Astoria toipui kaviopaiseestaan ja sai uuden kengän välipohjalla varustettuna. Pähkäilin tallin estekisoihin osallistumista pitkään ja lopulta päätin, että kokeillaan nyt. Eihän se 40cm kovin korkea ole, joten pitää sen verran uskaltaa. Perjantaina piti ehtiä ratsastamaan, mutta siihen iltapäivään onnistui tunkemaan muutama harmillinen asia, joten ehdin tallille aivan liian myöhään ja suoraan töistä, joten ratsastus jäi kokonaan. Estehyppyjen kokeilu jäi siis lauantain varaan, kisat oli jo heti sunnuntaiaamuna, joten en toki viime tippaan jättänyt harjoittelua. No se on vaan niin minun tapaistani...
Lauantaina tulin tallille iltasella vasta, koska aamupäivä meni autotallin siivouksessa. Muut olivat jo treeninsä tehneet ja rata odotti maneesissa seuraavan päivän kisaajia. Jenni lupasi tulla avustajaksi, kunhan saisi iltatalliasiat hoidetuksi. Tunnin verran kerkesin maneesissa pyöriäkin, ennen kuin Jenni pääsi tulemaan. En halunnut ensin hypätä yhtään hyppyä yksin, mutta kun aikaa tuntui kuluvan, niin päätin, että hyppään ne pienimmät esteet yksittäisenä. Assu vallan innostui niistä. Pari ensimmäistä hyppyä oli todella hienoja ja pysyin itsekin aika kivasti mukana niissä. Kolmas este sitten tippuikin, samoin neljäs, ne olivatkin vähän korkeampia. Onneksi Jenni tuli juuri sopivasti paikalle nostamaan ne, niin pääsin jatkamaan harjoittelua. Jännä juttu, että pystyin heti itse keskittymään hyppäämiseen paremmin, kun joku tuli paikalle.
Oikeasti olen sitä mieltä, että yksin esteiden hyppääminen on todella tyhmää, enkä ollenkaan suosittele sitä. Mitä tahansa voi sattua ja siellähän sitten olet yksin maneesissa. Yhtään korkeampia esteitä en olisi hypännyt, enkä aio toiste hypätä noin pieniäkään ilman avustajaa. Jos kisat eivät olisi olleet heti aamulla, olisin jättänyt kokonaan hyppäämättä.
Jennin seuratessa vierestä ja nostaessa tarvittaessa puomeja uskalsin hypätä kaikki radan esteet yksi kerrallaan läpi ja vähitellen myös kaksi estettä peräkkäin ja lopulta kolmekin. Assu tuntui kovasti tykkäävän. Linja tuntui kaikkein vaikeimmalta. Olin hypännyt sen jokaisen esteen yksi kerrallaan, mutta kun tulin linjan ensimmäiseltä esteeltä suoraan toiselle okserille, Assun askeleet sotkeentuivat ja se oli kieltämäisillään. Kävi samoin kuin Hilman kanssa, luulin, että heppa ei hyppää, mutta se hyppäsi kuitenkin ison loikan kaukaa ja jäin hirvittävästi jälkeen hypyssä. En pysynyt satulassa mutta selässä kuitenkin, Assun kyydissä on helpompi tasapainotella kuin Hilman. Assu-parka järkyttyi moisesta hypystä niin, ettei suostunut jatkamaan toisellakaan yrityksellä suoraan linjan ensimmäiseltä toiselle esteelle, vaan kielsi. Yksittäisenä sain sen kuitenkin ylitetyksi. Hyppäsin vielä kerran linjan ensimmäisen ja toisen, ja kun ne menivät hyvin, kokeilin hypätä sen kolmannen perään. Siinä Assu hyppäsi huolimattomasti levittäen puomit pitkin maata, joten piti tulla linja vielä kerran. Tälläkin kertaa meinasi tulla kielto siihen toiselle okserille, mutta maiskuttamalla sain Assun hyppäämään ja nyt pysyin mukanakin hyvin. Kolmas este pysyi myös koossa. Päätin, että vielä kerran koko linja ja sitten riittää. Se menikin hyvin! Olin tosi tyytyväinen ja Assukin vaikutti oikein onnelliselta.
Kiitos Jennille avusta! Ilman Jenniä olisi ehkä jäänyt kisat väliin, kun en olisi uskaltanut harjoitella tarpeeksi.
Seuraavana yönä en oikein saanut nukutuksi, vaikka en mielestäni jännittänyt kisoja kovin paljon. Aamulla kasilta ylös ja tallille puunaamaan pollea. Käytiin kävelemässä rata läpi ihan kuin oikeissa kisoissa ja päästiin verkkaamaan. Verkassa en pysynyt viitosokserilla yhtään hypyssä mukana, olin joko itse edellä tai jäin jälkeen, vaikka Assu kyllä hyppäsi esteen joka yrityksellä. Kisavideolla näkyy, kuinka läheltä Assu siihen ponnistaa, sen takia varmaan tuntui vaikealta olla kyydissäkin.
Kisat menivät kaikilta osallistujilta hyvin! Assulla on nyt ovessaan punainen ruusuke palkintona osallistumisesta. "Tuloksissa" oltiin kyllä toiseksi viimeisiä eli kahdeksansia, koska niinhän siinä kävi, että Assu ei ensi yrittämällä hypännyt sitä linjan keskimmäistä estettä, punavalkoista okseria. Ennakoin kieltoa itse liikaa, oikeastaan se lähti jo siitä, että tasapainoni horjui viitoselle tulleen pompun jälkeen niin paljon, että linjan ensimmäinen eli radan kuudes este tuli vähän liian nopeasti kohdalle, enkä vaan ratsastanut tarpeeksi hyvin sen jälkeen, joten lähestyminen siihen okserille epäonnistui täysin. Olisi pitänyt suoristaa heppa ja pyytää eteen, eikä varmistella selässä pysymistä varautumalla kieltoon. Mutta seuraavalla kerralla sitten paremmin. Toisella yrityksellä Assu ylitti okserin ja viimeisenkin esteen hienosti ja niin saimme hyväksytyn suorituksen ekoista kisoistamme! Hieno tunne laukata maalilinjan yli ja maneesin läpi, kun kuulee taputukset ja heppa on aivan intona!
Kunniakierrokselle ja palkintojenjakoon pääsi mukavasti kaikki ratsukot, joten onpa sellaisetkin nyt koettu. Päivä oli aivan mahtava, varmasti jokainen osallistuja tunsi itsensä voittajaksi. Astoria oli paras ja kaunis letitetyn harjansa kanssa, käyttäytyi todella hyvin ja rauhallisesti koko kisojen ajan. Nauratti oikein, kuinka hienosti Possu suhtautui estejohteisiin ja muihin härpäkkeisiin maneesissa. Alkuverkassa ravattiin musiikin tahtiin. Hauska hetki tuli myös, kun Jessica oli ratsastamassa Assun isosiskopuolella Athenalla johteena olleen tuijapuskan ja kanervien ohi ja Athena näki ne, pullautti silmät ulos kuopistaan ja lähti puhisten peruuttamaan. Assu katsoi korvat hörössä, että what? ja käveli ylpeästi melkein niitten kanervien yli. Meidän höpsö killisilmä poni näytti, että me mitään kanervapurkkeja enää pelätä. Assupossu rakas, estehepo paras =)
Kisavideo näkyvissä yllä kaikille fb-kamuilleni. Kiitos Emilialle kuvaamisesta =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti