Sellaista se elämä hepan kanssa on. Viime viikolla Astoria meni niin nätisti muodossa ja vaikutti päivä päivältä tyytyväisemmältä. Sunnuntaina oli Suvin tunnilla vielä aika mukava polle, vaikka tehtävänä oli Possulle vaikeita avo- ja sulkutaivutuksia. Taivutukset vasemmalle jäivät vähän heikoiksi, sillä en saa ponia taipumaan siihen suuntaan yhtään. Sunnuntain tunnilla laukattiin vain vähän lopussa ja se näkyikin seuraavana päivänä lievänä vauhdintarpeena.
Maanantaina oltiin Emmin tunnilla, ja pikku possuani otti päähän vähän kaikki, eniten siirtymiset ravista käyntiin ja laukannostot. Tai itse asiassa kiemuraurat ja voltit alkutunnista meni vielä kohtalaisen mukavasti, mutta ravi-käynti-ravi -siirtymisistä Assu lämpeni vähän liikaa. Laukkaakin oli tarkoitus mennä vain yksi keskiympyrä kerrallaan, mutta Assu oli niin täpinöissään, että en saanut laukkaa nousemaan nätisti kuin pari ensimmäistä kertaa. Lopulta oli mentävä muutama kierros laukkaa ympyrällä, jotta enin höyry poistuisi ponin päästä. Siinä se tehtävä sitten menikin meiltä vähän ohi. Se onkin tunneissa harmillisinta, kun aika loppuu kesken. Perjantaina Assulla oli samoja ongelmia, mutta kun olin yksin kentällä, sain rauhassa vääntää niin pitkään, että poni rauhoittui ja alkoi kuunnella. Tunneilla ei pysty kovin paljon sooloilemaan, vaikka tavallaan tietäisi, mitä hepan kanssa kannattaisi tehdä, jotta sen saisi kuuntelemaan. Ei ole tilaa ja tunti menee ohi, jos jää jotain omia kuvioita viilailemaan. Tunnilla olemista on siis vaan sitkeästi harjoiteltava.
Tänään Hennan tunnilla harjoiteltiin pohkeenväistöä, eikä Assu oikein ollut kuulolla tälläkään kertaa. Oli todella kuuma ja harkitsin jo ratsastusta bikineissä, mutta päädyin kuitenkin pitämään jonkinlaisen topin päälläni. Poni oli alussa vähän laiskan oloinen, mutta silti varsin pinkeä ja kulki aivan liian arabimaisesti koko ajan. Sillä oli myös ennen tuntia vatsa vähän kuralla. Tulin tallille ajoissa ja annoin Possun syödä puolisen tuntia ruohoa tarhojen välistä, mutta se ehti odotella kuitenkin tallissa tunnin verran ennen ratsastusta ja sulatella ruokaansa. Ehkä pidempi tauko olisi ollut tarpeen, täydellä vatsalla ei ole kiva liikkua.
Tällä kertaa väistöt jäi vähän epämääräisiksi enimmäkseen, Assu venkoili ja siirteli takapuoltaan puolelta toiselle, en saanut ohjia tuntumalle ja pidätteet tuntuivat tahmeilta. Aina ei voi onnistua. Lopputunnista laukannostot jäivät vaihtelevan epävakaaksi poukkoiluiksi, kun olisin halunnut määrätä laukannostohetken ja Assu taas olisi jo halunnut mennä, kun viime kierroksellakin sitä laukkaa tässä kohdassa pyydettiin.. Laukka sinänsä pyöri välillä ihan kivasti, mutta arvosana Marika&Possu ratsukolle tänään Välttävä. Jos ei olisi ollut niin kuuma ja Assun massu vähän sekaisin, sanoisin, että suorituksemme oli Huono verrattuna viime viikon parhaisiin hetkiin. Mutta tästä jatketaan harjoituksia taas torstaina.
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
lauantai 26. kesäkuuta 2010
Tahtojen taistelu
Hyvin dramaattista... Eli siis lauantai oli Assu & Annika -päivä. Mentiin 2 x Nean, Lumen ja Teddyn kanssa yläkentälle, jonne olimme jo valmiiksi roudanneet muutaman ravi- ja laukkapuomin.
Alkukäynnit ja ravit sujui ihan normi-leppoisasti Astorian kanssa ja niskakin rentoutui hetkittäin.. Voltteja ja taivuttelua. Mutta sitten Nea ja Teddy aloittivat laukkaamisen... Meillä oli vielä alkuverkka-rauhoittelut kesken ja sitten yhtäkkiä Assun kaikki keskittyminen katosi Teddyn nostaessa laukan hänen nenänsä edestä. Päätin, että laukataan mekin nyt sitten pari kierrosta ihan vaan jotta Possu vähän rauhoittuisi. Mentiin vähän turhan lujaa kuskin mielestä ja poni tuntui lähtevän lapasesta minä hetkenä hyvänsä. No, onneksi niin ei käynyt. Laukkailtiin muutama kierros molempiin suuntiin ja sen jälkeen ravissa pari kertaa ravipuomit. Assulla oli meno päällä eikä oikeastaan mistään tullut mitään. (Turpa taivaassa, laukkaanlähtöyritys-pomppuja..) Sekään ei varmasti auttanut, että ympärillä kaksi muuta ratsukkoa laukkasi puomien yli. Mentiin Assun kanssa vain kerran laukkapuomien yli ja se sujui ihan nätisti, kun nostin laukan pienellä ympyrällä ja käänsin puomeille ennen kuin vauhti ehti kiihtyä :)
Oltiin sovittu Kirsin kanssa, että mentäis isolle kentälle reenaamaan puomeja, joten Kirsin ja Paronin ilmestyttyä tallista vaihdoin isolle kentälle. Voi onnea, poni rauhoittui heti hieman. Mentiin käyntiä pitkillä ja lyhyillä ohjilla taivutellen aluksi muutama kierros ja sinä aikana heppa alkoi vähän kuuntelemaan sitä erästä säkkiä siellä satulassa.. Ravailtiin niitten puomien yli, jotka Marika oli jättänyt kentälle ja tehtiin paljon ympyröitä. Seuraan liittyi kaksi muutakin ratsukkoa, mutta Assu ei välittänyt niistä yhtä paljon kuin yläkentällä, koska ne vain kävelivät ja ravailivat pienen välimatkan päässä.
Assulla riitti energiaa, joten laukkailtiin molempiin suuntiin runsaasti ympyröitä tehden pari miljoonaa kierrosta(siltä se tuntui..). Sitten hyvät uutiset: mentiin laukkapuomien ylitse molempiin suuntiin muutaman kerran, eikä Assu vaihtanut kertaakaan laukkaa puomien väleissä! :)
Laukkailun jälkeen poni oli saanut kaikki ylimääräiset energiansa kulutettua ja ravailtiin nätisti voltteja tehden ja välillä puomien yli. Kyllähän siihen yli tunti meni, mutta lopulta se niska rentoutui "lopullisesti" :) Ravailtiin jonkin aikaa (halusin nauttia niin upeasta ravista ;)) ja lopuksi nostin vielä kerran hienot rauhalliset laukat molempiin suuntiin. Loppuravit ja piiitkät loppukäynnit taluttaen. Katseltiin Kirsin ja Paronin vääntöä siinä samalla. ;D
Olisikohan ollut 1h 50min ratsastus.. eikä Assu edes hikoillut muualta kuin satulan alta ja vähän kaulasta!
Jenni meni sitte syöttelee Assupossulle ruohoa ja sen jälkeen vei tarhaan :)
Alkukäynnit ja ravit sujui ihan normi-leppoisasti Astorian kanssa ja niskakin rentoutui hetkittäin.. Voltteja ja taivuttelua. Mutta sitten Nea ja Teddy aloittivat laukkaamisen... Meillä oli vielä alkuverkka-rauhoittelut kesken ja sitten yhtäkkiä Assun kaikki keskittyminen katosi Teddyn nostaessa laukan hänen nenänsä edestä. Päätin, että laukataan mekin nyt sitten pari kierrosta ihan vaan jotta Possu vähän rauhoittuisi. Mentiin vähän turhan lujaa kuskin mielestä ja poni tuntui lähtevän lapasesta minä hetkenä hyvänsä. No, onneksi niin ei käynyt. Laukkailtiin muutama kierros molempiin suuntiin ja sen jälkeen ravissa pari kertaa ravipuomit. Assulla oli meno päällä eikä oikeastaan mistään tullut mitään. (Turpa taivaassa, laukkaanlähtöyritys-pomppuja..) Sekään ei varmasti auttanut, että ympärillä kaksi muuta ratsukkoa laukkasi puomien yli. Mentiin Assun kanssa vain kerran laukkapuomien yli ja se sujui ihan nätisti, kun nostin laukan pienellä ympyrällä ja käänsin puomeille ennen kuin vauhti ehti kiihtyä :)
Oltiin sovittu Kirsin kanssa, että mentäis isolle kentälle reenaamaan puomeja, joten Kirsin ja Paronin ilmestyttyä tallista vaihdoin isolle kentälle. Voi onnea, poni rauhoittui heti hieman. Mentiin käyntiä pitkillä ja lyhyillä ohjilla taivutellen aluksi muutama kierros ja sinä aikana heppa alkoi vähän kuuntelemaan sitä erästä säkkiä siellä satulassa.. Ravailtiin niitten puomien yli, jotka Marika oli jättänyt kentälle ja tehtiin paljon ympyröitä. Seuraan liittyi kaksi muutakin ratsukkoa, mutta Assu ei välittänyt niistä yhtä paljon kuin yläkentällä, koska ne vain kävelivät ja ravailivat pienen välimatkan päässä.
Assulla riitti energiaa, joten laukkailtiin molempiin suuntiin runsaasti ympyröitä tehden pari miljoonaa kierrosta(siltä se tuntui..). Sitten hyvät uutiset: mentiin laukkapuomien ylitse molempiin suuntiin muutaman kerran, eikä Assu vaihtanut kertaakaan laukkaa puomien väleissä! :)
Laukkailun jälkeen poni oli saanut kaikki ylimääräiset energiansa kulutettua ja ravailtiin nätisti voltteja tehden ja välillä puomien yli. Kyllähän siihen yli tunti meni, mutta lopulta se niska rentoutui "lopullisesti" :) Ravailtiin jonkin aikaa (halusin nauttia niin upeasta ravista ;)) ja lopuksi nostin vielä kerran hienot rauhalliset laukat molempiin suuntiin. Loppuravit ja piiitkät loppukäynnit taluttaen. Katseltiin Kirsin ja Paronin vääntöä siinä samalla. ;D
Olisikohan ollut 1h 50min ratsastus.. eikä Assu edes hikoillut muualta kuin satulan alta ja vähän kaulasta!
Jenni meni sitte syöttelee Assupossulle ruohoa ja sen jälkeen vei tarhaan :)
Maastoa ja muuta
Perjantaina käytiin Assun ja Heidin ja Sampan kanssa maastolenkki. Mentiin paljon käyntiä ja ravia, tosin Assu halusi laukata useimmat käynti- ja ravipätkät. Eli Assu oli varsin hikinen lenkin jälkeen. Kävimme pesulla suihkuboksissa Annikan avustuksella ja sen jälkeen oli suuri tarve piehtaroida.
Tänään tai oikeastaan eilen lauantaina harjoittelimme isolla kentällä työskentelyä ympyrällä. Väänsin niin kauan samaa ympyrää, että Assu suostui vähän taipumaan ja myötäämään molempiin suuntiin. Ravipuomeja lainattiin suoralta uralta ja ne meni ihan ok, mutta paljon olisi vielä opittavaa monista kuvioista. Vähän ehkä eteenpäin tänäänkin silti. Pesulla oltiin tänään vain omassa poksissa sienen ja vesiämpärin avulla, onnistui se niinkin =)
Tänään tai oikeastaan eilen lauantaina harjoittelimme isolla kentällä työskentelyä ympyrällä. Väänsin niin kauan samaa ympyrää, että Assu suostui vähän taipumaan ja myötäämään molempiin suuntiin. Ravipuomeja lainattiin suoralta uralta ja ne meni ihan ok, mutta paljon olisi vielä opittavaa monista kuvioista. Vähän ehkä eteenpäin tänäänkin silti. Pesulla oltiin tänään vain omassa poksissa sienen ja vesiämpärin avulla, onnistui se niinkin =)
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Puomeja ja pörhistelyä
Tänään ratsastusvuorossa olinkin minä, Annika. Edellisestä kerrasta onkin taas viikko, joten lueskelin eilen Assun blogin kokonaan läpi ja yritin muistaa kaikki löytämäni assutustusvinkit. Lisäksi keskustelimme syvällisesti Marikan kanssa istunnasta ja notkoselistä (->omistan). Napaa selkärankaan, nyrkit pystyyn, jalkapohjat vaakatasossa ja selkeät avut herkälle ponille, jiiänee.. Paljon muistettavaa ja niitä pitäisi nyt soveltaa käytännössä.
Tallille saapuessani koin ensimmäiseksi kauhean järkytyksen, kun ponia ei ollut boksissa eikä tarhassa. Nähdessäni ponin "yksinään" pihalla ruohoa natustamassa ajattelin, että miten ihmeessä se on karannut tarhasta.. Sitten huomasin Marikan Assun takana. Hehheh. Silly me.
Boksissa Assu oli aivan ihana, vatsan alta harjatessa ei irvistellyt, kaviot nosti nätisti ja aurinkorasvaa sain läimäistyä neidin naamaan ilman suurempaa venkoilua.
Alkuverkka yläkentällä sujui upeasti. Marika oli sanonut Nooran sanoneen (ja kummin kaiman isoisän veli oli sanonut. eiku) että Assu vaatii aika vahvan ohjastuntuman heti alkuun niin on helpompaa.. No sehän toimi. Käynnissä ja ravissa niska oli heti melko pehmeä ja välillä mentiin oikein sievästi. Assu ei enää ole niin jäykkä vasempaan kierrokseen ja asettelu oli helppoa. Taivutukseen vaadittiin vähän enemmän, mutta sekin onnistui. Vihdoinkin olen oppinut liikuttamaan kuolainta ja ulkoavutkin löytyvät aika usein!
Oikea ja vasen laukka nousivat hienosti ensi yrittämillä ja vauhtikin pysyi hanskassa. Yläkentällä vain sattui olemaan viisikin ratsukkoa samaan aikaan ja meinasin vähän törmäillä, kun keskityin Assuun.. "Sori"a on tänään huudeltu suuntaan jos toiseen. ;-)
Tunnin aiheena oli puomit eri askellajeissa ja loiva kiemuraura. Ajattelin heti alkuun, että tänään on varmaan turha odottaa yhtään muodossa kulkemista, mutta kiemurauralla varsinkin Assu meni oikein hienosti. Käynti oli alkutunnista ihan jees, kulki eteenpäin eikä ollut semmoista paikallaan hömpsöttelyä. Ravissa puomeilla oli aluksi vähän liikaa vauhtia, mutta parin kerran jälkeen sain vähän pidätettyä. Tanja huomautti, että pidäte on lyhyt, eikä saa jäädä roikkumaan ohjiin. En ollut huomannut, että melko usein teen hieman liian pitkäkestoisia pidätteitä ja siitä johtuu Assun hermostuminen. Taas opittiin jotain uutta. Niin ja sain kuulla noin triljoona kertaa: "Nyrkkis on taas tippunu.. ylös ne. Saat pidätettyä paljon helpommin jos ne on ylhäällä."
Ravi pysyi aika kivana koko alkutunnin ja muistin kulmissa ulkoavut joka kerta.. Ja lähes joka kerta jaksoin käyttää niitä ;) Kyllä ne helpottaa elämää, suosittelen! Pieni sisäohjan nyrkin puristelu sai Assun nassun kivasti alas. Vasemmalle oli itse asiassa helpompi kääntää, asettaa ja taivuttaa, koska poni ei tuntunut niin herkältä ja pää ei mennyt itsestään vasemmalle, toisin kun oikeassa kierroksessa. Oikealle täytyy pitää heppa suorana vahvoilla ulkoavuilla, kun sillä kerran on tapana kulkea kaula oikealle kartuneena.
Ensimmäiset laukat vasemmalle sujui tosi hienosti. Piti ylittää puomit ravissa, istua satulaan ja nostaa heti laukka. Assu meni vähän turhan vikkelästi puomien yli, mutta pidätteet toimi heti niiden jälkeen ja laukka nousi rauhallisesti ja pysyi rauhallisena. Vaikka laukkapätkät olivat aluksi tosi lyhyitä, Assu ei hermostunut. Oikealle oli hippusen enemmän vauhtia, mutta ihan hyvä suoritus silti.
Sitten tehtävä vaihtui. Laukka nostettiin pitkän sivun alusta ja kaarrettiin kolmelle laukkapuomille. Ulkopohje, ulkopohje, anna sen sisäohjan olla nyt, ulko-ohjalla pidätteet.. Laukkapuomit mentiin vauhdikkaasti ja runsaasti laukkaa vaihtaen :D Kerran poni lähti lapasesta. Pelästyikö jotain? Noupadi nous. Meitä oli tosiaan tunnilla 8-9, eli koko ajan oli joku edessä ja jatkuva pidättely sai ponin imaisemaan ananaksen nenuunsa. Eli päänviskomista ilmentyi.. Erimielisyyksiä tuli tämän myötä myös laukannostoista ja poni aloitti paikallaanlaukkapomppu-shownsa. Olen kuitenkin huomannut, että ärjähtely auttaa. Eli siis: "ASSU! Nyt loppu!" tai "EI. LOPPU." Ja sehän loppuu sitte just siihen. Hetken aikaa mentiin aina oikein lepposaa ravia, kun olin vähän kiukutellut ponille.. :D
"Ärjähtely" auttaa myös jos ei jaksa tehdä pidätteitä... Olin aivan exhausted tunnin lopuksi, eikä energia enää riittänyt kokoajan kuumenevan vauhtiponin vastukseksi. Pahoitteluni ponille, kun olin vähän rasittava ratsastaja lopuksi.
Laukkatehtävä lopetettiin kahteen onnistuneeseen puomien ylitykseen pysyen vasemmassa laukassa. Paljon vaikeuksia pysyä ravissa.. ja tylsä väsynyt ratsastaja roikkui ohjissa räpättäen ei, Ei, ei, prr, ei, wouu. Mutta jos otetaan viiminen 5minuuttia pois laskuista, niin todella onnistunut tunti :) Ehkä viikon ratsastustauko auttoi, sain kerätä energiaa ja jaksoin keskittyä..
Huomenna ilmeisesti on vuorossa Assun irtojuoksutusta maneesissa ja tämän tapahtuman kuvaamista =))
Tallille saapuessani koin ensimmäiseksi kauhean järkytyksen, kun ponia ei ollut boksissa eikä tarhassa. Nähdessäni ponin "yksinään" pihalla ruohoa natustamassa ajattelin, että miten ihmeessä se on karannut tarhasta.. Sitten huomasin Marikan Assun takana. Hehheh. Silly me.
Boksissa Assu oli aivan ihana, vatsan alta harjatessa ei irvistellyt, kaviot nosti nätisti ja aurinkorasvaa sain läimäistyä neidin naamaan ilman suurempaa venkoilua.
Alkuverkka yläkentällä sujui upeasti. Marika oli sanonut Nooran sanoneen (ja kummin kaiman isoisän veli oli sanonut. eiku) että Assu vaatii aika vahvan ohjastuntuman heti alkuun niin on helpompaa.. No sehän toimi. Käynnissä ja ravissa niska oli heti melko pehmeä ja välillä mentiin oikein sievästi. Assu ei enää ole niin jäykkä vasempaan kierrokseen ja asettelu oli helppoa. Taivutukseen vaadittiin vähän enemmän, mutta sekin onnistui. Vihdoinkin olen oppinut liikuttamaan kuolainta ja ulkoavutkin löytyvät aika usein!
Oikea ja vasen laukka nousivat hienosti ensi yrittämillä ja vauhtikin pysyi hanskassa. Yläkentällä vain sattui olemaan viisikin ratsukkoa samaan aikaan ja meinasin vähän törmäillä, kun keskityin Assuun.. "Sori"a on tänään huudeltu suuntaan jos toiseen. ;-)
Tunnin aiheena oli puomit eri askellajeissa ja loiva kiemuraura. Ajattelin heti alkuun, että tänään on varmaan turha odottaa yhtään muodossa kulkemista, mutta kiemurauralla varsinkin Assu meni oikein hienosti. Käynti oli alkutunnista ihan jees, kulki eteenpäin eikä ollut semmoista paikallaan hömpsöttelyä. Ravissa puomeilla oli aluksi vähän liikaa vauhtia, mutta parin kerran jälkeen sain vähän pidätettyä. Tanja huomautti, että pidäte on lyhyt, eikä saa jäädä roikkumaan ohjiin. En ollut huomannut, että melko usein teen hieman liian pitkäkestoisia pidätteitä ja siitä johtuu Assun hermostuminen. Taas opittiin jotain uutta. Niin ja sain kuulla noin triljoona kertaa: "Nyrkkis on taas tippunu.. ylös ne. Saat pidätettyä paljon helpommin jos ne on ylhäällä."
Ravi pysyi aika kivana koko alkutunnin ja muistin kulmissa ulkoavut joka kerta.. Ja lähes joka kerta jaksoin käyttää niitä ;) Kyllä ne helpottaa elämää, suosittelen! Pieni sisäohjan nyrkin puristelu sai Assun nassun kivasti alas. Vasemmalle oli itse asiassa helpompi kääntää, asettaa ja taivuttaa, koska poni ei tuntunut niin herkältä ja pää ei mennyt itsestään vasemmalle, toisin kun oikeassa kierroksessa. Oikealle täytyy pitää heppa suorana vahvoilla ulkoavuilla, kun sillä kerran on tapana kulkea kaula oikealle kartuneena.
Ensimmäiset laukat vasemmalle sujui tosi hienosti. Piti ylittää puomit ravissa, istua satulaan ja nostaa heti laukka. Assu meni vähän turhan vikkelästi puomien yli, mutta pidätteet toimi heti niiden jälkeen ja laukka nousi rauhallisesti ja pysyi rauhallisena. Vaikka laukkapätkät olivat aluksi tosi lyhyitä, Assu ei hermostunut. Oikealle oli hippusen enemmän vauhtia, mutta ihan hyvä suoritus silti.
Sitten tehtävä vaihtui. Laukka nostettiin pitkän sivun alusta ja kaarrettiin kolmelle laukkapuomille. Ulkopohje, ulkopohje, anna sen sisäohjan olla nyt, ulko-ohjalla pidätteet.. Laukkapuomit mentiin vauhdikkaasti ja runsaasti laukkaa vaihtaen :D Kerran poni lähti lapasesta. Pelästyikö jotain? Noupadi nous. Meitä oli tosiaan tunnilla 8-9, eli koko ajan oli joku edessä ja jatkuva pidättely sai ponin imaisemaan ananaksen nenuunsa. Eli päänviskomista ilmentyi.. Erimielisyyksiä tuli tämän myötä myös laukannostoista ja poni aloitti paikallaanlaukkapomppu-shownsa. Olen kuitenkin huomannut, että ärjähtely auttaa. Eli siis: "ASSU! Nyt loppu!" tai "EI. LOPPU." Ja sehän loppuu sitte just siihen. Hetken aikaa mentiin aina oikein lepposaa ravia, kun olin vähän kiukutellut ponille.. :D
"Ärjähtely" auttaa myös jos ei jaksa tehdä pidätteitä... Olin aivan exhausted tunnin lopuksi, eikä energia enää riittänyt kokoajan kuumenevan vauhtiponin vastukseksi. Pahoitteluni ponille, kun olin vähän rasittava ratsastaja lopuksi.
Laukkatehtävä lopetettiin kahteen onnistuneeseen puomien ylitykseen pysyen vasemmassa laukassa. Paljon vaikeuksia pysyä ravissa.. ja tylsä väsynyt ratsastaja roikkui ohjissa räpättäen ei, Ei, ei, prr, ei, wouu. Mutta jos otetaan viiminen 5minuuttia pois laskuista, niin todella onnistunut tunti :) Ehkä viikon ratsastustauko auttoi, sain kerätä energiaa ja jaksoin keskittyä..
Huomenna ilmeisesti on vuorossa Assun irtojuoksutusta maneesissa ja tämän tapahtuman kuvaamista =))
Napaa kohti selkärankaa
Turvaliivistä luopuminen paljastaa paitsi ratsastajan kurvit myös pienemmät ja suuremmat istuntaongelmat. Kuten notkoselän. Korsettilihaksia pitäisi varmaan vähän vahvistaa. No onneksi olin juuri tänään kuntosaliohjauksessa, jossa sama asia mainittiin ja paljon muutakin.
Tänään olin Hennan tunnilla. Assu oli oma itsensä, ehkä vähän eilistä rauhallisempi alkuun, mutta ei yhtä kuuntelevainen kuitenkaan. Vielä on paljon harjoiteltavaa muiden heppojen kanssa samalla tunnilla olemisessa. Välillä tuli hyviä pätkiä, mutta ei niin paljon kuin eilen, kun kentällä oli seurana vain Paroni. Assu keskittyy vielä varsinkin laukannostoissa paljon muitten heppojen liikehdintään. Muitten maiskutukset ja raipan lätkäytykset kannustavat Assua vähän liikaa, vaikka itse hokisi "prrrr" ja "houuuu" ja tekisi pidätteitä. Mutta kyllä se siitä vähitellen oppii. Mahdollisimman paljon vaan opetuksessa ja muitten kanssa kentällä. Assulta on vaadittava jo samaa käytöstä kuin muiltakin. Vaikka se hermostuu, se kyllä osaa palautuakin aika nopeasti. Pari kertaa olen suuttunut sille, ja potkaisut kantapäällä vähän terävämmin, ja kyllä se siitä jo tokenee. Harvoin enää menee kokonaan jumiin. No niitäkin joskus sattuu, mutta yhä harvemmin.
Huomenna on Annikan tunnin vuoro. Poni vois olla huomenna oikein kiva.
Tänään olin Hennan tunnilla. Assu oli oma itsensä, ehkä vähän eilistä rauhallisempi alkuun, mutta ei yhtä kuuntelevainen kuitenkaan. Vielä on paljon harjoiteltavaa muiden heppojen kanssa samalla tunnilla olemisessa. Välillä tuli hyviä pätkiä, mutta ei niin paljon kuin eilen, kun kentällä oli seurana vain Paroni. Assu keskittyy vielä varsinkin laukannostoissa paljon muitten heppojen liikehdintään. Muitten maiskutukset ja raipan lätkäytykset kannustavat Assua vähän liikaa, vaikka itse hokisi "prrrr" ja "houuuu" ja tekisi pidätteitä. Mutta kyllä se siitä vähitellen oppii. Mahdollisimman paljon vaan opetuksessa ja muitten kanssa kentällä. Assulta on vaadittava jo samaa käytöstä kuin muiltakin. Vaikka se hermostuu, se kyllä osaa palautuakin aika nopeasti. Pari kertaa olen suuttunut sille, ja potkaisut kantapäällä vähän terävämmin, ja kyllä se siitä jo tokenee. Harvoin enää menee kokonaan jumiin. No niitäkin joskus sattuu, mutta yhä harvemmin.
Huomenna on Annikan tunnin vuoro. Poni vois olla huomenna oikein kiva.
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Aluekisat ja assuilua
Perjantaina Assun kaviot vuoltiin, niin kuin oli suunniteltukin. Hommassa kävi pieni kömmähdys kuitenkin, nimittäin Olli ei tiennyt, että Assulle määrätty rauhoitusaine oli ihan sitä ehtaa tavaraa, eikä nk. kengittäjän pastaa. Annikan avustuksella ja pakkauksen ohjekuvaa tulkitsemalla geeliä saatiin oikea määrä kielen alle. Luin ohjeesta, että vaikutusaika on 30 minuuttia, mutta Olli arveli, ettei aineella ole suurta vaikutusta, paras aloittaa vaan hommat heti. Astoria olikin varsin rauhallinen, mutta ei mitenkään rauhoitetun oloinen, vaan täysin virkeä ja oma epäluuloinen itsensä. Hätäp****tkin väänsi melkein Ollin niskaan käytävällä. Luultavasti seuraavalla kerralla kaviot voi vuolla ilman rauhoitusaineita ihan huoletta, koska Olli teki työnsä ihan rauhassa ja sen jälkeen talutin peruspirteän hevosen tarhaan. Aikaa vuolemiseen kului ehkä noin 20 minuuttia. Varttia myöhemmin olin lähdössä syömään ja kotiin, mutta päätin käydä vielä tarhalla katsomassa, että Assu on ok. No. Olihan se. Aivan täydellisesti rauhoitettuna, turpa maassa se siellä horjui, alahuuli pitkänä ja kuola valui, hengitys kuulosti kuorsaamiselta. Lumi yritti käydä vähän hätistelemässä Assua liikkeelle ja se vaivoin siirtyi silmät lähes kiinni hoippuvin ristiaskelin vähän sivummalle jatkamaan kuolan valutusta. Oli aika tehokas rauhoitusaine, mutta se toimi vähän liian myöhään. Tai me tartuimme toimeen liian aikaisin =D Alla video tarhassa hoippuvasta ponista, on vähän raukka hukassa...
Perjantaina en siis päässytkään ratsastamaan ollenkaan. Kävin vielä lounaan jälkeen varmistamassa, ettei Assu tukehdu päiväheiniinsä. Aika hitaasti se ne söi, mutta huolellisesti pureskellen vähän kerrallaan. Lauantaina Noora kokeili Assua ja sehän meni todella nätisti. Lopussa oikein kauniissa muodossa ja aivan rennonoloisena. Noora sanoi, että Assu vaati aluksi aika voimakkaan ohjastuntuman, Tanja on sanonut samaa. Varmaan ihan totta, koska Assu ei alkujaan sietänyt yhtään löysin ohjin kävelyä, vaan hermostui siitä. Nykyään se jo ymmärtää seurata uraa, vaikka ei koko ajan olekaan ohjaamassa sen kulkua.
Tänään kokeilin ottaa ohjat tiukemmin heti alkutunnista ja sainkin Assun tavallista nopeammin myötäämään ja pysymään paremmin muodossa. Laukannosto meinasi taas lähteä käsistä, kun oli vähän liikaa tilaakin isolla kentällä ja Assulla takana vapaapäivä aluekisojen takia. Sunnuntaisten aluekisojen takia ei myöskään ollut mitään uraa tai yhtään kartiota koko kentällä, joten omien ympyröiden muodon pitäminen oli vähän hankalaa. Ehkä viiden minuutin laukkapörhellyksen jälkeen Assu alkoi rauhoittua ja viimeiset kierrokset laukkaa tuntuivat edes hiukan hallitummilta. Laukkaa lukuun ottamatta Assu meni melko kivasti koko ajan. Jäi oikein hyvä mieli ratsastuksesta. Meni paremmin kuin pitkään aikaan. En voi kyllä ottaa tästä kunniaa itselleni, vaan Annika, Anne ja Noora ovat Assulla viimeksi ratsastaneet, itse asiassa menin viimeksi viime tiistaina Assulla, torstainahan menin Lumella (enkä osannut yhtään mitään).
Aluekisoja varten ison kentän aitaan oli ilmestynyt kolme uutta mainosplakaattia. En edes muistanut saati huomannut niitä, kun lähdimme liikkeelle tänään, mutta Assu toki huomasi. Pojoing - silmät teatraalisesti ulos päästä ja hyppy-stop etujalat haralleen kyltin eteen, varmuuden vuoksi askel taaksepäin ja voimakas "Pröööh???"-ääni kaula pitkänä. Seisoimme tovin ensin pienemmän kyltin edessä, sen jälkeen sama kuvio sen isomman kyltin kohdalla, sitten kevyet nuuhkaisut ja nuolaisut kummallekin kyltille, ja se siitä. Kolmas mainos, Marstall-rehujen punakeltainen pressu ei ollut enää silmien pyörittelyn eikä tutustumisen arvoinen, tai ehkä Assu tiesi, että siinä mainostetaan hänen omaa myslimerkkiään. Mutta edes pressun heiluminen tuulessa ei häirinnyt, vaikka olisin kuvitellut sen kaikkein kauhistuttavimmaksi hevosen näkökulmasta. Mutta ei. Aika hassu Assu.
Aluekisoista voisin vielä mainita, että Noora ja Paroni suoriutuivat 60cm radasta 25 virhepisteellä ajassa 100.66s! Ei hullumpi ihka eka kisa 5-vuotiaalta, jolla on esteitä treenattu vain muutamia kertoja tänä vuonna. Esteistä Paroni meni enemmän läpi kuin yli, mutta eipä juuri ihmetellyt johteita eikä kukkalaatikoita tai mainoksia, vaan ihan korvat hörössä siitä, mistä käskettiin. Tässä kisavideo:
Tänään muistin myös vihdoin ostaa aurinkorasvaa Assun vaaleanpunaiseen turpaan, kallista pikkulapsen 50-kertoimista aurinkorasvaa suihkepullossa. Assu ei kovasti arvostanut ainetta mutta joutui alistumaan siihen, että koko ylähuuli ja kuono käsiteltiin. Mahtava tunne, kun tajuaa, että poni luottaa minuun, vaikka osoittaakin, ettei tykkää turvan käsittelystä eikä rasvasta. Luottamuksen uskon ansainneeni sillä, että toimin vaan määrätietoisen hitaasti ja rauhallisesti, juttelen koko ajan sille jotain hölmöä tajunnanvirtaa, koska se pitää selvästi ponin tyynenä. Enkä rankaise venkoilusta, vaan pidän vain lujasti turpaa kainalossa niin kauan, että homma hoituu. Joka kerta on sujunut helpommin ja nopeammin. Alan oppia! Ja Assu toki myös!
Olen koko ajan lisännyt Assun rehun määrää, eikä vielä ole tullut tunnetta, ettei poni pysyisi käsissä. Voi johtua myös siitä, että osaan paremmin ennakoida tilanteet, joissa Assu "pillastuu" ja toisaalta en myöskään tulkitse jokaista rynnistystä enää mahdottomaksi, kun luotan aika vahvasti siihen, että pysyn kyydissä kuitenkin, kun olen tähänkin asti pysynyt. Tänäänkin tuli laukanvaihtoyrityksissä pieniä pukkeja ja sivuhyppyjä, mutta jollakin kieroutuneella tavalla nautin siitä, että poni on niin mahdottoman pörheä ja silti lopulta rauhoittuu ja muuttuu ratsastettavaksi.
Viikko sitten sunnuntaina Suvi sanoi, että minun pitää uskaltaa enemmän antaa pohkeita, istua rohkeammin ja kääntää selkeämmin pohkeilla ja painolla, jotta poni turtuu. Suvin ohje oli, että mitä herkempi hevonen, sitä selkeämmin pitää pyytää, jotta se ei reagoisi niin herkästi kaikkiin ylimääräisiin ratsastajan liikahduksiin. Tätäkin ohjetta koitin nyt noudattaa, ja Assua aluksi kiukutti, mutta kun vaan jatkoin samalla tavalla, se tosiaan tottui ja alkoi kuunnella "oikeita" käskyjä paremmin eikä venkoillut jokaisesta jalkani heilahduksesta tai painoni horjahtamisesta sivuille. Tuntuu ihan hyvältä tällä hetkellä. Ehkä siitä tulee mulle kiva ratsu. Jos vaan mun rahat vielä riittää.
Perjantaina en siis päässytkään ratsastamaan ollenkaan. Kävin vielä lounaan jälkeen varmistamassa, ettei Assu tukehdu päiväheiniinsä. Aika hitaasti se ne söi, mutta huolellisesti pureskellen vähän kerrallaan. Lauantaina Noora kokeili Assua ja sehän meni todella nätisti. Lopussa oikein kauniissa muodossa ja aivan rennonoloisena. Noora sanoi, että Assu vaati aluksi aika voimakkaan ohjastuntuman, Tanja on sanonut samaa. Varmaan ihan totta, koska Assu ei alkujaan sietänyt yhtään löysin ohjin kävelyä, vaan hermostui siitä. Nykyään se jo ymmärtää seurata uraa, vaikka ei koko ajan olekaan ohjaamassa sen kulkua.
Tänään kokeilin ottaa ohjat tiukemmin heti alkutunnista ja sainkin Assun tavallista nopeammin myötäämään ja pysymään paremmin muodossa. Laukannosto meinasi taas lähteä käsistä, kun oli vähän liikaa tilaakin isolla kentällä ja Assulla takana vapaapäivä aluekisojen takia. Sunnuntaisten aluekisojen takia ei myöskään ollut mitään uraa tai yhtään kartiota koko kentällä, joten omien ympyröiden muodon pitäminen oli vähän hankalaa. Ehkä viiden minuutin laukkapörhellyksen jälkeen Assu alkoi rauhoittua ja viimeiset kierrokset laukkaa tuntuivat edes hiukan hallitummilta. Laukkaa lukuun ottamatta Assu meni melko kivasti koko ajan. Jäi oikein hyvä mieli ratsastuksesta. Meni paremmin kuin pitkään aikaan. En voi kyllä ottaa tästä kunniaa itselleni, vaan Annika, Anne ja Noora ovat Assulla viimeksi ratsastaneet, itse asiassa menin viimeksi viime tiistaina Assulla, torstainahan menin Lumella (enkä osannut yhtään mitään).
Aluekisoja varten ison kentän aitaan oli ilmestynyt kolme uutta mainosplakaattia. En edes muistanut saati huomannut niitä, kun lähdimme liikkeelle tänään, mutta Assu toki huomasi. Pojoing - silmät teatraalisesti ulos päästä ja hyppy-stop etujalat haralleen kyltin eteen, varmuuden vuoksi askel taaksepäin ja voimakas "Pröööh???"-ääni kaula pitkänä. Seisoimme tovin ensin pienemmän kyltin edessä, sen jälkeen sama kuvio sen isomman kyltin kohdalla, sitten kevyet nuuhkaisut ja nuolaisut kummallekin kyltille, ja se siitä. Kolmas mainos, Marstall-rehujen punakeltainen pressu ei ollut enää silmien pyörittelyn eikä tutustumisen arvoinen, tai ehkä Assu tiesi, että siinä mainostetaan hänen omaa myslimerkkiään. Mutta edes pressun heiluminen tuulessa ei häirinnyt, vaikka olisin kuvitellut sen kaikkein kauhistuttavimmaksi hevosen näkökulmasta. Mutta ei. Aika hassu Assu.
Aluekisoista voisin vielä mainita, että Noora ja Paroni suoriutuivat 60cm radasta 25 virhepisteellä ajassa 100.66s! Ei hullumpi ihka eka kisa 5-vuotiaalta, jolla on esteitä treenattu vain muutamia kertoja tänä vuonna. Esteistä Paroni meni enemmän läpi kuin yli, mutta eipä juuri ihmetellyt johteita eikä kukkalaatikoita tai mainoksia, vaan ihan korvat hörössä siitä, mistä käskettiin. Tässä kisavideo:
Tänään muistin myös vihdoin ostaa aurinkorasvaa Assun vaaleanpunaiseen turpaan, kallista pikkulapsen 50-kertoimista aurinkorasvaa suihkepullossa. Assu ei kovasti arvostanut ainetta mutta joutui alistumaan siihen, että koko ylähuuli ja kuono käsiteltiin. Mahtava tunne, kun tajuaa, että poni luottaa minuun, vaikka osoittaakin, ettei tykkää turvan käsittelystä eikä rasvasta. Luottamuksen uskon ansainneeni sillä, että toimin vaan määrätietoisen hitaasti ja rauhallisesti, juttelen koko ajan sille jotain hölmöä tajunnanvirtaa, koska se pitää selvästi ponin tyynenä. Enkä rankaise venkoilusta, vaan pidän vain lujasti turpaa kainalossa niin kauan, että homma hoituu. Joka kerta on sujunut helpommin ja nopeammin. Alan oppia! Ja Assu toki myös!
Olen koko ajan lisännyt Assun rehun määrää, eikä vielä ole tullut tunnetta, ettei poni pysyisi käsissä. Voi johtua myös siitä, että osaan paremmin ennakoida tilanteet, joissa Assu "pillastuu" ja toisaalta en myöskään tulkitse jokaista rynnistystä enää mahdottomaksi, kun luotan aika vahvasti siihen, että pysyn kyydissä kuitenkin, kun olen tähänkin asti pysynyt. Tänäänkin tuli laukanvaihtoyrityksissä pieniä pukkeja ja sivuhyppyjä, mutta jollakin kieroutuneella tavalla nautin siitä, että poni on niin mahdottoman pörheä ja silti lopulta rauhoittuu ja muuttuu ratsastettavaksi.
Viikko sitten sunnuntaina Suvi sanoi, että minun pitää uskaltaa enemmän antaa pohkeita, istua rohkeammin ja kääntää selkeämmin pohkeilla ja painolla, jotta poni turtuu. Suvin ohje oli, että mitä herkempi hevonen, sitä selkeämmin pitää pyytää, jotta se ei reagoisi niin herkästi kaikkiin ylimääräisiin ratsastajan liikahduksiin. Tätäkin ohjetta koitin nyt noudattaa, ja Assua aluksi kiukutti, mutta kun vaan jatkoin samalla tavalla, se tosiaan tottui ja alkoi kuunnella "oikeita" käskyjä paremmin eikä venkoillut jokaisesta jalkani heilahduksesta tai painoni horjahtamisesta sivuille. Tuntuu ihan hyvältä tällä hetkellä. Ehkä siitä tulee mulle kiva ratsu. Jos vaan mun rahat vielä riittää.
torstai 17. kesäkuuta 2010
Hepanvaihtopäivä
Tänään vaihdettiin Annen kanssa heppoja. Menin Lumella ja Anne Assulla. Assu näytti kaikki hulluimmatkin temppunsa mutta vähän myös parhaita puoliaan. Annella oli ilmeisesti ihan hauskaa kuitenkin. Lumikin oli aivan ihana. Aluksi tuntui ihan käsittämättömän hitaalta, kuin Assu olisi hidastettu puoleen, mutta vähitellen tahtiin tottui. Tuntui siltä, etten osaa enää ratsastaa normaalia hevosta ollenkaan. Onneksi Lumi on ehkä maailman kiltein ratsu, eikä välittänyt siitä, että olin vähän pihalla. Aika opettavaista vaihtaa heppaa, pitäisi varmaan välillä käydä kokeilemassa, miltä tuntiheppa tuntuisi. Ellin kanssa olisi mukava mennä jonain päivänä taas. Se on näyttänyt aika kivalta tunneillakin.
Ratsastuksen jälkeen Assu sai parturoida tallipihaa siistimmäksi melkein tunnin ajan, toivottavasti sen vatsa ei mene ihan löysälle. Varsinkaan, kun huomenna olisi tarkoitus yrittää kavioiden vuolemista. Saapa nähdä, tuleeko hommasta mitään. Mua ihmetyttää kovasti se, miten rauhoittava tahna saadaan Assun kielen alle...
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Perustunti
Tänään oli Hennan tunnin vuoro. Assu meni melkein yhtä mukavasti kuin eilen. Isolla kentällä oli välillä vähän rajaton olo, kun ei saanut seinistä tukea. Esimerkiksi laukassa oikeaan kierrokseen ympyrä pyrki vähän laajenemaan ja vauhti kiihtymään, kun Assupossu ei hahmottanut, missä kohtaa halusin sen kaartavan, vaan puski ulkopohjetta vasten. Tietysti minun olisi kuulunut pitää sillä ulkopohkeella suunta oikeana, mutta se oli jotenkin voimatonta tänään. Syytän sitä, että olin aamulla kuntosalilla parin viikon tauon jälkeen ja tein kyykkyjä liian tehokkaasti. Jalat meni koko pituudelta aivan hyytelöksi, enkä ehtinyt palautua iltaan mennessä, kun pyöräilin ja siivosin vielä ennen ratsastustuntia.
Mutta ravi oli enimmäkseen ok, alussa ja laukkojen jälkeen vähän liikaa vauhtia. Assu ei ihan yhtä mukavasti rentoutunut eikä laskenut päätään alemmas kuin eilen maneesissa, mutta toisaalta ulkokentällä ihan hyvä suoritus ponilta. Omaa suoritusta olisi voinut kyllä parantaa paljonkin.
Mutta ravi oli enimmäkseen ok, alussa ja laukkojen jälkeen vähän liikaa vauhtia. Assu ei ihan yhtä mukavasti rentoutunut eikä laskenut päätään alemmas kuin eilen maneesissa, mutta toisaalta ulkokentällä ihan hyvä suoritus ponilta. Omaa suoritusta olisi voinut kyllä parantaa paljonkin.
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Viikonlopun vipellyksiä
Lauantaina ei ollut meille sopivaa opetustuntia, joten mentiin vain keskenämme possuilemaan maneesiin. Annika tuli kuvaamaan ja kertyneestä materiaalista kokosin huvikseni 11 minuutin Abballa tahditetun videopätkän, joka löytyy Fb-sivultani (ja tästä alta, mikäli olet Fb-frendini ja kirjautuneena Fb:ssa paraikaa). Ei mitenkään laadukasta menoa mutta meillä oli ihan hauskaa. Videossa myös selkeästi näkyy käsieni asento, josta lisää tämän blogipätkän lopussa...
Assu alkaa jo tunnin lämmittelyn jälkeen vähitellen antaa periksi ja rentoutua. Laukassa se ei vielä näy, ellei sitten laukkaa todella pitkään, mutta ravista löytyy jo hyviä hetkiä lopputunnista.
Sunnuntaina olin Suvin tunnilla muitten yksärien mukana ja vaikka tehtävät olivat periaatteessa yksinkertaisia, teimme kyllä Assun kanssa todellakin töitä, jotta A) pysyisimme tarkoitetuilla ympyröillä, ja B) emme sotkisi muiden ympyröitä. Laukannostoon asti tämä jotenkuten onnistuikin, mutta sitten oli hetken aikaa "piru irti". Kävi nimittäin niin, että olimme mahdollisimman huonosti sijoittuneena juuri sillä hetkellä, kun Suvi komensi nostamaan laukan: jonon viimeisenä. Muut nostivat sievästi laukan meidän edestä, mutta Assun turpa nousi taivasta kohden, sieraimet pärähti niin suuriksi, että varmaan aivot näkyivät ja silmät pyöri päässä kuin RAY:n hedelmäpelin kiekot. Poni parhaimmillaan siis. Selväähän se oli, että laukka lähti täysin lapasesta ja minä istuin lähdön jälkeen jossain takakaaren päällä ilman jalustimia ja yritin saada "riivatun" otuksen pysähtymään. Onneksi Jopi ja Mira sattumalta tukkivat tien kulmassa ja pääsin keräämään itseni takaisin oikealle paikalle ennen Assun uutta rynnistystä. Toisella kertaa varauduin paremmin, eikä Assu päässyt ihan yhtä pahasti pois alta. Ympyrät tehtiin jotenkin ja sinnepäin, mutta vasta oikeassa (ihme kyllä!) kierroksessa pystyin hallitsemaan laukkaa niin, että se ehkä jopa näytti siltä, että ratsastan enkä matkusta. Loppuravissa Assu taas rentoutui, ehkä se väsyi laukkapörhellyksestäkin, ja pääsin lyhyiksi hetkiksi nauttimaan kouluratsumaisesti liikkuvasta kaunottaresta.
Tänään maanantaina oli taas vuorossa Emmi-Marian tunti. Tunnilla oli ehkä vähän "täyttä", kun meitä oli maneesissa seitsemän ratsukkoa. Vaikka olikin koko maneesi käytössä. Assu liikkui tapansa mukaan muita reippaammin ja aina tuntui olevan jonkun takapuoli edessä, vaikka tein volttia ja vaihdoin paikkaa ja hidastelin ja kiihdyttelin ja väistelin. Ei ollut ihan tasaväkistä porukkaa taidoiltaan, esimerkiksi yksi ratsukko vain käveli silloin, kun tehtävänä oli laukkaympyrät päätyihin. Ihme kyllä, Astorian kanssa onnistui pelkän pääty-ympyrän laukkaaminen melko hyvin. Oletin, että raviin siirtyminen ympyrän jälkeen olisi ollut vaikeampaa.
Emmi-Maria huomasi ja huomautti taas, että yritän saada Assun laskemaan pään alemmas laskemalla omat käteni alemmas, eikä siitä ole mitään hyötyä. Ehkä sitten joskus tuhannen huomautuksen jälkeen saan kädet pysymään oikealla paikallaan. On se vaan kumma, että vaikka tuosta jokainen opettaja on sanonut, en vaan saa niitä pysymään ylhäällä. Kuitenkin Assu selvästi alkoi rentoutua, kun keskityin pitämään käsiä ylempänä ja hartioita rennompana. Mutta kun keskityin välillä johonkin muuhun, kädet oli taas tipahtaneet alas. Ärh.
Fiilis tunnin jälkeen oli kuitenkin hyvä. Assu teki parhaansa eikä kenkkuillut yhtään. Alkutunnista se ravaili jopa vähän laiskanoloisesti. Ei mennyt huonosti. Jäi semmoinen olo, että opittiin molemmat taas jotain.
Kävin myös tutustumassa SAHY:n sivuihin ja mietin jäseneksi liittymistä.
Assu alkaa jo tunnin lämmittelyn jälkeen vähitellen antaa periksi ja rentoutua. Laukassa se ei vielä näy, ellei sitten laukkaa todella pitkään, mutta ravista löytyy jo hyviä hetkiä lopputunnista.
Sunnuntaina olin Suvin tunnilla muitten yksärien mukana ja vaikka tehtävät olivat periaatteessa yksinkertaisia, teimme kyllä Assun kanssa todellakin töitä, jotta A) pysyisimme tarkoitetuilla ympyröillä, ja B) emme sotkisi muiden ympyröitä. Laukannostoon asti tämä jotenkuten onnistuikin, mutta sitten oli hetken aikaa "piru irti". Kävi nimittäin niin, että olimme mahdollisimman huonosti sijoittuneena juuri sillä hetkellä, kun Suvi komensi nostamaan laukan: jonon viimeisenä. Muut nostivat sievästi laukan meidän edestä, mutta Assun turpa nousi taivasta kohden, sieraimet pärähti niin suuriksi, että varmaan aivot näkyivät ja silmät pyöri päässä kuin RAY:n hedelmäpelin kiekot. Poni parhaimmillaan siis. Selväähän se oli, että laukka lähti täysin lapasesta ja minä istuin lähdön jälkeen jossain takakaaren päällä ilman jalustimia ja yritin saada "riivatun" otuksen pysähtymään. Onneksi Jopi ja Mira sattumalta tukkivat tien kulmassa ja pääsin keräämään itseni takaisin oikealle paikalle ennen Assun uutta rynnistystä. Toisella kertaa varauduin paremmin, eikä Assu päässyt ihan yhtä pahasti pois alta. Ympyrät tehtiin jotenkin ja sinnepäin, mutta vasta oikeassa (ihme kyllä!) kierroksessa pystyin hallitsemaan laukkaa niin, että se ehkä jopa näytti siltä, että ratsastan enkä matkusta. Loppuravissa Assu taas rentoutui, ehkä se väsyi laukkapörhellyksestäkin, ja pääsin lyhyiksi hetkiksi nauttimaan kouluratsumaisesti liikkuvasta kaunottaresta.
Tänään maanantaina oli taas vuorossa Emmi-Marian tunti. Tunnilla oli ehkä vähän "täyttä", kun meitä oli maneesissa seitsemän ratsukkoa. Vaikka olikin koko maneesi käytössä. Assu liikkui tapansa mukaan muita reippaammin ja aina tuntui olevan jonkun takapuoli edessä, vaikka tein volttia ja vaihdoin paikkaa ja hidastelin ja kiihdyttelin ja väistelin. Ei ollut ihan tasaväkistä porukkaa taidoiltaan, esimerkiksi yksi ratsukko vain käveli silloin, kun tehtävänä oli laukkaympyrät päätyihin. Ihme kyllä, Astorian kanssa onnistui pelkän pääty-ympyrän laukkaaminen melko hyvin. Oletin, että raviin siirtyminen ympyrän jälkeen olisi ollut vaikeampaa.
Emmi-Maria huomasi ja huomautti taas, että yritän saada Assun laskemaan pään alemmas laskemalla omat käteni alemmas, eikä siitä ole mitään hyötyä. Ehkä sitten joskus tuhannen huomautuksen jälkeen saan kädet pysymään oikealla paikallaan. On se vaan kumma, että vaikka tuosta jokainen opettaja on sanonut, en vaan saa niitä pysymään ylhäällä. Kuitenkin Assu selvästi alkoi rentoutua, kun keskityin pitämään käsiä ylempänä ja hartioita rennompana. Mutta kun keskityin välillä johonkin muuhun, kädet oli taas tipahtaneet alas. Ärh.
Fiilis tunnin jälkeen oli kuitenkin hyvä. Assu teki parhaansa eikä kenkkuillut yhtään. Alkutunnista se ravaili jopa vähän laiskanoloisesti. Ei mennyt huonosti. Jäi semmoinen olo, että opittiin molemmat taas jotain.
Kävin myös tutustumassa SAHY:n sivuihin ja mietin jäseneksi liittymistä.
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Pieniä pyöreitä vihreitä...
Tänään olin Assulla Tanjan tunnilla. Oli vähän sateista, niin oltiin maneesissa. Jätin taas turvaliivin pois ja pitää vielä kerran todeta, että ilman on paljon parempi. Tähän sopii samat aktiivinen/passiivinen turvallisuuskäsitteet kuin autoissakin. Uusissa autoissa on parannettu passiivista turvallisuutta mm. leveämmillä sivupalkeilla (tai mitä nyt ovatkaan oikealta nimeltään), siis etu- ja sivuikkunan välisillä palkeilla. Se kuitenkin heikentää aktiivista turvallisuutta, kun palkin taakse voi jäädä piiloon muita liikenteessä olevia, vaikka luulee katsoneensa joka suuntaan. Vanhemmista autoista näkee paremmin ulos, mutta jos siitä huolimatta joutuu kolariin, ei ole niitä palkkeja suojaamassa. Heppaakin on helpompi hallita ilman turvaliiviä, mutta jos siitä huolimatta sattuu tippumaan, sattuu enemmän. Kai. Sattui se turvaliivin kanssakin muistaakseni.
Assu oli tänään vähän hankala. Piti tehdä taivutuksia, mutta vasemmalle ei Assu suostu taipumaan. Jos kuitenkin väkisin yrittää, poni on kiukkuinen kuin ampiainen. Lopputuntia kohti saatiin ehkä vähän niskaa pehmenemään, mutta en ole tyytyväinen. Pitää jatkaa samaa huomenna. Laukat sen sijaan sujuivat hyvin. Oikeaa laukkaa haettiin vähän kauemmin, mutta sekin sujui ihan mukavasti. Oikeaan kierrokseen laukattiin niin vähän aikaa, etten saanut juurikaan laukkaa kootuksi, kun yritin varoa horjuttamasta Assun tasapainoa ja keikauttamasta sitä ristilaukalle. Assu monesti vaihtaa takajalat ristiin, jos alkaa pidättelemään vauhtia heti alussa. Vasempaan sainkin viimeisen kierroksen taas aika nättiä ja hidasta mutta silti kivasti pyörivää laukkaa, sen Assu jo osaa.
Tunneilla oleminen tuntuu myös stressaavan Assua. Eilen kentällä Miltonin seurana ja myöhemmin yksin ei ollut mitään ongelmaa eikä tappelua kulkusuunnasta tai askellajista, mutta tänään oli vaikeaa mennä jonon etummaisena tai eri suuntaan kuin muut. Tai mennä rauhallista tahtia, kun edessämenijä oli pitkän sivun toisessa päässä. Jos nyt käyn neljä kertaa viikossa tunnilla ja Annika vielä kerran siihen päälle, niin luulisi ponin kohta tottuvan. Assu on kovin miellyttämisenhaluinen kuitenkin. Se rauhoittuu heti, kun ymmärtää, mitä pyydetään. Paitsi noita taivutuksia se ei halunnut millään ymmärtää. Mutta jatketaan harjoituksia, niin kyllä se taas vähän ajan kuluttua onnistuu.
Assulla oli hiertänyt uusikin turpaviritys eli meksikolainen ihon rikki poskista. Se tarkoittaa sitä, että huomenna laitan tavallisen kaksoisremmin takaisin, ja kun se hiertää nenästä, vaihdan parin päivän päästä taas meksikolaisen... Nenänpäällinen oli tainnut vähän palaa, pitää rasvailla sitä nyt huolellisesti. Tänään pesin koko turvan märällä sienellä, Assu joutui alistumaan pinkin ponisienen edessä, ja laitoin Helosania koko vaaleanpunaiselle alueelle. Assu antaa nykyään jo kivasti käsitellä myös päätä, eikä heti yritä peruuttaa.
Olen vähän huolissani satulan sopivuudesta. Assu on ehkä vähän pyöristynyt, mutta satula näyttää silti mielestäni liian leveältä. Täytyy harkita uuden satulan hankkimista. Luin jostain joustorunkoisista satuloista (joiden lähtöhinta oli yli tuhannen euron) ja mietin, olisiko semmoinen Assulle hyvä. Mutta niitä ei taida oikein olla saatavilla, ellei osta uutta. Ja siihen ei vaan ole varaa.
Assu oli tänään vähän hankala. Piti tehdä taivutuksia, mutta vasemmalle ei Assu suostu taipumaan. Jos kuitenkin väkisin yrittää, poni on kiukkuinen kuin ampiainen. Lopputuntia kohti saatiin ehkä vähän niskaa pehmenemään, mutta en ole tyytyväinen. Pitää jatkaa samaa huomenna. Laukat sen sijaan sujuivat hyvin. Oikeaa laukkaa haettiin vähän kauemmin, mutta sekin sujui ihan mukavasti. Oikeaan kierrokseen laukattiin niin vähän aikaa, etten saanut juurikaan laukkaa kootuksi, kun yritin varoa horjuttamasta Assun tasapainoa ja keikauttamasta sitä ristilaukalle. Assu monesti vaihtaa takajalat ristiin, jos alkaa pidättelemään vauhtia heti alussa. Vasempaan sainkin viimeisen kierroksen taas aika nättiä ja hidasta mutta silti kivasti pyörivää laukkaa, sen Assu jo osaa.
Tunneilla oleminen tuntuu myös stressaavan Assua. Eilen kentällä Miltonin seurana ja myöhemmin yksin ei ollut mitään ongelmaa eikä tappelua kulkusuunnasta tai askellajista, mutta tänään oli vaikeaa mennä jonon etummaisena tai eri suuntaan kuin muut. Tai mennä rauhallista tahtia, kun edessämenijä oli pitkän sivun toisessa päässä. Jos nyt käyn neljä kertaa viikossa tunnilla ja Annika vielä kerran siihen päälle, niin luulisi ponin kohta tottuvan. Assu on kovin miellyttämisenhaluinen kuitenkin. Se rauhoittuu heti, kun ymmärtää, mitä pyydetään. Paitsi noita taivutuksia se ei halunnut millään ymmärtää. Mutta jatketaan harjoituksia, niin kyllä se taas vähän ajan kuluttua onnistuu.
Assulla oli hiertänyt uusikin turpaviritys eli meksikolainen ihon rikki poskista. Se tarkoittaa sitä, että huomenna laitan tavallisen kaksoisremmin takaisin, ja kun se hiertää nenästä, vaihdan parin päivän päästä taas meksikolaisen... Nenänpäällinen oli tainnut vähän palaa, pitää rasvailla sitä nyt huolellisesti. Tänään pesin koko turvan märällä sienellä, Assu joutui alistumaan pinkin ponisienen edessä, ja laitoin Helosania koko vaaleanpunaiselle alueelle. Assu antaa nykyään jo kivasti käsitellä myös päätä, eikä heti yritä peruuttaa.
Olen vähän huolissani satulan sopivuudesta. Assu on ehkä vähän pyöristynyt, mutta satula näyttää silti mielestäni liian leveältä. Täytyy harkita uuden satulan hankkimista. Luin jostain joustorunkoisista satuloista (joiden lähtöhinta oli yli tuhannen euron) ja mietin, olisiko semmoinen Assulle hyvä. Mutta niitä ei taida oikein olla saatavilla, ellei osta uutta. Ja siihen ei vaan ole varaa.
torstai 10. kesäkuuta 2010
Paluu aikaan ennen turvallisuushössötystä
Tänään en ollut varannut tuntia, mutta ratsastin itsekseni tunnin yläkentällä. Päätin elää vaarallisesti ja mennä ilman turvaliiviä, niin kuin ennen muinoin oli tapana. Ratsastus sujui todella paljon paremmin. Ei tarvinnut jännittää hartioita yhtään, kädet sai nätisti kylkiin kiinni ja nyrkit pysyivät pystyssä ja istuntakin pysyi paremmassa ryhdissä, kun ei voinut nojata liivin jäykkään etupuoleen. Enkä edes ollut tiedostanut tekeväni niin, mutta ensimmäiset askeleet harjoitusravia paljastivat, että en ole tottunut kannattelemaan ryhtiäni omin voimin. Sitä paitsi, oli miellyttävää nähdä oma varjonsa maassa hoikkana ja "kurvikkaana" ;-) tasapaksun pötkylän sijaan (joo, mulla on tapana tuijotella varjojani ja peilikuviani..).
Assukin vaikutti tyytyväiseltä. En tehnyt mitään erityistä hienosäätöä vaativia juttuja, vaan keskityin ainoastaan siihen, että poni liikkuu "nätisti" eikä näytä hysteeriseltä. Mielestäni onnistuin ihan hyvin. Molemmat laukat nousivat, ja pääsin laukkaamaan puhtaasti ja melko rauhallisesti. Lopuksi sain jopa vasemman laukan nätisti kokoon ja siihen olikin hyvä lopettaa. Assun laukka on uskomattoman hienoa, melkein kuin omat jalat laukkaisi, kun ponin saa lopulta kuuntelemaan. Sitä tunnetta ei vaan ole viime aikoina löytynyt, paitsi nyt tänään. Ehkä tädin piti ensin päästä lomalle ja saada hartiat rentoutumaan, että ponikin suostui yhteistyöhön.
Ratsastin hyvin kevyellä tuntumalla ja pyrin ohjaamaan Assua lähinnä painolla ja pohkeilla Kallen ohjeiden mukaan. Ohjien ristiin laittamista en kuitenkaan kokeillut vielä, enkä väärää ohjasotettakaan, kun halusin pitää Assun rentona tänään. Jotkut juoksijamiehet metsässä yrittivät pelotella kiljahtelemalla (Miksi ihmeessä juostessa pitää huutaa? Ratsastuskentän kohdalla puskista?), mutta Assu säikähti vain kerran yhden sivuaskeleen verran, vaikka vähän epäluuloisesti metsään tuijottelikin. Eikä säikähdyksestä huolimatta jännittynyt, vaan meni ihan normaalin hevosen näköisenä reipasta ravia.
Assu on ollut tämän viikon ajan boksissakin kesympi. Ehkä olen itse ollut niin stressaantunut töitten takia, että se on tarttunut poniin, ja nyt kun olen lomafiiliksissä, ponikin on rauhallisempi ja luottavaisempi. Tästä päivästä jäi hyvä mieli.
Assukin vaikutti tyytyväiseltä. En tehnyt mitään erityistä hienosäätöä vaativia juttuja, vaan keskityin ainoastaan siihen, että poni liikkuu "nätisti" eikä näytä hysteeriseltä. Mielestäni onnistuin ihan hyvin. Molemmat laukat nousivat, ja pääsin laukkaamaan puhtaasti ja melko rauhallisesti. Lopuksi sain jopa vasemman laukan nätisti kokoon ja siihen olikin hyvä lopettaa. Assun laukka on uskomattoman hienoa, melkein kuin omat jalat laukkaisi, kun ponin saa lopulta kuuntelemaan. Sitä tunnetta ei vaan ole viime aikoina löytynyt, paitsi nyt tänään. Ehkä tädin piti ensin päästä lomalle ja saada hartiat rentoutumaan, että ponikin suostui yhteistyöhön.
Ratsastin hyvin kevyellä tuntumalla ja pyrin ohjaamaan Assua lähinnä painolla ja pohkeilla Kallen ohjeiden mukaan. Ohjien ristiin laittamista en kuitenkaan kokeillut vielä, enkä väärää ohjasotettakaan, kun halusin pitää Assun rentona tänään. Jotkut juoksijamiehet metsässä yrittivät pelotella kiljahtelemalla (Miksi ihmeessä juostessa pitää huutaa? Ratsastuskentän kohdalla puskista?), mutta Assu säikähti vain kerran yhden sivuaskeleen verran, vaikka vähän epäluuloisesti metsään tuijottelikin. Eikä säikähdyksestä huolimatta jännittynyt, vaan meni ihan normaalin hevosen näköisenä reipasta ravia.
Assu on ollut tämän viikon ajan boksissakin kesympi. Ehkä olen itse ollut niin stressaantunut töitten takia, että se on tarttunut poniin, ja nyt kun olen lomafiiliksissä, ponikin on rauhallisempi ja luottavaisempi. Tästä päivästä jäi hyvä mieli.
Assun kesäblogi
Opella alkoi kesäloma, joten Assupossuponi saa taas säännöllistä liikuntaa vähän väljemmän kevään jälkeen. Maanantaina olinkin jo Emmi-Marian tunnilla ja tiistaina Kallen valmennuksessa. Tänään oli ykköshoitaja Annikan vuoro Tanjan tunnilla, mutta huomenna jatkuu taas tätiratsastus ja omat kuviot. Perjantaina Tanjan tunnille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)