Perjantaina Assun kaviot vuoltiin, niin kuin oli suunniteltukin. Hommassa kävi pieni kömmähdys kuitenkin, nimittäin Olli ei tiennyt, että Assulle määrätty rauhoitusaine oli ihan sitä ehtaa tavaraa, eikä nk. kengittäjän pastaa. Annikan avustuksella ja pakkauksen ohjekuvaa tulkitsemalla geeliä saatiin oikea määrä kielen alle. Luin ohjeesta, että vaikutusaika on 30 minuuttia, mutta Olli arveli, ettei aineella ole suurta vaikutusta, paras aloittaa vaan hommat heti. Astoria olikin varsin rauhallinen, mutta ei mitenkään rauhoitetun oloinen, vaan täysin virkeä ja oma epäluuloinen itsensä. Hätäp****tkin väänsi melkein Ollin niskaan käytävällä. Luultavasti seuraavalla kerralla kaviot voi vuolla ilman rauhoitusaineita ihan huoletta, koska Olli teki työnsä ihan rauhassa ja sen jälkeen talutin peruspirteän hevosen tarhaan. Aikaa vuolemiseen kului ehkä noin 20 minuuttia. Varttia myöhemmin olin lähdössä syömään ja kotiin, mutta päätin käydä vielä tarhalla katsomassa, että Assu on ok. No. Olihan se. Aivan täydellisesti rauhoitettuna, turpa maassa se siellä horjui, alahuuli pitkänä ja kuola valui, hengitys kuulosti kuorsaamiselta. Lumi yritti käydä vähän hätistelemässä Assua liikkeelle ja se vaivoin siirtyi silmät lähes kiinni hoippuvin ristiaskelin vähän sivummalle jatkamaan kuolan valutusta. Oli aika tehokas rauhoitusaine, mutta se toimi vähän liian myöhään. Tai me tartuimme toimeen liian aikaisin =D Alla video tarhassa hoippuvasta ponista, on vähän raukka hukassa...
Perjantaina en siis päässytkään ratsastamaan ollenkaan. Kävin vielä lounaan jälkeen varmistamassa, ettei Assu tukehdu päiväheiniinsä. Aika hitaasti se ne söi, mutta huolellisesti pureskellen vähän kerrallaan. Lauantaina Noora kokeili Assua ja sehän meni todella nätisti. Lopussa oikein kauniissa muodossa ja aivan rennonoloisena. Noora sanoi, että Assu vaati aluksi aika voimakkaan ohjastuntuman, Tanja on sanonut samaa. Varmaan ihan totta, koska Assu ei alkujaan sietänyt yhtään löysin ohjin kävelyä, vaan hermostui siitä. Nykyään se jo ymmärtää seurata uraa, vaikka ei koko ajan olekaan ohjaamassa sen kulkua.
Tänään kokeilin ottaa ohjat tiukemmin heti alkutunnista ja sainkin Assun tavallista nopeammin myötäämään ja pysymään paremmin muodossa. Laukannosto meinasi taas lähteä käsistä, kun oli vähän liikaa tilaakin isolla kentällä ja Assulla takana vapaapäivä aluekisojen takia. Sunnuntaisten aluekisojen takia ei myöskään ollut mitään uraa tai yhtään kartiota koko kentällä, joten omien ympyröiden muodon pitäminen oli vähän hankalaa. Ehkä viiden minuutin laukkapörhellyksen jälkeen Assu alkoi rauhoittua ja viimeiset kierrokset laukkaa tuntuivat edes hiukan hallitummilta. Laukkaa lukuun ottamatta Assu meni melko kivasti koko ajan. Jäi oikein hyvä mieli ratsastuksesta. Meni paremmin kuin pitkään aikaan. En voi kyllä ottaa tästä kunniaa itselleni, vaan Annika, Anne ja Noora ovat Assulla viimeksi ratsastaneet, itse asiassa menin viimeksi viime tiistaina Assulla, torstainahan menin Lumella (enkä osannut yhtään mitään).
