Sairaslomaa ja uutta satulaa

Pari viikkoa on ehtinyt kulua Assun toipumista odotellessa. Kaviopaisehan se sitten oli. Onneksi se puhkesi itse, kun kenkä otettiin pois. Astoria oli siihen asti aivan kolmijalkainen, ja kun mätä vihdoin valui ulos ruununrajasta, kipu helpotti välittömästi. Taluttelin Assua vähän pihalla ja päästettiin se hetkeksi yläkentälle juoksemaan, jotta loputkin paiseesta tyhjenisi jalan liikkuessa. Hämmästyttävää, kuinka nopeasti hevonen lähti liikkumaan neljällä jalalla, vaikka hetkeä aiemmin ei ollut suostunut ottamaan askeltakaan sillä etusella.

Sen jälkeen alkoikin varsinainen taistelu pesukarsinassa. Jalkaan olisi pitänyt tehdä haude. Assu antoi kyllä pestä ja putsata jalan melko hyvin, vaan kylmä Betadine-liuos ei oikein miellyttänyt. Ensi yrityksellä sain tungettua kavion täyteen pumpulituppoja ihan hyvin, mutta Annika ei pystynyt pitämään Assua enää boksissa, kun yritin laittaa muovipussin jalkaan. Tai jalan muovipussiin. Melkein kaksi tuntia väännettiin ja käännettiin pesuboksissa eri suuntiin ja käytävällä ja vielä omassa boksissakin vähän. Välillä minä pidin kiinni ja Annika yritti tehdä haudetta, välillä toisinpäin, mutta ei siitä mitään tullut. Pumpulit vaan levisivät pitkin tallia.

Lopulta oli pakko luovuttaa ja toivoa, että kipulääke ja antibiootti riittäisi. Olisi pitänyt ekalla yrityksellä onnistua, koska sen jälkeen humma ja koko homma muuttui mahdottomaksi. Assu ei yrittänyt potkaista eikä purra, se vaan yksinkertaisesti rynni ulos tai yritti nousta pystyyn. Eikä meillä ollut mitään pihtejä huulipuristimeksi, eikä oikein riittävästi kokemustakaan semmosen käytöstä. Jossain vaiheessa omakin itsesuojeluvaisto alkoi pettää, kun päässä sisukas ääni sanoi, että se haude on laitettava. Onneksi ei kummallekaan sattunut mitään kummempaa, eikä Assullekaan. Mutta lopulta oli todettava, ettei voimat riitä enää. Sitä paitsi, olin saanut edellisenä päivänä itse kipupiikin ja relaksanttipiikin venähtäneen selän takia, ja olisi pitänyt olla sairaslomalla töistäkin eikä tappelemassa hevosen kanssa. Noo, oma selkä on vieläkin vähän huonona, mutta Assun tassu sen sijaan alkaa olla kunnossa. Tosin tuosta tappelusta ei ollut Assunkaan paranemisen kannalta juuri mitään hyötyä.

Jenni tarjoaa omppuja lohdukkeeksi kipiälle Possulle.

Seuraavina päivinä pesin jalkaa ja kaviota vaan omassa boksissa runsaalla lämpimällä vedellä ja Betadinella (jälkimmäistä Assu väisteli vaikka mitä olisi tehnyt: lämmin vesi ja sieni oli ihan okei mutta pumpuli ja Betadine - jalka vetäistiin niin nopsaan eteen tai taakse, että siihen ei vaan ehtinyt millään osua). Yritin myös kaataa liuosta kauhalla, suihkuttaa lääkeruiskulla tai suihkepullolla, mutta Assulla lienee jokin seitsemäs aisti näihin kaikkiin keinoihin - ohi meni lähes joka kerta. Vaihdoin taktiikkaa ja onnistuin kuin onnistuinkin käärimään vuohisen ympärille pintelin, jonka alle työnsin kuivaa pumpulia. Teippasin pintelin ylhäältä ja spruuttasin lääkeruiskulla reilusti Betadinea pintelin raosta kääreen sisään, kunnes Assu oivalsi, mitä olin tekemässä. Lopuksi teippasin pintelin alaosan kiinni (kun olin ensin vakuuttanut Assulle, ettei Betadinea ole enää lähimaillakaan).

Seuraavana päivänä pinteli ja teippi olivat edelleen paikoillaan, mutta pumpulit kadonneet jonnekin. Assu käveli jo paljon paremmin, joten leikkasin kääreenkin pois, enkä tehnyt enää uutta tilalle, koska turvotus oli laskenut eikä jalka ollut enää lämmin. Kengittäjä kävi tallilla katsomassa kavion ja arveli, että paise on parantunut, ja antoi "luvan" ratsastaa. Kävinkin heti maastoilemassa tuntilaisten peränpitäjänä illemmalla, ja Assu vaikutti oikein tyytyväiseltä. Perjantai oli vapaapäivä Assulle, mutta lauantaina kävin istuntakurssin loputtua pyörimässä tunnin verran maneesissa. Vähän kaikkia askellajeja kevyesti. Assu ei onnu yhtään enää, mutta sen liikkuminen tuntui silti vähän oudolta. Ehkä se puuttuva kenkä vähän häiritsee tai ehkä kolmella jalalla könkkääminen on jäykistänyt lihaksia. En halunnut rasittaa kovin paljon heti alkuun.

Eilen sunnuntaina istuntakurssi jatkui, mutta en jaksanut katsoa kuin Kirsin tunnin ja pätkiä muista. Odottelin satula-autoa, jonka tallin uusimman asukin omistaja oli tilannut. Assulle löytyikin satula, sopivasta hintaluokastakin, Wintec 2000 cair, joka jäi sovitukseen. Kävin vielä illalla puolen tunnin ajan sitä testaamassa, mutta se jäi vähän lyhyeen, kun piti kiiruhtaa hallituksen kokoukseen. En osannut ollenkaan istua satulassa, kun se oli niin leveä verrattuna vanhaan satulaan. Keventäminen ravissa tuntui ihan oudolta ja onnistuin muutaman kerran jättämään pohjenahkaani ikävästi jalustinhihnan ja satulan väliin(?!). Satulansovittaja myös laittoi satulan paljon taaemmaksi, kuin mihin Assu on ennen satuloitu. Tosin vanha satula oli ilmeisesti liian pitkä, joten sen kanssa on pitänyt varoa, ettei satuloi liian taakse. Mutta mutta, pitää vielä katsoa uudelleen ennen kuin päätän ostamisesta. Kai siihen itse tottuisi, jos satula vaan olisi Assulle mukava.

Tänään meni töissä niin pitkään, etten ehtinyt tallille ollenkaan. Huomenna kokeilemaan taas.