Hiihtoloma meni menojaan. Hiihtämään en mennyt, vaikka piti. Sen sijaan pidin kiinni tavoitteesta ratsastaa ihan joka päivä.
Lauantaina maneesissa oli esterata, ja minäkin sitten intouduin Assulla kokeilemaan. Unohdin laittaa turvaliivin päälleni, joten olin vähän epävarma, enkä uskaltanut hypätä kuin miniminiristikoita. Mutta Assu oli kyllä innoissaan. En saanut vaan millään hyppyjä tuntumaan hyvältä. Olin joko hyppäämässä ennen hevosta tai jäämässä koko ajan jälkeen. Laukkaympyrällä pystyin vähän edes kontrolloimaan. Mutta pitäisi oikeasti käydä estetunneilla, että Assukin saisi vähän varmuutta menoon. Se kyllä hyppää hienosti.
Sunnuntaina dementia jatkui, mutta turvaliivin puuttumisen sijaan lähdin maastoon ilman kypärää. Ilman kypärää! Haloo, miten se on edes mahdollista! Ihme, ettei kukaan muu huomannut tai sanonut mitään. En ole todellakaan koskaan ennen ratsastanut ilman kypärää, enkä missään nimessä haluakaan. Muistan laittaneeni Assun satulavyön ensimmäiseen reikään ja tulleeni ulos boksista laittamaan takkia kiinni, hanskoja käteen ja kypärää päähän. Mutta jostain syystä se viimeinen jäi tekemättä. Kentälläkään en huomannu, että päässä on vaan pipo. Enkä edes tuulenvireestä korvissa (ja varmaan korvien välissäkin) huomannu, että kypärä puuttuu.
Lähdettiin siis Annikan ja Coran kanssa maastolenkille. Vähän ennen kiipeilymäkiä, eli ehkä noin kilometrin päässä tallista, väistin kuusenoksaa, ja tajusin, että nyt ei rapise niin kuin pitäisi. No ei kai, jos oksa osuu fleecekankaiseen pipoon eikä kypärään! Tehtiin u-käännös ja haettiin kypärä. Jotenkin tuli todella epävarma olo, mutta ravattiin kuitenkin kohti tallia. Assu muisti, että viimeinen suora on joka kerta laukattu, ja se laukkasi tälläkin kertaa. Vähän kyllä hirvitti, mutta Assu oli todella rauhallinen. Cora taisi vähän kiihdytellä takana. Tallilla hävetti, kun pyysin Jessiä viemään pipon tallin ja tuomaan kypärän tilalle. Uusi yritys maastoon.
Käytiin reilun tunnin kieppi, amppiksella kääntymässä. Vastaan tuli poni kärryjen kanssa, ja edelliskerrasta viisastuneena käänsin Assun välittömästi ympäri, kun näin kärryt, ja palasimme levikkeelle hiihtoladun viereen odottamaan kärrien ohitusta. Assu vähän hermoili, mutta ei niin paljon kuin viimeksi. Coraa ei paljon kiinnostanut. Takaisintulomatkalla Cora oli vähän hankala ja kävelimme enimmäkseen. Assu olisi halunnut ravata mutta Cora villiintyi. Ihan kiva reissu kuitenkin.
Maanantai oli kamala lomanloppumisstressin aiheuttaman unettomuuden jälkeen, joten Assu sai vapaapäivän. Tiistaina Annika oli estetunnilla. Tässä pari videopätkää tiistailta. Jospa nyt huomenna pääsisin itsekin ratsastamaan. Annika oli tänäänkin, kun en voinut ajoissa ottaa kipulääkettä pikkuvaivaan, ja siihen meni sitten lopulta koko päivä.