Aluekisoja varten ison kentän aitaan oli ilmestynyt kolme uutta mainosplakaattia. En edes muistanut saati huomannut niitä, kun lähdimme liikkeelle tänään, mutta Assu toki huomasi. Pojoing - silmät teatraalisesti ulos päästä ja hyppy-stop etujalat haralleen kyltin eteen, varmuuden vuoksi askel taaksepäin ja voimakas "Pröööh???"-ääni kaula pitkänä. Seisoimme tovin ensin pienemmän kyltin edessä, sen jälkeen sama kuvio sen isomman kyltin kohdalla, sitten kevyet nuuhkaisut ja nuolaisut kummallekin kyltille, ja se siitä. Kolmas mainos, Marstall-rehujen punakeltainen pressu ei ollut enää silmien pyörittelyn eikä tutustumisen arvoinen, tai ehkä Assu tiesi, että siinä mainostetaan hänen omaa myslimerkkiään. Mutta edes pressun heiluminen tuulessa ei häirinnyt, vaikka olisin kuvitellut sen kaikkein kauhistuttavimmaksi hevosen näkökulmasta. Mutta ei. Aika hassu Assu.
Aluekisoista voisin vielä mainita, että Noora ja Paroni suoriutuivat 60cm radasta 25 virhepisteellä ajassa 100.66s! Ei hullumpi ihka eka kisa 5-vuotiaalta, jolla on esteitä treenattu vain muutamia kertoja tänä vuonna. Esteistä Paroni meni enemmän läpi kuin yli, mutta eipä juuri ihmetellyt johteita eikä kukkalaatikoita tai mainoksia, vaan ihan korvat hörössä siitä, mistä käskettiin. Tässä kisavideo:
Tänään muistin myös vihdoin ostaa aurinkorasvaa Assun vaaleanpunaiseen turpaan, kallista pikkulapsen 50-kertoimista aurinkorasvaa suihkepullossa. Assu ei kovasti arvostanut ainetta mutta joutui alistumaan siihen, että koko ylähuuli ja kuono käsiteltiin. Mahtava tunne, kun tajuaa, että poni luottaa minuun, vaikka osoittaakin, ettei tykkää turvan käsittelystä eikä rasvasta. Luottamuksen uskon ansainneeni sillä, että toimin vaan määrätietoisen hitaasti ja rauhallisesti, juttelen koko ajan sille jotain hölmöä tajunnanvirtaa, koska se pitää selvästi ponin tyynenä. Enkä rankaise venkoilusta, vaan pidän vain lujasti turpaa kainalossa niin kauan, että homma hoituu. Joka kerta on sujunut helpommin ja nopeammin. Alan oppia! Ja Assu toki myös!
Olen koko ajan lisännyt Assun rehun määrää, eikä vielä ole tullut tunnetta, ettei poni pysyisi käsissä. Voi johtua myös siitä, että osaan paremmin ennakoida tilanteet, joissa Assu "pillastuu" ja toisaalta en myöskään tulkitse jokaista rynnistystä enää mahdottomaksi, kun luotan aika vahvasti siihen, että pysyn kyydissä kuitenkin, kun olen tähänkin asti pysynyt. Tänäänkin tuli laukanvaihtoyrityksissä pieniä pukkeja ja sivuhyppyjä, mutta jollakin kieroutuneella tavalla nautin siitä, että poni on niin mahdottoman pörheä ja silti lopulta rauhoittuu ja muuttuu ratsastettavaksi.
Viikko sitten sunnuntaina Suvi sanoi, että minun pitää uskaltaa enemmän antaa pohkeita, istua rohkeammin ja kääntää selkeämmin pohkeilla ja painolla, jotta poni turtuu. Suvin ohje oli, että mitä herkempi hevonen, sitä selkeämmin pitää pyytää, jotta se ei reagoisi niin herkästi kaikkiin ylimääräisiin ratsastajan liikahduksiin. Tätäkin ohjetta koitin nyt noudattaa, ja Assua aluksi kiukutti, mutta kun vaan jatkoin samalla tavalla, se tosiaan tottui ja alkoi kuunnella "oikeita" käskyjä paremmin eikä venkoillut jokaisesta jalkani heilahduksesta tai painoni horjahtamisesta sivuille. Tuntuu ihan hyvältä tällä hetkellä. Ehkä siitä tulee mulle kiva ratsu. Jos vaan mun rahat vielä riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti