Joulukuuta kans

Kuvaaja Annika Linnainsaari 27.12.2010

Joulukuu on ollut vähän liian kylmä ratsastukselle, ainakin välillä. Ja kaikkea muutakin tässä on joutunut tekemään, kuten esimerkiksi töitä, niin Assu on saanut vallan lomailla. Onneksi Annika on sentään välillä käynyt vähän verryttelemässä ja vääntämässä, niin ei ole ihan päässyt poni tylsistymään.

Lauantaina 4.12. olin Assun kanssa maneesissa. Samaan aikaan siellä oli myös Outi ja Jopi, ja puolileikilläni ehdotin, että Outi tulisi vähän kuluttamaan Assuenergiaa, kun en selkäkivun takia voinut laukata. Outi innostui ja sain mennä hetken Jopilla, joka oli aivan ihana. Outi sai vaihturina kyllä melko villiä kyytiä, Assu päästeli aivan hulluna pitkiä sivuja. Lopuksi se kuitenkin ravasi ihan kivasti ympyrällä, irrottelu taisi olla sille tarpeen. Mietinkin, että voisin tarjota Assua kaikille seikkailunhaluisille, "Assu Extreme" -kokemuksia edullisesti...

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ratsastin Assulla puolitoista tuntia ja uskaltauduin laukkaamaan, vaikka selkä ei ihan kunnossa vielä ollutkaan. Assu meni yhä edelleen melko lujaa, vaikka lopuksi vähän rauhoittuikin. Muuten hän oli oikein ihana. Seuraavana päivänä yritin samaa: "Alku ihan kiva mutta ensimmäinen laukannosto epäonnistui, toinen lähti vääränä ja vaihtamalla vauhti alkoi kiihtyä. Katsomon ylimmällä rivillä nurkassa _seisoi_ joku äijä, joka päätti vielä vastata puhelimeen ja säikäyttää muutenkin hysteerisen ponin. Eipä siis kehumista laukassa. Mutta kun laukasta toivuttiin, Assu suostui vielä pienen väännön jälkeen taipumaan vähän oikealle ja sen jälkeen myös ravaamaan rauhallisesti loppuverkkailut kaulaa pitkäksi venyttäen." Puolitoista tuntia väännettiin silloinkin.

Perjantaina 10.12. olin Annen ja Lumen kanssa ensin maastossa palelluttamassa nenäni (en tosin tiennyt silloin sen paleltuvan, huomasin vasta jälkikäteen). Kävimme kiertämässä laitumen kävellen. Assun takajaloissa oli vähän huono pito, kun ei ole kenkiä hokkeineen. Pelkäsin, että se vetäisee kylmiltään jonkin jumppaspagaatin, mutta hangessa kävellessä ei onneksi lipsunut niin pahasti. Maastoilun jälkeen jatkoin vielä melkein tunnin maneesissa, mistä olin kommentoinut Heiaheiaan: "Assu oli ihan kiva, maastokävely reipasti mutta jarrutkin löytyi. Testasin vähän selkäni kuntoa ottamalla muutaman kierroksen harjoitusravia, ei se ollut oikein hyväntuntuista kuitenkaan. Laukkasin lopuksi muutaman kierroksen ja Assu rauhoittui nopeammin kuin viimeksi. Huomenna selviää, mitä selälle kuuluu..."

Lauantaina 11.12. oli vuorossa Eeva Kaartisen koulutunti, mukana menossa Laura Desillä, Milla Sallylla ja Kirsi Paronilla. Heiaheian kommenttini: "Assu oli aluksi ihan kiva, mutta kun alettiin vaatia isompaa asetusta ympyrällä ja jouduin pitämään etujalat sisäpohkeella isommalla ympyrällä, alkoi neidin korvien välissä kuumottaa laukannostoajatus. Tästä kun vielä siirryttiin avotaivutukseen pitkälle sivulle, olikin sieraimessa jo pieni herne. Laukannosto lähti vääränä, mutta Eevan ohjeesta annoin Assun jatkaa väärää ja vasta parin ympyrän jälkeen pyysin Assua vaihtamaan laukan ja sehän toimi hienosti. Sen jälkeen pääsin laukkaamaan melko kivasti, vain suorilla vauhti tuppasi kiihtymään. Kyllä neljäkin heppaa maneesin aika hyvin täyttää, jos yksi on pirun nopea ja hätäinen, toinen iso ja hidas, ja kaksi muuta ehtii nostaa laukan ensin... Ei törmätty keneenkään kuitenkaan." Muistaakseni oli kuitenkin oikein kiva tunti.

Tässä välissä olikin muutaman päivän kipakampi pakkasjakso, joten seuraavan kerran pääsin ratsastamaan vasta torstaina 16.12. Maneesissa verkkailtiin tunnin verran perusjuttuja. Perjantaina lähdin Helsinkiin viikonlopuksi ja Annika huolehti Possusta sillä aikaa. Seuraavalla viikolla oli viimeiset työkiireet ja onnistuin saamaan perus-24h-vatsataudin tiistaiksi, joten en päässyt ratsastamaan. Pakkastakin oli vaikka kuinka ja paljon. Jouluaattona kävin rapsuttelemassa ja syöttämässä porkkanaa, samoin joulupäivänä.

Tapaninpäivänä päätin mennä ratsastamaan, kun pakkastakin oli enää -9 astetta. Mutta lunta oli tullut 30cm lisää aamun ja päivän aikana. Lähdin liikkeelle isän autolla, kun oma punainen salamani on ollut joululomalla kuivassa hallissa. Isän auto sotki sitten aikatauluni perusteellisesti, mutta pääsin kuin pääsinkin ratsastamaan.

"...oli tänään isin autolla jumissa kahdesti. Ensin Mikonkadulla auto ei tunnistanut avaintaan ("Key error, try again") eikä käynnistynyt (15min!). Toisen kerran tallin sisäänajotiellä, Raumantien ja pyörätien välissä hangessa (45min!!!). Pyörätie oli aiemmin aurattu, mutta siihen oli satanut niin paljon uutta lunta, etten nähnyt auravallia ja Volvon masu jäi siihen kiinni...  

Oletin, että isillä olis lapio auton tavaratilassa, mutta eipä sitten ollutkaan. Enkä uskaltanut sammuttaa autoa, enkä sulkea edes ovea, kun sitten se olis seissyt siinä tukkimassa kaikkien kulun "Key error" -tilassaan. Muuten olisinkin voinut hakea lapion tallista. Niinpä kaivoin sen siitä jaloin ja käsin, ja lopulta heijaamalla pakki-ykkönen -yhdistelmällä pääsin etupyörillä vallin yli, jonka jälkeen piti tehdä sama vielä takapyörillä. Olin niin poikki ja aivan hiestä märkä talliin päästessäni.

Tallin pihassa ei myöskään ollut yhtään polkua mihinkään, joten hevosen haku tarhasta ja maneesiin pääsy oli melkoista taistelua. Tilsoja kaviosta kaivellessani sain myös hokista reiän (hyvä ettei auennu koko valtimo), kun kaviokoukku lipesi... Onneksi sentään ratsastus sujui ihan ok, mutta pienistä aikataulupulmista johtuen jäi vähän lyhyeksi tänään. Ehkä parin päivän loman jälkeen oli ihan hyväkin näin.

Mainittakoon siis, että sain hokista reiän omaan ranteeseeni, hevonen säilyi ehjänä...

Mainittakoon vielä, että oma Mazdani olisi toki selvittänyt mokoman auravallin ongelmitta eikä sillä olisi ollut mitään ongelmia tunnistaa omaa avaintaankaan. Volvon luistonesto ja liukkaantunnistin ja ties mitkä systeemit aiheuttivat pari yllätystä muutenkin, esim. ABS-jarrut potkivat umpihangessa uidessa vastaan, melko hääviä, kun liikennevaloihin pitäis pysähtyä ja auto ei suostu jarruttamaan...

Tallin pihassa kinoksen korkeus oli ehkä n. 30cm, siinä kahlailu innosta poukkivan hevosen kanssa oli omanlaisensa haaste..."

Jaksoin hölkötellä Assun kanssa jopa 45 minuuttia. Olin vielä illallakin aivan uupunut ja hengästynyt. Assu oli onneksi melko kivalla päällä. Aluksi possuili tosin vyön kiristyksessä ja selkäännousussa, kuopi ja potki eikä seissyt penkin vieressä, mutta lopulta pääsimme liikkeelle. Ihan ok. Ja auton kanssa selvisin kuin selvisinkin lopulta kotiin.




Tänään olimme porukalla puomireeneissä, Outi ja Annika olivat avustamassa. Assu oli aluksi turhankin virkeä, mutta vähitellen sain sen kuulolle. Puomireenit sujuivat ihan hyvin, vaikka minulla oli sisäpuolelta liukkaat topparatsihousut (ne oli muuten eilenkin). Hölmö tunne, kun housut pysyvät satulassa hyvin mutta itse en pysy housuissa... Lopuksi nostin pääty-ympyrällä vasemman laukan ja päästelin vähän energiaa pois. Assu rauhoittuikin melko nopeasti ja uskaltauduin pari kertaa ylittämään laukassa puominkin. Lumiaura tuli muuten säikyttelemään kesken reenien pariinkin otteeseen, mutta en antanut Assun säikähtää sitä, vaan jatkoin työskentelyä. Hyvin meni. Neiti alkaa oppia. Ihan lopussa poseerasimme Assun kanssa Annikan kameralle, ehkä saan tähän joskus pari kuvaakin, jos onnistuivat...

Kuvaaja Annika Linnainsaari

Uusi sivu

Törmäsin mielenkiintoisiin Marko Björsin vuosia sitten kirjoittamiin artikkeleihin, joista luulin löytäväni jotain Assun kanssa kokeiltavaa. Niistä sain idean lisätä tähän blogiin Lukemista-sivun, johon kokoan ehkä muitakin netistä löytyviä sopivia juttuja. Muuta ei nyt jaksakaan kirjoitella...

Ruoto jumissa taas

Tässä livahtikin taas muutama viikko sujuvasti eteenpäin, enkä ole bloginpätkää saanut aikaiseksi ollenkaan. Enkä tietenkään muistaisi, mitä Assun kanssa olen puuhannut, ellei olisi tuota Heiaheiaa, johon olen näppärästi kirjannut ylös kaikenlaista. Siispä alla otteita ratsastusmerkinnöistä viime viikoilta:

Assumussu meni melkein liiankin rennosti, vaikka maneesin katolta tömähteli lunta maahan tasaiseen tahtiin (eihän se Assu semmosia säiky, sen sijaan siskopuoli veti häntä tötteröllä ilman ratsastajaa ohi nenän edestä =D).

Ratsastus 1 h 25 min, 12.11.10

www.heiaheia.com

November 12 at 10:46pm via HeiaHeia

Assu oli uskomattoman rauhallinen, vaikka heti aluksi Athena toisessa päässä maneesia säikähti jotain ja karisti ratsastajansa kyydistä pinkaisemalla laukalla häntä suorana koko maneesin poikki katsomopäätyyn asti. Olin juuri hetkeä aiemmin noussut Assun selkään ja kävelin katsomopäädyssä pitkin ohjin. Olimme kävelemässä maneesin poikki siinä "yksärialueen" reunalla kohti tuomaritornia siis, kun Athena pyyhälsi noin kahden metrin päästä Assun turvan edestä karkuun tuntematonta uhkaa. Tilanne oli vähän huvittava, mutta nauraa ei kehdannut, kun pieni ratsastaja säikähti kovasti putoamistaan ja itkeskeli ja tärisi. Putoamisessa ei tietenkään ollut mitään huvittavaa, mutta Assu käyttäytyi niin järkevästi, että se nauratti. Se nimittäin pysähtyi pyytämättä jo sillä hetkellä, kun Athena vasta säikähti, ja Assun pää vaan kääntyi Athenan viuhahduksen mukana. Voisin vaikka väittää, että Assulla oli taas se sama ylimielinen ilme kuin kisoissa taannoin, kun Athena ihmetteli kukkalaatikoita...

 

Assun kanssa kevyttä verkkailua.

Ratsastus 1 h 15 min, 13.11.10

www.heiaheia.com

November 13 at 9:05pm via HeiaHeia

Jotain mukavaa varmaankin tehtiin...

 

Assulla maneesissa verkkailua.

Ratsastus 1 h 10 min, 14.11.10

www.heiaheia.com

November 14 at 8:42pm via HeiaHeia

Samoin tässä varmaankin.

 

Assulla maneesissa.

Ratsastus 1 h 20 min, 17.11.10

www.heiaheia.com

November 17 at 9:31pm via HeiaHeia

Keskustelua tähän postaukseen:

Annika: kuis meni ponny? 
November 17 at 10:31pm

Marika: Se oli vähän kiree, ei niin yhteistyöhaluinen kuin viime viikolla. Mutta vähän väkisin taivuttelin, niin kyllä se sitten parani. Hän olis vaan halunnu kulkea koko ajan takajalat uran sisäpuolella, ni jouduin tekemään kunnolla töitä pohkeilla ja istunnalla, että tuli kaikki jalat samalla uralla. Mut se on kiva, että se hakeutuu nyt oma-alotteisesti muotoon, kun ottaa ohjat tuntumalle. 
November 17 at 10:55pm

 

Assun kanssa taivuttelua.

Ratsastus 1 h 10 min, 18.11.10

www.heiaheia.com

November 18 at 8:48pm via HeiaHeia

Samoja taivutuksia, mitä tuossa edelläkin on tehty...

 

Aamuratsastusta, vähän oli vaikeaa molemmille, aamutreenaus ei ollu meiän juttu selvästikään.

Ratsastus 1 h, 19.11.10

www.heiaheia.com

November 20 at 1:22pm via HeiaHeia

Kommenttini fb:ssa tuoreeltaan: 
Marika... ei ole oikein aamuihmisiä ja samaa voi sanoa hepastaan. Aamuratsastuksen ensimmäinen vartti oli pelkkää sähläystä. Eikä sitä parasta yhteistyötä löydetty tänäänkään, taitaa poni kaivata vähän vaihtelua kuvioihin, vaikka ihan mukavasti rauhoittuikin. Ja ulkoliikunnan piristävän vaikutuksen sijaan olen edelleenkin puolinukuksissa... 
November 19 at 3:02pm

 

Assulla maneesissa vääntöä ja jarruttelua.

Ratsastus 1 h, 21.11.10

www.heiaheia.com

November 21 at 10:05pm via HeiaHeia

Kommentini tähän:

Miten saan sen kulkemaan suoraan? Vasen kierros on ihan tuskaa, kun se punkee takajalat uran sisäpuolelle ja asettuu ulos. Se haluaa vaan purra kuolaimesta tukea vasemmasta ohjasta, ja kääntää pään oikealle niin, etten saa ulko-ohjaa tuelle. Herrrmot menee mokomaan vääntämiseen. Ainoa tapa saada heppa suoraksi on joko nostaa vasen käsi puoli metriä ylemmäs tai viedä se puolimetriä ulommas ja vähän nyppiä sitä sormilla irti. Mut se näyttää tyhmältä ja siinä menee ojentajalihas kramppiin =D 

November 21 at 10:48pm

Ja sisäpohje on kyl käytössä kans. Ja ulkopohjekin, koska muuten poni on seinällä... November 21 at 10:50pm

 
Tässä kohtaa omat vaatimukset alkoivat selvästi nousta eikä edellispäiväinen hyvä suoritus enää riittänyt, vaan olisi pitänyt yhtäkkiä taipua ihmeellisen hienosti, ilmeisesti...

 

Assulla maneesissa kärsivällisyysharjoituksia.

Ratsastus 1 h, 22.11.10

www.heiaheia.com

November 22 at 8:59pm via HeiaHeia

Keskustelu fb:ssa tästä:

Annika: kerrokerro
November 22 at 9:05pm ·
Marika: Tehtiin Inarin ja Grandon tuella sulku- ja avotaivutusta ja Assun pinna kiristyi. Kun jäin yksäripäätyyn yksin, tehtiin kevyessä ravissa kolmikaarista kiemuraa volttien kera (ilman em. taivutuksia) ja meno vähän rentoutui, mutta kun yritin tehdä taivutuksia uudestaan käynnissä lopuksi, Assu vaan pysähtyi ja peruutteli yms. Pari kertaa kun taivutus onnistui, lopetin. Assu viskoi kovasti päätä, tarvis varmaan tsekata hampaita lähiaikoina.
November 22 at 9:11pm ·
Annika: ok, huomenna me mennään sitte 78 ja puol kierrosta laukkaa molempiin suuntiin.. :D
November 22 at 9:16pm ·
Annika: katotaa jaksaako sen jälkeen kiukutella taivutuksissa.. :---)
November 22 at 9:41pm ·
Marika: Voipi mennä aika lujaa alkuun. Varo maneesin kuoppia, laita vaikka suojat varmuuden vuoksi kans =D
November 22 at 9:44pm ·
Annika: nii muute voisinki laittaa...
November 22 at 9:45pm ·
Marika: Assulla on muuten hirveä kutina, ei kannata edes yrittää harjata keskivartaloa kuin kevyesti sillä pehmeimmällä harjalla. Ne karheammat pölyharjat kantsii kans pitää vaan laatikossa, se ei kestä niitä yhtään. Voiskohan sille syöttää jotain, joka helpottais kutinaa? Auttaisko vaikka öljy sisäisesti nautittuna siihen? Se johtuu pakkasesta selvästi. Ittellä on ihan sama ongelma, hyvä kun pystyy vaatteita pitämään päällä =D
November 22 at 9:47pm
Annika: No voi pikkusta (pikkusia? ;D).. Empä tiiä mikä auttais... koitan ol erittäin hellävarainen ettei pikku Rinsessan hengitystiet aivan tukkeudu palkokasveista :'))
November 22 at 9:51pm

 

Umpihullu poni.

Ratsastus 1 h 15 min, 27.11.10

www.heiaheia.com

Saturday at 6:45pm via HeiaHeia

Kommentit tähän (kyseessä Kallen valmennus pitkästä aikaa):

Kirsi: Noooooooo...???

November 27 at 6:49pm

Marika: No kun pitäis varoa omaa selkää ja laukata olis saanu vaan vähän ja varovaisesti, ettei selkä pääse tekemään kovin isoa liikettä, niin poni sitten piti huolen, että varmasti jokainen nikama tuli niksautetuks. Loiks loiks sinne tänne, sivulle, eteen, taakse ja vähän ylöskin, ***kele. Tarvis päästellä sillä reilusti laukkaa, niin sais ton energian kulutetuks.

Olisitte muuten hyvin voinut tulla tunnille, ei ollut kovin rankkaa, mekin tehtiin kaikki tehtävät soveltaen, tosin se laukkatehtävä ei lopulta onnistunut ollenkaan. Mut siis kevyttä ravia ja pohkeenväistöä muuten.

November 27 at 7:19pm

Että semmosia. Kaikki nuo, missä lukee "kevyttä verkkailua" (tms.), olivat melko kivoja ja rauhallisia ratsastuksia itsekseen maneesissa. "Umpihullu poni" taas oli jotain ihan muuta Kallen valmennuksessa viime lauantaina. Ja nyt on oma selkä taas vähän aikaa lomalla. Parin päivän päästä ehkä taas uskalta kokeilla. Ehkä ponillekin tekee välillä loma hyvää, eikä tällä pakkasella olisi kiva ratsastaakaan jne... Vai miten se nyt meni.

Omaa aikaa Assumussukan kanssa

Tänään meinasi olla ratsastajalla herne nenässä jo tallille tullessa, kun puoli seitsemän pintaan oli pollella heinät edessä. Tyypilliseen tapaani kommentoin kaikille vastaantulijoille, että mikä nyt on, ei näin aikaisin kuulu heiniä jakaa, kun toiset tulee töistä ja asioilta, kyllä pitää voida vielä seitsemäksi tulla ratsastamaan... jne. Täältähän muuten tulee kunnon nipunapua, kun ottaa päähän. En tiedä, miksi tänään oli iltatalli niin aikaisessa, mutta päätin heinistä huolimatta mennä kevyesti ratsastamaan edes puoleksi tunniksi, vaikka päässä kihisi. Assukin jotain steppaili karsinassa, kun olin laittamassa satulaa ja ilmeisesti olin kerrankin riittävän vakuuttava komentamaan sitä, se nimittäin uskoi yhdestä sanasta ja harkitusta tökkäisystä ryntäille. Siinä samalla oivalsin, että omaa asennetta pitää heti vaihtaa, tai poni on kohta ihan tööttööt. Onneksi Assulla on varmaan jokin ekstra-aisti ja tuntosarvet sille, että minua harmittaa jokin. Se nimittäin oli maailman kiltein ja suloisin, kun vihdoin päästiin karsinasta liikkeelle.

Maneesissa oli aluksi Noora Quintoa juoksuttamassa, joten kävelin vaan pitkään löysin ohjin. Kun oripoika poistui, kokosin ohjat ja aloin hakea taas muotoa Inan ohjeet mielessä. Ei tarvinnut montaa kierrosta kävellä ohjat tuntumalla ja ulko-ohja passiivisena, kun Assu myötäsi edestä. Ravissa piti odotella vähän pitempään, koska Assua vähän aluksi hermostutti. Mutta aika pian se muisti, miten saa kehuja. Ravailin ympyröitä molempiin suuntiin ja mietiskelin niitä näitä omia asioitani. Ja kehuin Assua samalla, kun se oli niin helppo ja lutunen. Välillä otin käyntiin ja yritin harjoitella ja harjoituttaa Assulla pohkeenväistöä, varsinkin oikealle, koska vasen pohje ei tunnu menevän kunnolla läpi. Tai Assu kyllä reagoi siihen, mutta ei toivotulla tavalla, vaan vääntää itsensä ihme mutkalle, asettuu väärään suuntaan ja takapää jää jälkeen väistössä paljon. Omakin motoriikka toimii huonosti oikealle väistättäessäni, en saa pidäte-pohje -yhdistelmää jostain syystä onnistumaan, vaan pidätän ja painan pohkeella yhtä aikaa. Painoakaan en saa siirtymään oikealle kunnolla. Vasemmalle nuo avut tulevat automaattisesti oikein ja Assu vaan sipsuttaa nättejä ristiaskelia juuri oikeassa asennossa (Melkein itkettäisi, jos olisin itkijäihmisiä, kun peileissä näyttää niin hienolta!).

Kun väistöt sujuivat jokseenkin kunnolla, ravailin vielä vähän pienempiä ympyröitä molempiin suuntiin ja vaadin vähän enemmän taipumista, varsinkin vasemmalle. Heppa taipuu kropastaan ja kaulan alaosasta, mutta niskasta ei yhtään. Oikealle ei tarvitse edes pyytää taipumaan, riittää, että ajattelee loivaa kaarretta oikealle, niin Assu asettuu oikein. Vasemmalle joutuu koko ajan nykimään vähän, että turpa kääntyy ja niska ei silti välttämättä taivu kuin muutaman askeleen ajaksi kerrallaan. Ehkä se siitä pikkuhiljaa vetreytyy.

Taivuttelun jälkeen ravasin hetken pitkin ohjin ja hetken kävelin - ja kappas kevyt verryttelyni oli kestänyt reilusti yli tunnin. Olin niin keskittynyt ja onnellinen pienistä edistysaskelista, etten huomannut ollenkaan ajan kulumista! Aivan mahtavaa omaa aikaa ja luksusta olla hepan kanssa ihan kaksistaan ja saada koko maneesi käyttöön! Olipa hyvä tuuri kerrankin, että tunnit oli jo seitsemältä ohi ja sain treenata Assun kanssa ilman mitään häiriötekijöitä. Poni keskittyi tehtäviin niin hyvin, että melkein kuulin rattaiden surinan korvien välistä. Ja ehkä pieniä älyn välähdyksiä näkyi myös hetkittäin! Assu vaikutti tyytyväiseltä ja innokkaalta oppimaan, mitä siltä milloinkin yritin pyytää. Tällaisia iltoja tarvitsemme molemmat. Huomenna jatketaan samoilla jutuilla, mutta häiriötekijöiden kanssa. Siinä punnitaan, menikö tänään oppi perille (ja kummalle meistä)! Ainakin sain taas vahvistuksen sille, mitä yleensä hoen muille, eli pikku asioista ei kannata hermostua (kuten heinistä karsinassa ennen ratsastusta), positiivisella asenteella käännetään ne aina voitoksi... ja saadaan esimerkiksi koko maneesi omaan käyttöön =)

Pallomasu ilman humppatukkaa

Klipsis, sano sakset. Kyllä musta ihan parturi tulis tänä ekan kerran perusteella, vai mitä? Ainakaan en lyhentäny liikaa...

"Ai siin onki vaa harjoi, missäs ne kaurat..?"

"Nuuh nuuh"

 Parturoitu pallomasu

Assunen ei vaan halunnu esitellä uutta tukkaansa, vaikka parturoinnista selvästi nauttikin.

Kesypossu

Viime viikko meni jotenkin nopsaan Assun kanssa. Polle oli tavallista rauhallisempi koko viikon. Kallen valmennus viime viikon lauantaina meni aika kivasti siihen asti kunnes laukattiin. Siinä Assu vähän keräsi liikaa lämpöä ja vauhtia, mutta kaikki kiemurat ja hidastukset ennen sitä menivät ihan mukavan rauhallisesti ja rennossa muodossa.

Sunnuntaina 31.10.2010 kävin laukkaamassa tulevan kuukauden edestä niin paljon, että ponikin vallan väsyi. Mutta löydettiin lopulta kohtalaisen rauhallinen laukka molempiin suuntiin. Maanantaina oli Annikan vuoro, tiistai taisi olla Assulla lepoa vai kävikö Annika silloin verkkailemassa ilman satulaa, en muista enää, ja keskiviikkona Annika oli tunnilla ja Assu oli kuulemma mennyt oikein hienosti. Torstaina menin vain käyntiä ja ravia ja yritin noudattaa Inan ohjeita. Assu menikin oikein kivasti. Ina tuli laukkaamaan sen kanssa mun puolesta, vaihdeltiin heppoja siinä useampaan kertaan, kun Ina laukkasi ensin Lumella, sitten Bellalla ja lopuksi vielä Assulla, ja me vaihdoimme Aksun kanssa tarvittaessa aina hepan selästä toiseen. Assu meni laukankin melko rauhallisesti ja lopuksi selvästi antoi periksi, varsinkin vasemmassa kierroksessa.

Perjantaina ratsastin pitkään mutta menin vain käyntiä ja ravia. Hain lähinnä sitä rentoa muotoa. Assu meni ehkä vähän liiankin alas, mutta arvelin, että se oli pelkästään positiivista verrattuna siihen, että mennään turpa taivaassa. Kun muoto alkoi tuntua pysyvältä, häiritsin Assun keskittymistä pyytämällä sitä väistämään keskihalkaisijalta uraa kohti. Oikeassa kierroksessa onnistui ihan hyvin, siis väistö vasemmalle meni hienoilla ristiaskelilla sekä käynnissä että ravissa, mutta vasemmassa kierroksessa oli vaikeuksia saada ulko-ohjaa tuntumalle eikä väistökään mennyt niin hyvin. Pari kertaa sain Assun ottamaan ristiaskelia, mutta tila loppui yleensä kesken puolikkaasta maneesista. Vasen kylki tuntui kovalta, eikä pohje mennyt läpi. Ja Assu asettui väärään suuntaan. Muuten poni oli ihan kiva. Laukan jätin nostamatta kokonaan.

Lauantaina menin maastoon. Tulin tallille jo yhden aikaan mutta siitä huolimatta muut maastoilijat olivat jo ratsastaneet, joten meni yksin. Mentiin reilun tunnin käyntimaastopätkä, johon kuului myös kiipeilyä. Mäet olivat kovin märkiä, joten menin vain "toista" puolikasta lenkkiä eri suuntiin sekä pujottelin mäntyjen välissä käynnissä. Assu tykkäsi kovasti ja meillä oli kivaa. Kävely polulla sen sijaan oli haasteellisempaa, kun prinsessan jalat kastuivat lätäköissä ja mudassa, yäk! Mieluummin Assu olisi kävellyt metsän puolella tai ravannut mutakohdista yli... Mutta siitä huolimatta, että oltiin liikkeellä yksin, Assu käveli koko viimeisen suoran tallille ohjat pitkinä. Maneesin kulmastakin päästiin ohi molempiin suuntiin, vaikka siihen on ilmestynyt kaikenlaisia pelottavia ja päristelyn arvoisia juttuja. Kirsi tuli ensin saattamaan meitä, mutta Assu suhtautuikin yllättävän fiksusti eikä edes peruutellut yhtään.

Haavaepisodin jälkeen Assu on ollut kaiken kaikkiaan paljon rauhallisempi. Ehkä sille jäi sittenkin jotain muistiin, ettei kannata kiukutella, saattaa sattua... Marraskuun alku on ollut varsinaista mutakurakeliä, joten Assu on joka päivä joutunut alistumaan jalkojen pesuun, omassa boksissa ja sienen kanssa tosin. Luin Kengättömien hevosten nettisivuilta, että arkoja hevosia yritetään turhaan pakottaa käsiteltäväksi käytävälle ja pesuboksiin, kun ne todennäköisesti antaisivat tehdä kaikki samat operaatiot rauhoittamatta omassa karsinassaan, ilman suurta stressiä. Assulle pätee ainakin selvästi tuo. Kehumalla ja palkitsemalla jokaisen jalan sai pestä ilman ongelmia. Jos Assu nosti jalan ilmaan, jatkoin pesua ja juttelua rauhallisesti. Kertaakaan Assu ei yrittänyt potkaista, se vaan yritti välttää märän sienen kosketusta, mutta antoi kuitenkin pestä jalat ihan kunnolla, kun toimin vaan rauhallisesti. Homma olisi varmaan nopeampi letkun tai suihkun kanssa pesuboksissa, mutta hepalle on paljon miellyttävämpää, kun ei tarvitse potkia ja väistellä vesisuihkua ja stressata pesukarsinaan joutumisesta.

Assu on niin herkkis muutenkin, sitä kutittaa jo pelkkä ajatus harjan kosketuksesta vatsanahassa. Oon itse vähän samanlainen, en tykkää jos kylkiini tai vatsaani kosketaan, koska se kutittaa. Jos olisin hevonen, reagoisin juuri samalla tavalla kuin Assu, luimistaisin, näykkäisisin, potkaisisin. Miksi sen pitäisi tottua siihen, että tökitään tai väkisin harjataan vatsan alta? Jos sen masussa on kuraa, sipaisen muutamalla ripeällä vedolla pehmeällä harjalla sieltä, teen jotain muuta välillä, ja taas vatsan alta vaikka toiselta puolelta, niin Assu ei ehdi ärsyyntyä pientä luimimista enempää. Jos jään "kouluttamaan" ja harjaamaan vatsaa luimistuksesta huolimatta, tulee varmasti vinkaisuja ja tömistelyjä tai hampaita kohti. Sama satuloinnissa, mahdollisimman vähän ärsytystä vatsan alueelle ja kylkiin, niin ei tarvitse väistellä hampaita. Ja paljon kehumista silloin, kun poni ei luimistele. Pitää vaan toimia rauhallisen määrätietoisesti, jos poni yrittää näykätä, ja nostaa vaikka käsi eteen tai työntää turpa pois. Yleensä se riittää. Joskus pitää äänellä tehostaa ja joskus tulee vähän kovemmin tönäistyksi, jos hampaat käyvät liian lähellä. Pakkaspäivinä kutina on pahimmillaan.

Pientä muodonmuutosta

Pari vertailukuvaa Assusta viime vuonna (2009) toukokuussa ja nyt tänä (2010) syksynä. On se ehkä vähän muuttunut sittenkin. Mutta yhtä pöhkö se edelleen on. Ja ihana.

Ylin kuva on Kirsin ja viimeinen kuva Petran ottama, ja ne pari siinä välissä itse ottamiani.

Juustohöylää

Aika päivittää taas Astorian kuulumisia. Assun kanssa aina tapahtuu. Pari viikkoa sitten oli tallin koulukisat, joissa Annika ja Assu kävivät korkkaamassa helpon C:n. Sanotaan vaikka niin, että seuraavissa koulukisoissa tavoitteena on tulos. Possu possuili itselleen hylkäyksen, mutta muuten meno oli ok.



Kisoja seuranneen viikon tiistai-iltana Nooran oli tarkoitus vähän kouluttaa Assua, mutta Assu ei halunnut opiskella. Sen sijaan Assu otti lyhyen ja kipakan matsin yläkentän portin kanssa, minkä seurauksena allekirjoittanut on reilun pari sataa euroa köyhempi. Portti vei nimittäin voiton kuorien Assun takajalasta pitkät suikaleet nahkaa ja karvaa irti. Eikä auttanut kuin kutsua päivystävä eläinlääkäri muutaman kymmenen kilometrin päästä tarkistamaan haavat. Onneksi ne olivat vain pintanaarmuja ja ovat nyt jo hyvin parantuneet. Jalka on vaan vähän tai enemmänkin rivon näköinen, kun se on haava-alueiden kohdalta klipattu ja muualla rehottaa paksu ja pörröinen talvikarva. Oikeastaan jalka näyttää siltä, että joku on yrittänyt veistää siitä tuoreeltaan meetwursti-kebabia. Tai yrittänyt klipata sitä juustohöylällä. Auts.

Kääre pois ja alta löytyi siististi parantunut rupi.

Portti vs. Astoria 1-0

Haavaepisodin jälkeen Assu lepäili pari päivää ja itse lähdin lepuuttamaan hermojani Helsinkiin, ensin shoppailemaan (rahatta) ja sitten Horse Show'hun sunnuntaiksi. Annika huolehti Possusen liikuttamisesta ja ruokinnasta. Helsingissä mietin pitkään, mitä ponin kanssa pitäisi tehdä. Ei se tuosta taida kesyyntyä, vaan vähän väliä sitä saa olla paikkaamassa milloin minkäkin itkupotkukiukkukohtauksen jäljiltä. Se on kallista. Todella. Ja ehdinkö tosiaan ratsia sillä vähintään viisi kertaa viikossa? Seuraavana pohdinnassa vakuutusasioitakin. Kohta pitäisi varmaan hampaatkin raspata jne. Kuluja, kuluja, kuluja. Omasta hyvinvoinnista olen jo veistänyt juustohöylällä yhä ohuempia siivuja. Ei ole varaa kampaajaan eikä hammaslääkäriin, lehtitilaukset olen jo perunut...

Horse Show'sta tuliaisina toinkin pari pientä kylttiä, toisen Assun oveen ja toisen omaan oveen:

Joskus sitä vaan herää Prinsessana...

Kylmää pohdintaa aiheuttaa myös oman selän kunto. Sain kuulla, että harjoitusravi ja laukka ovat tällä hetkellä pahasta ja niitä pitäisi välttää. Kuntoutusohjeitakin sain, pitäisi vaan jaksaa noudattaa niitä, ihan joka päivä. Mutta selässäni on kuitenkin kuluma, eikä se sieltä mihinkään häviä. Lihaskuntoa parantamalla sen voisi saada oireettomaksi. Kai.

Selkäni takia olen nyt ratsastellut vain kiemuroita kevyessä ravissa. Assu on ollut kivan rauhallinen koko viikon. Ei mitään mahdotonta kiukutteluakaan, vaikka tuossa olikin muutama pakkaspäivä. Tunnillakin oli mennyt kuulemma oikein hienosti Annikan kanssa. Toivottavasti sama jatkuisi vielä huomennakin, kun menen Kalle Nykäsen valmennustunnille. Uhmaan nyt fysioterapeutin ohjeita ja aion yrittää ratsastaa koko tunnin harjoitusraveineen ja laukkoineen. Sunnuntaista alkaen otan sitten rauhallisemmin ja annan selän levätä. Seuraaviin tallikisoihin, jotka ovat estekisat 21.11. sunnuntaina, saa osallistua Annika. Ehkä 40cm vielä, tavoitteena puhdas rata...

Viuh vauh räks poks pum, viri viri tööt tööt...

Otsikko kuvastaa Assua tänään. Huoh. Eilen meni silti oikein mukavasti isolla kentällä, vaikka juoksentelevat pikkutytöt vähän säikyttelikin. Olen parannellut krampannutta selkääni viikon verran ja välttänyt ratsastamista sen vuoksi. Keskiviikkona uskaltauduin Annen ja Lumen kanssa kevyesti maastoilemaan, tehtiin pieni lenkki ravissa ja lopuksi kiipeiltiin mäkiä kaikissa askellajeissa. Selkäni kesti ihan hyvin. Torstai jäi Assulle lepopäiväksi, mutta eilen perjantaina ratsastin isolla kentällä reilun tunnin verran. Enimmäkseen yritin työstää ravia ja saada Assua myötäämään ja taipumaan siinä. Hämärän tulosta huolimatta Assu oli oikein mukavalla tuulella ja jäi hyvä mieli, molemmille luultavasti.

Tai sitten ei. Assulla taisi jäädä jotain hampaankoloon, koska tänään hän näytti kaikki hulluuden merkkinsä. Oli tarkoitus ratsastaa maneesissa tunnin verran samoja juttuja kuin eilenkin. Samaan aikaan oli käynnissä Tarkkalan valmennus maneesin toisessa päässä, mutta ei se meitä häirinnyt, eikä mekään toivottavasti sitä. Assu suhtautui ihailtavan järkevästi suloiseen mustaan koiraan, joka vaelteli maneesissa ja loikoili missä milloinkin. Assulla riitti ymmärrystä myös kahdelle pikkuiselle mustalle otukselle katsomossa (kääpiöpinsereitä?) ja poukkoilevalle kuumahkolle valmennushepalle. Sekä myös sille, että kesken ravityöskentelyn katsomon kaiteelle ripustettu loimi ynnä muut vermeet valuivat alas hiekalle. Viimeksi mainittu aiheutti kyllä huomiota herättävää silmien pyörittelyä ja puhinaa sekä hännän huiskintaa ja viehkoa steppausta, kunnes loimimytty maassa oli nuuskittu ja vaarattomaksi todettu. Jatkoimme ravikiemuroita ja nostimme reippaan vasemman laukan, joka sujui ihan kivasti. Kävelimme pitkin ohjin ja kuuntelimme sivukorvalla valmennusta.

Päätin vielä lopuksi tehdä sen kisaohjelman, helpon C:1:n läpi pariin kertaan. Ensin tein pelkän raviosuuden ja päätin sen pysähdykseen ja peruutukseen, josta lähdin uudestaan raviin ja tein ohjelman uudestaan. Pienestä lämpenemisestä huolimatta päätin kokeilla myös laukkaa, mikä oli selvä virhe. Tässä kohtaa tapahtui se "Viuh vauh räks poks pum, viri viri tööt tööt...", ja juuri tuossa järjestyksessä. Laukka-avuista seurasi pari terävää hännänhuiskausta, kaksi suurta loikkaa ristilaukkaa, pukki, epämääräisiä laukka-askelia, uusi laukannostoyritys täysin lapasesta kohti kattoa ja sen jälkeen... no, tööt tööt. Aluksi otin sen kannan, että oikea laukkahan muuten tässä nyt nousee, vaikka seinälle kiivettäisiin. Laukka. Eiku se toinen. Laukka. Ei risti. Laukka. Eiku... Seuraavaksi melkein kiivettiinkin seinälle, kun pysäytin ponin katsomon laitaa päin. Assuhan jysäytti etukavionsa seinään ja kuinka ollakaan, säikähti aiheuttamaansa ääntä. Juu-u.

Siinä sitten väänsin ja väänsin vielä toiset kolme varttia, välillä käynnissä, välillä ravissa, mutta laukasta en vaan saanut järkevää, vaikka sekä poni että minä höyrysimme kilpaa hiestä märkinä. Lopulta pysäytin keskelle pitkää sivua turpa kiinni seinässä ja siinä sitten seistiin ja vedettiin henkeä, kunnes Assu vihdoin pärskäytti muutaman kerran. Käveltiin tovi ja totesin, että heppa on täysin lukossa, mitkään avut eivät menneet läpi, eikä se suostunut kävelemään edes suorassa, vaan taantui täysin siihen "takajalat uran sisäpuolella" -tilaan, jossa mentiin enimmäkseen koko edelliskesä. Yritin tehdä pohkeenväistöä, jotta saisin sen siirtymään sivuttain, mutta vasen kylki oli kuin kiveä, väistö oikealle ei onnistunut kunnolla. Lähinnä vauhti kiihtyi. Totesin, että omat hermot menee just ihan tyystin, joten päätin unohtaa koko laukannoston ja keskittyä ponin hallintaan ravissa, ennen kuin menettäisin kaikki mahdollisuuteni lopettaa päivän harjoitukset edes kuta kuinkin säädylliseen käytökseen.

Ravia tahkottiin kahdeksikolla ja ympyröillä vielä lähes puoli tuntia, kunnes Assu vihdoinkin suostui taipumaan ympyrään suuntaan purematta kiinni kuolaimeen. Se siitä. Muutama kierros käyntiä, muutama kierros taluttaen ja sitten höyrypää talliin. Puuh.

Ihan mielenkiintoista nähdä, millä mielellä huomenna ollaan Eeva Kaartisen valmennuksessa aamukymmeneltä. Onneksi tunnilla on vain kolme ratsukkoa yhteensä ja koko maneesi käytössä. Mielenkiintoista on myös oma kuntoni, kun olin tänään tekemässä tallitöitä, peräti neljän karsinan verran. Ekan kerran viiteentoista vuoteen siis...

(Lisätty 2.1.11) Lisään tähän loppuun vielä videon, jonka kokosin Annikasta ja Assusta 5.10.2010 estetunnin pätkistä. Video on facebookissa ja näkyy vain fb-kavereilleni.

Punttisalilla.. eiku

Eilen, 4. lokakuuta, Assu ja Annika päätyivät 10min varoitusajalla kouluvalmennukseen. :D Jouduttiin taas molemmat töihin. Aluksi tehtiin käynnissä ja ravissa avotaivutuksia (kai ne niitä oli? mikä mun muistia vaivaa..) ja Assu meni todella nätisti. Liikuta sisäohjaa, käännä pää, houkuttele päätä alas, ulkopohje, sisäpohje, pohkeet puristaa ravissa aina kun istut alas.. Wau, sehän toimi ja kauhea hiki tuli (ratsastajalle). Laukatessa Possunen kuumeni kamalasti, mutta välillä oli ihan ok pienellä ympyrällä.
Lopuksi vielä taivuteltiin ravissa ja käynnissä. Opettaja pyysi pysähtymään ja taivuttamaan Assun pään alas, niin että poni pysyy paikallaan, ja kun se lopulta niin teki se sai pitkät ohjat. :)

Nyt on paikat jumissa. :D

Kisat ja kaikkee!

Astoria toipui kaviopaiseestaan ja sai uuden kengän välipohjalla varustettuna. Pähkäilin tallin estekisoihin osallistumista pitkään ja lopulta päätin, että kokeillaan nyt. Eihän se 40cm kovin korkea ole, joten pitää sen verran uskaltaa. Perjantaina piti ehtiä ratsastamaan, mutta siihen iltapäivään onnistui tunkemaan muutama harmillinen asia, joten ehdin tallille aivan liian myöhään ja suoraan töistä, joten ratsastus jäi kokonaan. Estehyppyjen kokeilu jäi siis lauantain varaan, kisat oli jo heti sunnuntaiaamuna, joten en toki viime tippaan jättänyt harjoittelua. No se on vaan niin minun tapaistani...

Lauantaina tulin tallille iltasella vasta, koska aamupäivä meni autotallin siivouksessa. Muut olivat jo treeninsä tehneet ja rata odotti maneesissa seuraavan päivän kisaajia. Jenni lupasi tulla avustajaksi, kunhan saisi iltatalliasiat hoidetuksi. Tunnin verran kerkesin maneesissa pyöriäkin, ennen kuin Jenni pääsi tulemaan. En halunnut ensin hypätä yhtään hyppyä yksin, mutta kun aikaa tuntui kuluvan, niin päätin, että hyppään ne pienimmät esteet yksittäisenä. Assu vallan innostui niistä. Pari ensimmäistä hyppyä oli todella hienoja ja pysyin itsekin aika kivasti mukana niissä. Kolmas este sitten tippuikin, samoin neljäs, ne olivatkin vähän korkeampia. Onneksi Jenni tuli juuri sopivasti paikalle nostamaan ne, niin pääsin jatkamaan harjoittelua. Jännä juttu, että pystyin heti itse keskittymään hyppäämiseen paremmin, kun joku tuli paikalle.

Oikeasti olen sitä mieltä, että yksin esteiden hyppääminen on todella tyhmää, enkä ollenkaan suosittele sitä. Mitä tahansa voi sattua ja siellähän sitten olet yksin maneesissa. Yhtään korkeampia esteitä en olisi hypännyt, enkä aio toiste hypätä noin pieniäkään ilman avustajaa. Jos kisat eivät olisi olleet heti aamulla, olisin jättänyt kokonaan hyppäämättä.

Jennin seuratessa vierestä ja nostaessa tarvittaessa puomeja uskalsin hypätä kaikki radan esteet yksi kerrallaan läpi ja vähitellen myös kaksi estettä peräkkäin ja lopulta kolmekin. Assu tuntui kovasti tykkäävän. Linja tuntui kaikkein vaikeimmalta. Olin hypännyt sen jokaisen esteen yksi kerrallaan, mutta kun tulin linjan ensimmäiseltä esteeltä suoraan toiselle okserille, Assun askeleet sotkeentuivat ja se oli kieltämäisillään. Kävi samoin kuin Hilman kanssa, luulin, että heppa ei hyppää, mutta se hyppäsi kuitenkin ison loikan kaukaa ja jäin hirvittävästi jälkeen hypyssä. En pysynyt satulassa mutta selässä kuitenkin, Assun kyydissä on helpompi tasapainotella kuin Hilman. Assu-parka järkyttyi moisesta hypystä niin, ettei suostunut jatkamaan toisellakaan yrityksellä suoraan linjan ensimmäiseltä toiselle esteelle, vaan kielsi. Yksittäisenä sain sen kuitenkin ylitetyksi. Hyppäsin vielä kerran linjan ensimmäisen ja toisen, ja kun ne menivät hyvin, kokeilin hypätä sen kolmannen perään. Siinä Assu hyppäsi huolimattomasti levittäen puomit pitkin maata, joten piti tulla linja vielä kerran. Tälläkin kertaa meinasi tulla kielto siihen toiselle okserille, mutta maiskuttamalla sain Assun hyppäämään ja nyt pysyin mukanakin hyvin. Kolmas este pysyi myös koossa. Päätin, että vielä kerran koko linja ja sitten riittää. Se menikin hyvin! Olin tosi tyytyväinen ja Assukin vaikutti oikein onnelliselta.

Kiitos Jennille avusta! Ilman Jenniä olisi ehkä jäänyt kisat väliin, kun en olisi uskaltanut harjoitella tarpeeksi.

Seuraavana yönä en oikein saanut nukutuksi, vaikka en mielestäni jännittänyt kisoja kovin paljon. Aamulla kasilta ylös ja tallille puunaamaan pollea. Käytiin kävelemässä rata läpi ihan kuin oikeissa kisoissa ja päästiin verkkaamaan. Verkassa en pysynyt viitosokserilla yhtään hypyssä mukana, olin joko itse edellä tai jäin jälkeen, vaikka Assu kyllä hyppäsi esteen joka yrityksellä. Kisavideolla näkyy, kuinka läheltä Assu siihen ponnistaa, sen takia varmaan tuntui vaikealta olla kyydissäkin.

Kisat menivät kaikilta osallistujilta hyvin! Assulla on nyt ovessaan punainen ruusuke palkintona osallistumisesta. "Tuloksissa" oltiin kyllä toiseksi viimeisiä eli kahdeksansia, koska niinhän siinä kävi, että Assu ei ensi yrittämällä hypännyt sitä linjan keskimmäistä estettä, punavalkoista okseria. Ennakoin kieltoa itse liikaa, oikeastaan se lähti jo siitä, että tasapainoni horjui viitoselle tulleen pompun jälkeen niin paljon, että linjan ensimmäinen eli radan kuudes este tuli vähän liian nopeasti kohdalle, enkä vaan ratsastanut tarpeeksi hyvin sen jälkeen, joten lähestyminen siihen okserille epäonnistui täysin. Olisi pitänyt suoristaa heppa ja pyytää eteen, eikä varmistella selässä pysymistä varautumalla kieltoon. Mutta seuraavalla kerralla sitten paremmin. Toisella yrityksellä Assu ylitti okserin ja viimeisenkin esteen hienosti ja niin saimme hyväksytyn suorituksen ekoista kisoistamme! Hieno tunne laukata maalilinjan yli ja maneesin läpi, kun kuulee taputukset ja heppa on aivan intona!

Kunniakierrokselle ja palkintojenjakoon pääsi mukavasti kaikki ratsukot, joten onpa sellaisetkin nyt koettu. Päivä oli aivan mahtava, varmasti jokainen osallistuja tunsi itsensä voittajaksi. Astoria oli paras ja kaunis letitetyn harjansa kanssa, käyttäytyi todella hyvin ja rauhallisesti koko kisojen ajan. Nauratti oikein, kuinka hienosti Possu suhtautui estejohteisiin ja muihin härpäkkeisiin maneesissa. Alkuverkassa ravattiin musiikin tahtiin. Hauska hetki tuli myös, kun Jessica oli ratsastamassa Assun isosiskopuolella Athenalla johteena olleen tuijapuskan ja kanervien ohi ja Athena näki ne, pullautti silmät ulos kuopistaan ja lähti puhisten peruuttamaan. Assu katsoi korvat hörössä, että what? ja käveli ylpeästi melkein niitten kanervien yli. Meidän höpsö killisilmä poni näytti, että me mitään kanervapurkkeja enää pelätä. Assupossu rakas, estehepo paras =)



Kisavideo näkyvissä yllä kaikille fb-kamuilleni. Kiitos Emilialle kuvaamisesta =)

Sairaslomaa ja uutta satulaa

Pari viikkoa on ehtinyt kulua Assun toipumista odotellessa. Kaviopaisehan se sitten oli. Onneksi se puhkesi itse, kun kenkä otettiin pois. Astoria oli siihen asti aivan kolmijalkainen, ja kun mätä vihdoin valui ulos ruununrajasta, kipu helpotti välittömästi. Taluttelin Assua vähän pihalla ja päästettiin se hetkeksi yläkentälle juoksemaan, jotta loputkin paiseesta tyhjenisi jalan liikkuessa. Hämmästyttävää, kuinka nopeasti hevonen lähti liikkumaan neljällä jalalla, vaikka hetkeä aiemmin ei ollut suostunut ottamaan askeltakaan sillä etusella.

Sen jälkeen alkoikin varsinainen taistelu pesukarsinassa. Jalkaan olisi pitänyt tehdä haude. Assu antoi kyllä pestä ja putsata jalan melko hyvin, vaan kylmä Betadine-liuos ei oikein miellyttänyt. Ensi yrityksellä sain tungettua kavion täyteen pumpulituppoja ihan hyvin, mutta Annika ei pystynyt pitämään Assua enää boksissa, kun yritin laittaa muovipussin jalkaan. Tai jalan muovipussiin. Melkein kaksi tuntia väännettiin ja käännettiin pesuboksissa eri suuntiin ja käytävällä ja vielä omassa boksissakin vähän. Välillä minä pidin kiinni ja Annika yritti tehdä haudetta, välillä toisinpäin, mutta ei siitä mitään tullut. Pumpulit vaan levisivät pitkin tallia.

Lopulta oli pakko luovuttaa ja toivoa, että kipulääke ja antibiootti riittäisi. Olisi pitänyt ekalla yrityksellä onnistua, koska sen jälkeen humma ja koko homma muuttui mahdottomaksi. Assu ei yrittänyt potkaista eikä purra, se vaan yksinkertaisesti rynni ulos tai yritti nousta pystyyn. Eikä meillä ollut mitään pihtejä huulipuristimeksi, eikä oikein riittävästi kokemustakaan semmosen käytöstä. Jossain vaiheessa omakin itsesuojeluvaisto alkoi pettää, kun päässä sisukas ääni sanoi, että se haude on laitettava. Onneksi ei kummallekaan sattunut mitään kummempaa, eikä Assullekaan. Mutta lopulta oli todettava, ettei voimat riitä enää. Sitä paitsi, olin saanut edellisenä päivänä itse kipupiikin ja relaksanttipiikin venähtäneen selän takia, ja olisi pitänyt olla sairaslomalla töistäkin eikä tappelemassa hevosen kanssa. Noo, oma selkä on vieläkin vähän huonona, mutta Assun tassu sen sijaan alkaa olla kunnossa. Tosin tuosta tappelusta ei ollut Assunkaan paranemisen kannalta juuri mitään hyötyä.

Jenni tarjoaa omppuja lohdukkeeksi kipiälle Possulle.

Seuraavina päivinä pesin jalkaa ja kaviota vaan omassa boksissa runsaalla lämpimällä vedellä ja Betadinella (jälkimmäistä Assu väisteli vaikka mitä olisi tehnyt: lämmin vesi ja sieni oli ihan okei mutta pumpuli ja Betadine - jalka vetäistiin niin nopsaan eteen tai taakse, että siihen ei vaan ehtinyt millään osua). Yritin myös kaataa liuosta kauhalla, suihkuttaa lääkeruiskulla tai suihkepullolla, mutta Assulla lienee jokin seitsemäs aisti näihin kaikkiin keinoihin - ohi meni lähes joka kerta. Vaihdoin taktiikkaa ja onnistuin kuin onnistuinkin käärimään vuohisen ympärille pintelin, jonka alle työnsin kuivaa pumpulia. Teippasin pintelin ylhäältä ja spruuttasin lääkeruiskulla reilusti Betadinea pintelin raosta kääreen sisään, kunnes Assu oivalsi, mitä olin tekemässä. Lopuksi teippasin pintelin alaosan kiinni (kun olin ensin vakuuttanut Assulle, ettei Betadinea ole enää lähimaillakaan).

Seuraavana päivänä pinteli ja teippi olivat edelleen paikoillaan, mutta pumpulit kadonneet jonnekin. Assu käveli jo paljon paremmin, joten leikkasin kääreenkin pois, enkä tehnyt enää uutta tilalle, koska turvotus oli laskenut eikä jalka ollut enää lämmin. Kengittäjä kävi tallilla katsomassa kavion ja arveli, että paise on parantunut, ja antoi "luvan" ratsastaa. Kävinkin heti maastoilemassa tuntilaisten peränpitäjänä illemmalla, ja Assu vaikutti oikein tyytyväiseltä. Perjantai oli vapaapäivä Assulle, mutta lauantaina kävin istuntakurssin loputtua pyörimässä tunnin verran maneesissa. Vähän kaikkia askellajeja kevyesti. Assu ei onnu yhtään enää, mutta sen liikkuminen tuntui silti vähän oudolta. Ehkä se puuttuva kenkä vähän häiritsee tai ehkä kolmella jalalla könkkääminen on jäykistänyt lihaksia. En halunnut rasittaa kovin paljon heti alkuun.

Eilen sunnuntaina istuntakurssi jatkui, mutta en jaksanut katsoa kuin Kirsin tunnin ja pätkiä muista. Odottelin satula-autoa, jonka tallin uusimman asukin omistaja oli tilannut. Assulle löytyikin satula, sopivasta hintaluokastakin, Wintec 2000 cair, joka jäi sovitukseen. Kävin vielä illalla puolen tunnin ajan sitä testaamassa, mutta se jäi vähän lyhyeen, kun piti kiiruhtaa hallituksen kokoukseen. En osannut ollenkaan istua satulassa, kun se oli niin leveä verrattuna vanhaan satulaan. Keventäminen ravissa tuntui ihan oudolta ja onnistuin muutaman kerran jättämään pohjenahkaani ikävästi jalustinhihnan ja satulan väliin(?!). Satulansovittaja myös laittoi satulan paljon taaemmaksi, kuin mihin Assu on ennen satuloitu. Tosin vanha satula oli ilmeisesti liian pitkä, joten sen kanssa on pitänyt varoa, ettei satuloi liian taakse. Mutta mutta, pitää vielä katsoa uudelleen ennen kuin päätän ostamisesta. Kai siihen itse tottuisi, jos satula vaan olisi Assulle mukava.

Tänään meni töissä niin pitkään, etten ehtinyt tallille ollenkaan. Huomenna kokeilemaan taas.

Toipilaana edelleen

Astoria viettää edelleen sairaslomaa. Tällä viikolla piti olla esteharjoituksia ja vaikka mitä, mutta nyt ei tiedä, päästäänkö sittenkään kisoihin tai edes istuntakurssille. Kisoihin nyt on vielä kolme viikkoa melkein aikaa, mutta istuntakurssi taitaa tulla liian pian. Tarvinnee jonkun lainapollen sille sitten. Harmi.

Tänään Possu oli kuulemma tarhassa ravannut ja laukannut, mutta ontui edelleen käynnissä eikä varannut painoa seistessäkään vasemmalle etujalalle, vaan ojenteli sitä eteen lepuutukseen. Muuten poni oli kyllä ihan pirteän ja tyytyväisen oloinen. Lääkkeetkin oli tainnut syödä. Pari päivää vielä niitä ainakin, jos ei ala mennä ontuminen ohi, niin sitten pitää varmaan kutsua ell uudestaan ja miettiä jatkotutkimuksia.

Kolmella jalalla

No niin, nyt se poni on kipiä. Vasen etujalka taas, ei varaa yhtään painoa sille. Ei ollut perjantaiaamuna suostunut edes tulemaan ulos boksistaan. Onneksi oli eläinlääkäri juuri sopivasti tilattu rokottamaan, niin se tutki jalan samalla kertaa ja määräsi kipulääkettä. Toivottavasti Assu huomenna pääsisi jo kävelemään (muutaman tunnin kuluttua siis) sen verran, että voisi mennä tarhaan. Perjantaina eli eilen se vietti koko päivän tallissa, kun ei kerran voinut ottaa askeltakaan. Kummallinen vaiva, kun kaksi viikkoa sitten oli sama juttu, ja kuviteltiin, että se on koheltanut yöllä jotain ja loukannut sen jalan. Viimeksi ontuminen meni parissa päivässä ohi, tosin silloin Assu kyllä varasi alusta asti painoa jalalle vähän enemmän. Edellisiltana, josta tuon edellisen bloginkin kirjoitin, ei ollut havaittavissa minkäänlaista ontumista eikä epäpuhtautta missään askellajissa. Poni meni aivan reippaana ja tyytyväisenä ratsastuksen jälkeen talliin, jossa vielä putsasin kaikki kaviot ja tarkistin kengät ja harjasin jalat puhtaiksi. Poni oli siis täysin kunnossa ja "hyväntuulinen", kun lähdin tallista yhdeksän maissa illalla. Mutta aamulla ihan kolmijalka.

Jalka ei minun käsiini tunnu erityisesti lämpimämmältä kuin muutkaan jalat, ehkä ihan aavistuksen verran vuohisen kohdalta. Ell sanoi, että ruununraja on vähän turvonnut. Mutta Assulla on juuri se kavio "pukinkavio" ja se on aina ollut ruununrajasta eri mallinen kuin muut jalat. Ainakin niin kauan kuin olen Assun tuntenut, koska olen sitä aina ihmetellyt. Mutta tuommoista vaivaa ei ole ennen ollut. Ell suositteli myös, että kavio olisi hyvä kuvata, mikäli vastaava tilanne tulee vielä kolmannen kerran. Nyt Assu saa kipulääkettä muutaman päivän ajan ja seurailen sitä ihan rauhassa. Jos pitää kuvauttaa se jalka, niin tarvin sponsorin. Siihen ei nimittäin omat rahat enää riitä =( Kyseessä on muuten eri etujalka kuin minkä polvi kuvattiin vuosi sitten Hyvinkäällä. Siitähän ei löytynyt mitään varsinaista vikaa silloin, mutta reissu tuli silti kalliiksi.

Assu ontui tätä samaa jalkaa siis viikkoa ennen kengitystä, parani, kengitettiin ja kulki viikon ongelmitta, ja nyt on taas sama vaiva. Ilmeisesti ongelma ei sitten liity kenkään tai kengättömyyteen. Mitä se poni olisi voinut yöllä tehdä sellaista, jossa jalka kipeytyy? Vai voiko se johtua kylmästä ilmasta jotenkin? Onko hepoillakin jotain reumasairauksia, eikö reuma juuri pahene kylmällä ja kostealla ilmalla ihmisilläkin? Vai mikä?

Valvon täällä muuten siksi, että heräsin äsken aivan kauheaan vatsakipuun. Toivottavasti vatsatauti ei ota uusintaerää, vaan tämä olisi pelkkä stressireaktio. Olen istuskellut nyt melkein tunnin tässä ja olo alkaa vähitellen helpottua. Huomenna pitää pystyä käymään tallilla Assua hoivaamassa. Toivottavasti Assupossu pystyisi jo varaamaan painoa jalalle, ettei sen tarvitse seistä yksin tallissa koko päivää.

Possulle piikkiä

Assu saa huomenna rokotuksen ja loppupäivän lepoa, kun itsekin oon illalla ihan muissa maisemissa. Lauantaina aion mennä Assulla käyntilenkille maastoon, jos on kiva ilma. Illalla mennään varmaankin porukoitten kanssa mökille venetsialaisia viettämään (kesän toinen kerta mökille, jeejee). Sunnuntaina taas Assun kanssa samanlainen maastolenkki. Maanantaista alkaen taas normaalia reipasta menoa. Kauraa voinee vähentää viikonlopun ruoka-annoksista jonkin verran, ettei poni enää hypi aitojen yli...

Tänään olin todella väsynyt, mutta olin päättänyt mennä ratsimaan joka tapauksessa. Ehdin tallille vasta kuuden jälkeen ja jäin ihailemaan Lauran ja Paronin mallikasta menoa tunnilla, enkä pitänyt kiirettä Assun kanssa. Harjailin ja putsailin kaikessa rauhassa (olipa Assu likainen!) ja pääsin maneesin vasta puoli kahdeksan jälkeen. Pyörin siellä melkein puoli tuntia kaksin Assun kanssa, kun toiset ratsastivat ulkokentillä. Annika tuli kahdeksan jälkeen kuvaamaan meitä. Reilun tunnin reeni jaksettiin hyvin, Assu ei ollut edes juurikaan hikinen sen jälkeen.

Assu mennä viipotti aika vauhdikkaasti ja yritin lähinnä pitää tahdin tasaisena ja vähän hidastaa. Tämän päivän tehtäväksi hepalle olin miettinyt laukan lyhentämistä ainakin vasemmassa kierroksessa ja nättejä laukannostoja myös oikeassa kierroksessa. Eka yritys oikeaan laukkaan hajosi muutaman kierroksen jälkeen ristilaukalle, kun yritin hidastaa vähän isommilla pidätteillä. Toinen kerta meni ihan kivasti, vaikka edelleen oikeassa laukassa on todella vaikeaa pitää oma istunta suorassa. Voisikohan vika olla satulassa? Jos se on vino?

Vasenta laukkaa sain vähän lyhenemäänkin, sen verran, että uskalsin kokeilla pari kierrosta kevyttä istuntaa (estekisoja varten vähän varovasti olisin harjoitellut). Jalustimet olisivat saaneet olla pari reikää lyhyemmällä, kun en saanut kunnolla tukea ja jalkani heiluivat ja siirtyivät liian eteen. Assu meni kyllä ihan kivasti laukkaa minun asennostani välittämättä, mutta koin oloni liian epämukavaksi. Ensi kerralla siis lyhyemmillä jalkkareilla. Täytyy myös harjoitella niin, että istun esteiden välillä satulaan, kun muuten en pysty kunnolla ohjaamaan Possua. Aika jännää tulee kisasta. Kuusi estettä, kai me nyt niistä sentään selvitään? Johteiden välistä esteen ylitys voi muodostua Assulle ongelmaksi, hehheh... Pitää varmaan salaa tutustuttaa Assua PoR:n johteisiin, ettei mene niiden mulkoiluksi ja päristelyksi koko kisa. Mehän lähdetään nimittäin voittamaan tietenkin (ko. luokassa kaikki ratsukot palkitaan)!

Tänään tein tunnin alkuun ja loppuun myös perus-ravikahdeksikkoa, kevyessä ravissa ja harjoitusravissa, sekä muutaman pohkeenväistöpätkän. Huvin vuoksi tein myös pari peruutusta satunnaisissa kohdissa, ja Assu peruutti kiltisti ja melko suoraan, hyvin pienillä avuilla, tasan neljä askelta, jotka pyysin, ja lähti vielä pienellä pohkeen puristuksella raviinkin suoraan peruutuksesta. Peruutusta en viitsi toistaa paria kertaa enempää yhden ratsastuskerran aikana, kun Assulle voi jäädä vieläkin pakki päälle. Se olisi kovin harmillista, kun muuten poni tuntuu vähän edistyneen kesän aikana. Taivutuksia vaadin myös jonkin verran, mutta lähinnä halusin treenata tänään laukkaa pyörivämmäksi ja hitaammaksi ja omaa istuntaa suoremmaksi. Ihan mukavasti sujui Assulta, omaan suoritukseen jäi paljon parantamisen varaa.