Vaikeuksien kautta väsymykseen

Eli keskiviikkona Assun mielestä yhteistyö oli täysin vieras sana..

Alkuverkat meni ihan ok. Mentiin ympyröitä ja kahdeksikkoja, asetuksen muutoksia.. Assu oli vähän kiireinen ravatessa ja meni käynnissä kaikki kaarteet ihan palikkana.. Päätin laukkailla ihan vähän ennen tuntia. Vasen laukka meni ihan nätisti ympyrällä ja urallakin, mutta oikeaan kierrokseen lähdettiin kuin luoti, joten pidin Assun pienellä ympyrällä.

Tunnilla mentiin loivaa kiemurauraa, jonka keskikohdassa tehtiin voltti pitkää sivua kohti. Käynnissä ja ravissa sujui ihan ok.. ei mitään ihmeellistä, eikä myötäystä näkynyt edes horisontissa. Ravissa Assu taas paineli aivan liian lujaa, eikä kuunnellut pidätteitä kunnolla. Luulisin, että Assu yritti "juosta kärpäsiä pakoon", sillä niitä riitti..Pari kertaa, kun sain kevennyksen hitaaksi ja istuttua hyvin satulaan, Assukin rauhoittui. Taivutukset vasemmalle olivat työn ja tuskan takana, ja oikeaan kierrokseen oli vaikea pitää Assun kaula suorassa. Välillä poni jopa nappasi kuolaimesta kiinni ja väänsi päänsä juuri sinne minne huvitti ja lähti hömpsöttämään kiitoravia pidätteistä välittämättä.

Harjoitukseen lisättiin laukannosto molemmilla lyhyillä sivuilla ja laukassa piti tehdä pääty-ympyrä. Vasempaan sujui taas ihan kivasti, mutta kun vaihdettiin suuntaa, Assu yritti nostaa laukkaa kesken kiemurauran, eikä suostunut ravaamaan, vaan vaihtoehtoina oli paikallaan pomppiminen tai hidastettu käynti. Taisipa poni heittää yhden pukinkin. Pari kertaa onnistui ihan hyvin ja laukkakin pysyi hanskassa.

Noh, arvosanaksi OK.. Ensi kerralla kuski yrittää keskittyä vähän paremmin ;)

Joka toinen päivä

Torstain ratsastuksen jälkeen olin menossa Areenalle kuuntelemaan Melody Gardot'ta ja Totoa, ja pääsinkin sinne lopulta ukkoskuurojen jälkeen. Ilta venyi melko pitkäksi ja olin varautunut siihen pyytämällä jo aiemmin Annikaa huolehtimaan Possusta perjantaina. Possu oli kuulemma ollut ihan kiva.

Lauantaina kävin pyörähtämässä lyhyen maastoilun, kun oli vähän kiire töihin Jazzeille. Jenni ja muut tallitytöt ystävällisesti laittoivat Paronin ja Assun ruokaämpärit valmiiksi sillä aikaa, kun satuloin Assua. Maastoon lähdössä oli vähän ongelmia, kun Assu ei halunnut edetä maneesin päädyn ohi millään, vaan yritti peruuttaa ja kääntyä ympäri. Kun se ei onnistunut, Possu-parka päätti ohittaa pelottavan kohdan ravilla. Muuten hyvä, mutta ensimmäisestä puskasta lehahti ilmaan joku lintu, ja Assu putosi ihan pyllylleen sen takia. Tasapainoaistini sai taas hyvää harjoitusta moisessa äkkipysähdyksessä. Onneksi poni on niin fiksu, että muutaman pärskähdyksen jälkeen se lähti liikkeelle ihan normaalissa käynnissä ja rauhoittuikin melkein heti, kun päästiin pois piha-alueelta. Käveltiin pitkin ohjin melkein laitumelle asti, siinä piti ottaa ohjat tuntumalle, kun Assua alkoi vähän hermostuttaa. Jatkettiin kuitenkin käynnissä, kun halusin säästellä kavioita. Polku ei onneksi ollut enää ihan niin kova kuin aiemmin, kun edes vähän saatiin tännekin sadetta.

Kiipeilymäkiä mentiin ensin käynnissä ja vähän ravissa, mutta Assulla oli niin kova into päästä laukkaamaan, että ensin päästin sen laukalle siellä pusikon puolella, missä polku on hiekkaisempi ja pehmeämpi, ja yritin ravailla sen pisimmän mäen. Mutta pitihän sekin lopulta laukata, Assu ei paljon vihjeitä siihen tarvinnut. Mentiinpä pari kertaa todella lujaa. Kolmannella kerralla Assu alkoi hidastaa ennen kuin oltiin ylhäällä, ja päätin, että se riittää. Mutta ne pari ekaa nousua oli täysin Assun omaa intoilua, toisella kertaa se jopa vähän pukkasi, kun nousu loppui. Kiersin mäkiä kaikkiaan puolisen tuntia, enimmäkseen käynnissä. Takaisin tallille palattiin jonkin matkaa ravissa ja se lopun kovempipintainen osuus käynnissä. Huvikseni kävin vielä maneesissa kiertämässä kerran uraa pitkin ympäri, kun ovet olivat sopivasti auki. Assu vähän ihmetteli, mutta meni kumminkin nätisti ovista sisään ja käveli ihan rauhassa ja tuli uloskin ihan tavalliseen tapaan. Voisi tässä joku kerta käydä kokeilemassa kouluohjelmaa maneesissakin, olisi mitat vähän paremmin kohdallaan.

Sunnuntaina Pia tuli kokeilemaan Assua. Vähän jännitti, miten poni suhtautuu uuteen ratsastajaan, mutta ei se mitenkään mahdottomaksi ryhtynyt. Ristilaukkataitonsa se kyllä esitteli, mutta ihan kivojakin pätkiä tuli. Pian nykyään ratsastamat hepat ovat kyllä vähän eri maailmasta, Assupossu aavikkotuuli viilettää enemmän omia polkujaan kuin nättejä koulukuvioita.

Maanantaina kävin ratsimassa alkuillasta itsekseni. Menin yläkentällä erilaisia ympyröitä ravissa ja käynnissä, laukkasin vain pari lyhyehköä pätkää. Assu oli aika mukavantuntuinen, vähän laiskahko aluksi. Oikea laukka vähän taas lämmitti mieltä liikaa ja sen kanssa jouduin vähän tahimaan, mutta vasen laukka ennen sitä oli oikein sievää. Kaipaisin kyllä peilejä, että voisin oikeassa laukassa varmistaa, että takajalatkin tulee oikeassa laukassa mukana, kun Assun askelista ei aina tiedä pepputuntumalta. Vasempaan ristilaukan ja puhtaan vasemman laukan ero tuntuu selvästi, mutta oikea laukka ei aina lähde kunnolla pyörimään, vaikka olisi ihan "oikeakin".

Tänään ratsastin isolla kentällä ensin isoa ympyrää käynnissä molempiin suuntiin, sitten kevyessä ravissa niin kauan, että sain jonkinlaista myötäystä aikaan. Assu meni melko hyvin, vaikka ympärillä olikin vähän häiriötekijöitä (vieras heppa tulossa valmennukseen, buffetin ovi auki ja liikennettä buffetiin sisälle ja ulos, heppoja menossa tarhoista talliin). Pienensin ympyrän voltiksi ja ratsastin volttikahdeksikkoa harjoitusravissa taas niin pitkään, että Assu vähän myötäsi ja alkoi taipua molempiin suuntiin. Jatkoin vielä kolmikaariselle kiemurauralle, johon lisäsin vasemmalle kääntyviin kiemuroihin pienet voltit. Kun tulimme sopivasti vasemmassa kaarteessa kohti aitaa, tein pari pidätettä ulko-ohjalla ja nostin vasemman laukan. Se oli oikein rauhallista ja melko tasapainoistakin. Laukkasin muutaman kierroksen ja palasin taas raviympyrälle. Oikean laukannoston yritin valmistella samoin ympyröillä mutta käynnissä. Laukka nousikin ihan rauhallisesti, mutta se oli väärä. Samaan aikaan aukesi buffetin ovi ja Assun keskittyminen vähän herpaantui. Käveltiin aika pitkään ja pysäytin Assun pari kertaa, kerran peruutin, ja välillä yritin tehdä jotain muuta, jotta saisin Assun takaisin kuulolle. Lopulta sainkin nätisti nostetuksi oikean laukan, mutta se ei vieläkään suju yhtä hyvin kuin vasen. Laukkasin vain ympyrällä lyhyen matkaa, ja jatkoin sitten hetken ravia koko uralla. Lopuksi palasin ympyrälle, jotta saisin ravin tahdin hitaammaksi ja Assun taas myötäämään. Ympyrällä se onnistuikin melko nopeasti. Käveltiin vielä pari kierrosta uralla ja oltiin molemmat ihan tyytyväisiä tämän päivän harjoituksiin. Pitkästä aikaa Assukaan ei ollut kuin vähän hikinen tunnin ratsastuksen jälkeen.

Possu on selvästi pyöristynyt. Satulavyö ei yllä enää viimeisiin reikiin kuin ohuimmalla huovalla, tänään ei mennyt enää kuin toinen vastinhihna viimeiseen. Selkä näyttää ihan silminkin katsomalla tasaisemmalta ja säkä ei erotu enää ihan niin pistävästi. Soija näyttää toimivan. Öljyäkin voisin taas koittaa muistaa ostaa. Katsoin tänään ensimmäisiä kuvia Assusta viime vuoden keväältä ja ero nykyiseen on aivan huikea. Assulla on vieläkin varaa pyöristyä, mutta nyt se näyttää kuitenkin ihan terveeltä, karva kiiltää ja ilme on pirteä. Assu on niin onnellinen Lumen kanssa. Kun Lumi oli Nean kanssa leirillä, Assupossulle ei maistunut edes heinä, kun se vaan kaipasi kaveriaan. Herkkispossu. Nyt kun Lumi on palannut, Assu on taas paljon rauhallisempi käsitelläkin.

Paluu perusjuttuihin

Tänään torstaina Assun kanssa harjoiteltiin ihan peruskiemuroita, ei mitään hienoa. Tai no, tehtiin C:2-ohjelma kerran läpi, mutta se oli aika epämääräistä, kun kenttä oli ihan väärän kokoinen.

Assu ei ollut oikein tyytyväinen isolla kentällä, vaan säpsähteli ja kompasteli, keskittyi kaikkeen ympärillä tapahtuvaan varsinkin aluksi. Kerran mentiin melkein nurin, eikä selvinnyt, säikähtikö Assu jotain vai kompastuiko omia aikojaan, mutta kuitenkin laukasta kumpsahti polvilleen ja samantien ylös. Meitsin huikea tasapainoaisti pelasti nippanappa putoamiselta ja Assukin oli sekunnissa jaloillaan ja laukka nousi samantien uudestaan. Ilmeisesti jotain uhkaavaa Assu oli havaitsevinaan, kun se säikähti kohta myös parkkipaikalle ajanutta autoa ja polkupyörää, vaikka yleensä tuommoiset eivät sitä kiinnosta yhtään. Samoin se säikähti jo alkuverkassa sitä, että joku otti pihamaalla pari juoksuaskelta. Ehkä se oli tuulinen keli, mikä sai hepan vähän säpsyksi.

Alkuverkassa ja kiemurauralla Assu myötäsi kuitenkin ihan mukavasti ja taipuikin molempiin suuntiin. Laukat oli vähän mitä sattuu, mutta usean kierroksen jälkeen nekin ihan kivasti. Vasemmalle taipuminen on huonoa, sitä pitää vaan harjoitella. Tein kolmikaarista kiemuraa harjoitusravissa niin, että tein vasemmassa kierroksessa aina vasemmalle kääntyvissä kiemuroissa voltin, kun oikealle kääntävän kiemuran menin vain läpi. Ympyrällä Assu myötäsi, mutta suoristaminen ja asetuksen vaihtaminen oli vaikeaa. Lisää harjoitusta vaan.

C:2-ohjelma juostiin läpi niin sanotusti. Ehkä säännöllisellä harjoittelulla Assu vois oppia, miten siinä kuuluu mennä, mutta ei se oikein kouluponi ole. Mutta tavoitteena vois kuitenkin pitää noita helppoja C-ohjelmia. Aikataulua ei vaan voi kovin tiukaksi asettaa.

Melkein samaa mieltä

21.7. A&A

Alkuverkkasin taas ympyröillä molempiin suuntiin, taivutellen, hakien myötäystä. Assulla oli kauhea kiire ravata eteenpäin ja se tuntui karttavan koko yläkentän metsänpuoleista sivua.. alkukäynnitkin se mutkitteli hermostuneesti toisella puolella kenttää. Yritin vilkuilla välillä metsään jos siellä näkyisi jotai väkeä hoopoilemassa. Eipä ollut ketään. Yritä siinä nyt ratsastaa, kun hevosen huomio on metsässä. Lisäksi Assu yritti koko ajan suunnata portin luo, aivan kuin se olisi halunnut pois tai olisi pelännyt jotain.. Omituista. Noh, ehkä syynä oli se, että olimme yksin yläkentällä ja isolla kentällä oli tunti menossa.
Assua kiukutti asettua ja taipua vasemmalle, mutta en antanut periksi ja kyllä se aina välillä luovutti. Vähän jotain myötäystä..

Tunti aloitettiin itsenäisillä volteilla käynnissä ja ravissa. Taas tapeltiin siitä taivutuksen suunnasta, mutta luulen voittaneeni 6-5. Myötäystä havaittavissa, mutta kauhea kiire ponilla oli vieläkin, pienet pidätteet yhtä tyhjän kanssa.. Vaati kunnon "nykäisyn" että mitään muutosta tapahtui vauhdissa, eikä sekään vaikuttanut kauaa. Kulmissa kääntyminen venähti uran ulkopuolelle melkein joka kerta ravissa.

Tehtävänä oli kääntyä pituushalkaisijalle käynnissä ja pysäyttää keskiviivalle tasajaloin. Assu pysähtyi vinoon, tinttasi hetken, pysähtyi taas ei-tasajaloin, oli vinossa... Ei ainuttakaan "täydellistä" pysähtymistä, ja joka kerralla tinttaus paikallaan loppui vasta sanaan "seis" (poni vinossa). Ihan okei, hän sentään pysähtyi, mutta malttamattomasti. Sitten siirryttiin raviin ja pituushalkaisijalla piti ottaa käynnille muutaman askeleen ajaksi. Noooh.. Assu tiputti käynnille aika töksähtävästi, vauhti loppui eikä käynti edennyt. Tää täytys just oppia, että jos vaihdetaan hitaampaan askellajiin niin siinäkin pitäisi kulkea eteenpäin, eikä pysähtyä. Tai ei lähteä heti uudestaan raviin..

Laukka piti nostaa käynnistä pituushalkaisijalla. Oikeaan kierrokseen laukka nousi joka kerta oikein, pari kertaa kiitettävän hienosti ja pari kertaa vähän turhan äkäisesti. Vauhti pysyi kuitenkin hanskassa, mutta laukkapätkät olivat niin lyhyitä että Assua vähän kismitti.
Meitä oli tunnilla 8, joten oli vähän hankalaa.. Jouduin useamman kerran laukatessa nappaamaan uran ulkopuolelta tilaa.. Vasempaan kierrokseen aikas samalla tavalla ja nopeudella. Kerran nousi väärä laukka, mutta sitä en kyllä nostanut minä, vaan eräs kiireinen possu..;D
Kokonaisuutena ihan hyvä tunti. Possu kulki muodossa puolet ajasta(laukassakin välillä!), vaikkakin vikkelää tahtia, mutta kuunteli sentään. Pidätteet puuttui välillä joo, kun ei vain jaksanut (sormet ihan pumpissa ;D). Jokainen taivutus tapahtui taistelun kautta, mutta tapahtui kuitenkin!

Hankala Possu

Torstaina menin tallille tarkoituksena ratsastaa vain kevyesti vähän joka askellajia ja vähän lyhyemmän aikaa, kun oli muka kiire jonnekin. Kiire kyllä sitten unohtui, kun Assu käyttäytyi laukassa aluksi aika huonosti ja jouduin vähän tappelemaan sen kanssa. Mutta ennen laukkoja yritin taivutella Assua Nooran ohjeen mukaan pienillä ympyröillä molempiin suuntiin. Taisin taivutella vähän liikaakin, vaikka Assu lopulta suostuikin taivuttamaan myös vasemmalle ja välillä jopa myötäämään, kun seuraavana päivänä Assu oli aivan herne nenässä heti ensimmäisellä voltilla asetuksessa vasempaan. Mutta laukan sain lopulta torstaina ihan kivaksi molempiin suuntiin, tosin poni oli turpakarvoista hännänpäähän kuin uitettu hiessä sen jälkeen. Käytin sen suihkussa ja se vaikutti oikein tyytyväiseltä oloonsa treenin jälkeen. Muistaakseni torstaina Eve ja Jessica pesivät Assun, pidin vain sitä paikoillaan pesuboksissa, ja hyvin sujui.

Perjantaina tosiaan olin Tanjan tunnilla ja alkuverkassa Assu meni ihan normaalin rauhallisesti uralla ja isolla ympyrällä, mutta heti, kun käänsin pienemmälle voltille, Assu puri kuolaimeen ja melkein riuhtaisi sisäohjan eli vasemman ohjan kädestäni. Ei toivoakaan asetuksesta vasemmalle, poni täynnä pyhää raivoa, häntä huiski ja silmät pyöri, turpa taivaassa. Aivan sama, mitä yritin selässä tehdä, Assu ei rauhoittunut eikä antanut periksi, ei suostunut ravaamaan eikä kävelemään. Jos vähänkin yritin liikuttaa vasenta ohjaa, Assu käänsi pään oikealle ja kuolain oli kiinni. Tanja antoi ohjeita, mutta mikään ei vaikuttanut. Kun Assu käänsi päänsä voimakkaasti oikealle vaikkapa ympyrällä, sen takajalat kulkivat koko ajan pienemmällä ympyrällä kuin etujalat. Jos yritin ohjeen mukaan ulkopohkeella siirtää etujalkoja samalle uralle, Assu kääntyi poikittain vasemmalle, takapää meni aina ihan omia polkujaan. En saanut ulko-ohjaa tuelle, koska poni piti päätä koko ajan oikealle kääntyneenä, vaikka mitä olisin yrittänyt. Pari kertaa tehtiin siinä asennossa kiukkuinen piruetti vasemmalle, kun Assu mieluummin pyöri itse kuin käänsi päätään edes millin. Yritin antaa ohjaa löysemmäksi mutta Assu vain käänsi päätään vielä enemmän oikealle. Jos yritin pitää ohjan lyhyenä, turpa nousi taivaaseen ja vauhti kiihtyi, jos yritin liikuttaa kuolainta varovasti nyrkkiin-auki -puristuksilla, Assu alkoi viskoa päätä ja yritti purra kuolaimeen niin, ettei se liikkuisi yhtään.

Hetkeksi Assu rauhoittui, kun tehtävänä oli jonkinlainen väistö halkaisijalla, mutta jos vähänkin yritin kulmassa taivuttaa, niin hermot meni välittömästi. Aika jäykkää menoa. Jossain vaiheessa meinasi naurattaa Tanjan kommentti, että mun pitäisi ratsastaa paremmin uralla, kun menen koko ajan siinä tallin puoleisella pitkällä sivulla uran ulkopuolelta. Että pitäis paremmin pitää heppa ulkopohkeella uralla. No kun mä just yritin olla ottamatta askeltakaan siellä uralla, kun se on kaivautunut niin syväksi ojaksi. Assuhan menee normitilassa juuri siitä, mistä sen käskee mennä. Jos se ei ole uralla, niin se johtuu siitä, että ratsastaja pyytää sitä olemaan jossain muualla. Sitä paitsi kulmat ratsastan jopa tarkemmin ilman uraa: pitkät sivut menen uran ulkopuolella ja lyhyet sivut yleensä uran sisäpuolella.

Lopuksi laukattiin ympyröillä ja Assu meni aivan sekaisin siitäkin. Vasen laukka nousi kumman vaikeasti ja poukki mihin sattuu, Assun pää kääntyneenä niin paljon ulospäin kuin mahdollista. Oikea laukka toimi paremmin, mutta siinä vauhdin säätely oli vaikeaa, kun poni oli niin lujasti kiinni kuolaimessa. Lopputunnista Assu ravasi kyllä kivasti löysin ohjin, mutta en ollut mihinkään tehtävään tyytyväinen. Tunnin jälkeen Assu vielä koppasi mua turvalla nenään, kun se oli eri mieltä Helosanin laittamisesta hiertymään. Suutuin ja koppasin takaisin (en kuitenkaan nenälläni turpaan vaan kämmenellä ryntäisiin) ja kylläpä olikin nöyrä heppa sen jälkeen. Tuskin lätkäisy sitä sattui, mutta tulipahan väistämissäännöt taas kerratuksi. Vaihdoin vielä ennen tallilta lähtöä Assun suitsiin toiset kuolaimet ja päätin mennä lauantaina maastoon, jotta ikävät kenttäjutut unohtuisi Assun päästä.

Lauantaina lähdin Ponan ja Nellin perässä maastoon. Assu oli selvästi hiukan ihmeissään kolmipalakuolaimesta, mutta meni varsin tyytyväisenä jonon viimeisenä. Ajattelin mennä vain kiipeilemään, mutta seurasinkin koko matkan Ampparille asti ja laukkasinkin mukana. Maastoreitin alkuun oli taas kaatunut uusi puu, mutta kun muut menivät edellä, siinä ei ollut ongelmaa. Se "vanha" puunrunko ylitettiinkin ravissa molempiin suuntiin, eikä se menoa haitannut. Takaisin tullessa huvikseni kokeilin asettaa Assua ensin oikealle ja sitten vasemmalle ja vuorotellen molempiin suuntiin. Välillä Assu ihan oma-alotteisestikin katseli vasemmalle, mikä ei perjantaina käynyt päinsä ollenkaan.

Sunnuntaina tein Nean ja Teddyn seurassa lyhyen maastolenkin. Assulla oli vauhti päällä, mutta en kovin paljon uskaltanut päästellä, kun Assun kaviosta oli lohjennut pala ja siinä oli vähän terävä palkeenkieli, jota en saanut pois sormivoimin. Eikä tallilta löytynyt mitään pihtejä. Kavio oli kyllä sen alta ehjä, mutta etureuna näytti hurjalta. Ja seuraavana päivänä vielä hurjemmalta. Kengät pitäisi nyt laittaa, yritän huomenna aamulla selvittää, saanko sitä rauhoitusainetta toisen satsin vielä. Maanantaina menin isolla kentällä vajaan tunnin raviympyröitä ja kiemura-uria. Laukkasin vain oikeaan kierrokseen pari kertaa kentän ympäri, Assu menikin melko rauhallisena. Kavio näytti ratsastuksen jälkeen samalta, yritin taivutella palkeenkieltä, mutta ei se irronnut. Pihdit olisi tarvittu.

Tänään olin Kirsin kyydillä tallilla. Kirsi halusi harjoitella kouluohjelmaa, jonka Noora menee Paronilla parin viikon päästä kisoissa. Assun kaviosta lähti pahimmin törröttävä pala siististi irti, joten uskalsin ratsastaa tänäänkin. Tein aluksi pitkään pelkkää isoa pääty-ympyrää, koska tuulinen ilma sai Assun pörhistelemään vähän ylimääräistä. Varmaan sekin vaikutti, että liikunta oli viikonloppuna aika kevyttä. Kun sain ympyrällä Assun kuuntelemaan, yritin päästä samaan harjoitusravissa kiemuroilla, mutta Assu olisi halunnut koko ajan mennä vaan lujempaa. Kirsi teki Paronilla ohjelman pari kertaa ja päätin huvikseen kokeilla, kun tuota C:2-ohjelmaa ei olla Assun kanssa koskaan menty. Ei siitä oikein mitään tullu. Paitsi että sain Assun kahdesti peruuttamaan nätisti neljä askelta ja jatkamaan siitä suoraan harjoitusraviin ilman ylimääräisiä tai sivuttaisia liikahduksia. Peruutusta en ole halunnut hirveästi Assun kanssa harjoitella, kun sillä muutenkin helposti jumittaa pakki päälle. Harjoitellaan sitä sitten, kun ollaan ensin samaa mieltä kaikista eteenpäin suuntautuvista askellajeista. Laukka oli melko mahdotonta, mutta kyllä ne vaadittavat kuviot taisin mennä siinäkin molempiin suuntiin, tosin kauhealta se varmasti näytti.

Huomenna ratsii Annika, ja torstaina menen aamureeniä kentällä, jotta pääsen illaksi nauttimaan jazz-konserteista. Perjantain ratsastus riippuu sitten omasta jaksamisesta, se voisi olla jotain vähän kevyempää taas väliin.

Kiemuraa ja väistöjä

Tänään taas A&A -päivä. Katselin päivällä, että ompas mukavan pilvistä ja vähän tihkuttikin, loistava ilma ratsastaa. Mutta eikömitä alkanut aurinko paistaa illalla... Huh.

Assunen oli boksissa tosi kivalla päällä. Harjasin ja putsasin kaviot ilman että poni oli kiinni, eikä neiti yhtään pyörinyt ja hyörinyt. Satuloitaessa laitoin kyllä kiinni, muttei vyön kiristys paljoa näyttänyt haittaavan. Alkuverkka mentiin yläkentällä ja kokeilin Marikan tekniikkaa "ympyrällä molempiin suuntiin niin kauan että asettuu ja myötää" tai jotain.. Toimi ihan hyvin, Assu ei päässyt kiihdyttelemään kertaakaan :) Turpa pysyi kauuuuan siellä taivaassa, mutta lopulta tippui maata kohti. En laukannut, kun ravailu meni ihan kivasti ja oli niin kuuma..

Tunnin aluksi, kun menimme pitkin ohjin, kokeilin ohjata Assua pelkillä pohkeilla, painolla ja äänellä. Ihan kivasti sujui tiukemmatkin kurvit ja Assu pysähtyi heti kun sanoin "seis." Kertaakaan poni ei ottanut raville, vaikka puristin pohkeella pidemmän aikaa ja melko vahvasti.
Tanjan kommentti: "Assusta tulis hyvä lännenheppa." ;D

Menimme loivaa kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa ja Assu kulki lähes koko ajan kauniisti muodossa :) Pohkeita sai käyttää ilman että poni säpsähteli tai kiihdytti. Sitten vaihdettiin pohkeenväistöön, eli kulman jälkeen lähes puoleenväliin pitkää sivua pohkeenväistöä loivasti kohti keskustaa, suoristus ja väistäen takaisin uralle. Käynnissä sujui oikein nätisti ja Assu pysyi melko suorana. Ravissa vähän vauhdikkaammin. Jouduin tekemään pohkeenväistöt perusistunnassa ja aluksi se harmitti Assua, mutta parin kerran jälkeen löytyi yhteinen sävel, eikä perusistunta ollutkaan niin kamalaa. jes.

Lopuksi laukattiin kahdella pääty-ympyrällä. Aloitimme oikealla laukalla. Vähän ehkä turhan vauhdikasta, mutta ihan ok. Kun vaihdettiin suuntaa, ensimmäinen vasen laukka oli aivan täydellinen, hidas jolkottelu, ei kiirettä mihinkään. Siellä "ehti" istumaan ja vaikkapa katselemaan maisemia :D Tais olla ensimmäinen kerta ever niin hidasta laukkaa ilman pidätteitä. Jouduin ottamaan kerran raville, kun joku tukki tien ja uuden laukannoston jälkeen vauhtia piisasi taas vähäsen liikaa. Harmi. Vähän jotain myötäyksen tapaista kuitenkin laukassakin.
Tuloksena erittäin iloinen kuski ja toivottavasti ponikin :)

Aavikkolämpötiloja

Kroppaani ei ole luotu yli 30 asteen helteisiin, se ei suostu enää toimimaan. Hiki virtaa ja vatsa menee sekaisin, tekee pahaa ja huippaa. Mutta kummasti sitä vaan on kyennyt ratsastamaan tässäkin helteessä.

Sunnuntaina Suvin tunnilla työskenneltiin enimmäkseen käynnissä. Tehtiin etuosa- ja takaosakäännöksiä. Alkuverkassa sain Assun aika kivasti myötäämään, vapaa alkuverkka on siitä kiva, että pääsen pyörimään Assun kanssa isolla ympyrällä ja siinä on helpompi etsiä ulko-ohjan tuntumaa. Rauhallisen alkuravailun jälkeen oli helppo jatkaa käyntiä samalla tuntumalla. Assukin vaikutti tyytyväiseltä. Annika oli kuvaamassa kamerallani tuntia ja saikin muutaman oikein hienon otoksen meistä.

Lämpötila oli kentällä varmaan lähellä 30 astetta, vaikka tunti alkoi vasta klo 19. Kuumuus on jonkin verran rauhoittanut Assua, se menee helteessä käyntiä ja ravia normaalia rennompana. Laukassa on vielä ongelmia helteessäkin, mutta eiköhän se siitä ala vähitellen parantua.

Tehtävät eli käännökset Assu suoritti niin hyvin kuin minun pyynnöstäni se vaan voi. Etuosakäännöstä olen tehnyt jonkin verran joskus muksuna isoilla suomenhepoilla, mutta ehkä vain pari kertaa tunnilla nyt aikuisena. Takaosakäännöstä ei tehty muksuna jostain syystä koskaan, mutta sitä on tehty pari kertaa aiemmin tunnilla, joskus vuosi sitten viimeksi varmaankin. Suvi antoi kyllä hyvät ohjeet, mutta pitäisi käyttää vielä ainakin toinen tunti samoihin harjoituksiin, jotta osaisin antaa oikeat avut edes jotenkuten.

Kääntyminen oli Assulle helppoa, se ei myöskään "ruuvannut" paikallaan, vaan käveli koko ajan (milloin ei pysähtynyt ihmettelemään, mitä se akka nyt meinaa), mutta se valitettavasti usein käveli myös käännöksen vähän pitkäksi, kun kadotin ohjastuntuman miettiessäni pohkeen paikkaa tms. Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin se erotti etuosa- ja takaosakäännöksen, vaikka antamani avut olivat varmasti epämääräisiä ja niiden perusteella olisi voinut kääntää kumpaa päätä tahansa. Mutta etuosakäännöksessä siirtyi hienosti takapää ja takaosakäännöksessä etupää. Takaosakäännöksessä piti käyttää selkeää johtavaa ohjaa, muuten Assu vain käveli pienen ympyrän.

Tunnin lopuksi nostettiin vielä muutaman kerran laukka ja tehtiin parit laukkavoltit molempiin suuntiin. Assu oli ekalla nostolla melko rauhallinen mutta kyllä se siitä sitten taas lämpeni. Vapaapäivän jälkeen se oli kuitenkin melko maltillinen.

Assu on nyt hikoillut joka tunnin jälkeen niin paljon, että olen vienyt sen aina suihkuun. Tai vähintään märällä sienellä pyyhkinyt omassa boksissaan. Se tuntuu vähitellen tottuvan näihin toimenpiteisiin. En vaan vieläkään uskalla kytkeä sitä molemmilta puolilta ketjuihin, tänäänkin se repäisi aika kovasti eteenpäin, olisi varmaan ollut riimu taas poikki, jos en olisi itse seissyt edessä ja ehtinyt työntää ryntäistä takaisin paikoilleen. Mutta melko hyvin toimii, kun on toisella puolella kaveri avustamassa kiinnipitämisessä ja toiselta puolelta kytkee ketjun. Kastumistakin se sietää jo paremmin, vaikka kyllä edelleen kastun pesuoperaatiossa yhtä paljon itsekin.

Eilen olin Emmin tunnilla. Oli todella kuuma. Assu oli aluksi melko mukava ja rauhallinen. Alkuverkassa tehtiin paljon ravi-käynti-ravi -siirtymisiä ja Assu toimi kivasti. Se oli ihan rauhallinen ja kuunteli hyvin. Verkan jälkeen tehtävänä oli laukkaympyrä päädyssä ja pitkällä sivulla laukkavoltti ja ennen kulmaa pitkällä sivulla raviin, seuraavalla pitkällä sivulla uudestaan laukka, pääty-ympyrä laukassa jne. Ensimmäinen laukannosto oli väärä, mutta onnistuin korjaamaan laukan melko nopeasti. Sen sijaan sille en voinut mitään, että yrittäessäni palata laukkaympyrältä uralle toinen ratsukko jumputti täysin sivulleen katsomatta suoraan eteeni. Assulta löytyy kyllä hätäjarrutkin, mutta niiden käytön jälkeen on turha yrittää mitään hienosäätöä. No jotenkin sain Assun kiltisti ravaamaan uraa pitkin niin, että pääsimme uudestaan laukannostokohtaan. Laukka nousi ihan kohtuullisen iisisti, mutta taas oli toinen ratsukko tien tukkeena, kun olin tulossa ympyrältä takaisin uralle. Tässä vaiheessa alkoi omassa päässä vähän keittää, ja mainitsin melko kovaan ääneen väistämissäännöistä, koska luultavasti ratsastaja ei tosiaan tiennyt niitä. Assu pomppi paikoillaan ja puri kuolaimeen, kiemurteli ja oli tulikuuma muutenkin, siis ihan fyysisestikin. Hiki valui kummankin päästä noroina ja hampaissa narskui kentän hiekkapöly.

Vaihdettiin suuntaa ja tehtiin samaa tehtävää edelleen. Vasemmat laukannostot olivat helpompia Assulle, mutta en päässyt nostamaan laukkaa kuin pari kertaa, kun ensimmäisellä yrityksellä ohitseni suhahti yllättäin laukalla ratsukko (joka siis oli nostanut laukan takaani) ja rynni kulmaan niin, että jouduin pysähtymään. Ja kun pysähdyin, takaa hiipi eräs poni käynnissä ohitseni kävelemään sen pääty-ympyrän, jossa piti laukata. Kun vihdoin pääsin nostamaan laukan ja Assu jopa nosti oikean eli vasemman laukan, tunki samalle ympyrälle (mutta paljon pienemmälle "sisäympyrälle") jo kolmaskin ratsukko. Vedin Assun ulos koko ympyrältä ja laukkasin uran ulkopuolelle. Sen verran kiehui kypärän sisällä, että ohitin kaikki muut ratsukot ulkokautta laukalla, kun en kerran mahtunut heidän kanssaan samalle uralle. Siitä oli se hyöty, että pääsin seuraavalla kierroksella tekemään tehtävän kerran kunnolla läpi ilman törmäystä. Kolmannen kerran ehdin vielä nostaa laukan ja tehdä pääty-ympyrän, kun Emmi sanoi, että voitte siirtyä ravin kautta käyntiin. Meillä oli Assun kanssa tehtävä kesken, joten jatkoin laukkavoltille edelleen. Mutta kas kummaa (ja kuinka yllättävää), uralla käveli kolme ratsukkoa sievässä jonossa juuri sillä kohdalla, mihin meidän olisi pitänyt voltilta palata (ja tunnilla siis oli viisi ratsukkoa). Survaisin Assun kanssa vaan kahden ensimmäisen välistä laukalla läpi ja huusin pari kirosanaa mennessäni, pysäytin ponin suunnilleen aitaa päin. Harvoin hermostun mistään, mutta siinä paloi niin sanotusti käämit.

Alkoi lopulta naurattaa ja hävettää oma typerä käytös, mutta kun ratsastaa muutenkin melko kuumalla hevosella järjettömässä helteessä, ei ole arvostelukyky ihan parhaimmillaan. Assulle silti tunnista kiitettävä arvosana, se oli kelpo suoritus ratsastajan hikeentymisestä huolimatta.

Tänään oltiin Paronin ja Nooran seuralaisina maastolenkillä. Käytiin kiertämässä Ampparin suorat, Noora testaili Paronin veto-ominaisuuksia. Hienosti meni, pieni laukkapätkäkin otettiin, eikä ollut mitään ongelmia. Paria kantoa Paroni vähän silmäili mutta luottavaisesti meni, kun käskettiin. Assukin rauhoittui laukan jälkeen yllättävän nopeasti takaisin raville, eikä edes yrittänyt juurikaan takaisin laukalle missään vaiheessa. Ötököitä oli, mutta ne olivat onneksi vain kärpäsiä. Mukava reissu, Assulle tekee varmaan hyvää tämmöinen vaihtelu.

Tallipihaan palatessa Assu oli hikoillut niin, että kaikki turvepöly oli noussut pintaan ja koko poni oli ihan sottaisen näköinen. Kirsin avustuksella käytiin suihkussa huuhtelemassa liat pois. Laitoin Assulle tänään soijarouhepuuroa, kun sitä ei kuulukaan syöttää kuivana. Kippasin ensin kuppiin kaurat ja myslin, ja niiden päälle kauhasta soijamössön. Assu nuoleskeli soijan ensimmäisenä, näytti maistuvan hyvin. Laitoin sitä vain kolme kourallista ja päästin hanasta kuumaa vettä päälle sen verran, että näytti puurolta. Annoin pöperön hetken jäähtyä ennen kuin annoin ruoat. Aamuruokaan en sitten soijaa enää laitakaan.

Kuvat Annika Linnainsaari

Assun pelottava maastoretki ja vähän muutakin

Ei kesäkuumalla jaksa kirjotella mitään tarinoita. Viimeksi olen kirjoittanut kesäkuun puolella, joten nyt täytyy varmaankin jotain tiivistelmää kertoa menneestä puolestatoista viikosta.

Torstaista tuli jostain syystä Assulle vapaapäivä viime viikolla, en muista enää miksi. Mutta perjantaina oli Tanjan tunti, tehtiin monenlaisia tehtäviä ja Assu oli vähän turhankin pirteä. Taivutus ulos pitkillä sivuilla ja sensemmoista. Assu ei oikein malttanut keskittyä ja minäkin oli tosi väsynyt.

Lauantaina menin itsekseni reilun tunnin kentällä ja Assu muuttui vähitellen aika mukavaksi. Tein paljon ympyröitä ja pyysin Jenniä laittamaan kolme ravipuomia pitkälle sivulle, ja Assu näytti muistavan harjoituksen oikein hyvin. Jäi parempi mieli kuin perjantain tunnista, varmaan ponillekin.

Sunnuntaina Inari piti tunnin, tehtiin pohkeenväistöä ja Assu meni muuten ihan kivasti mutta vauhtia oli liikaa. Maanantaina olin Emmin tunnilla, nyt en muista enää, mitä tehtiin, olisiko ollut kiemurauraa tai jotain semmosta? Assu oli aika kiva, ei muistaakseni mitään kummallista.

Tiistaina oli Hennan tunti, tehtiin pohkeenväistöä uralla ja uralta pois ja takaisin uralle eri tehtävissä, käynnissä ja ravissa. Assu meni melko hyvin, vähän oli ongelmaa suorana pysymisen ja vauhdin säätelyn kanssa, mutta ei hullummin. Väistö on Assulle kovin luontaista, heh. Hirmu kätevää maastossa varsinkin, kerron kohta lisää. Laukannostoista tällä tunnilla ensimmäiset kolme olivat kohtuullisen rauhallisia, mutta kun niitä viimeisessä tehtävässä toistettiin useamman kerran, oli viimeisissä aika lailla pitelemistä. Lisäksi taidan tarvita uudet ohjat...

Keskiviikkona meni Annika ja kirjoittelikin siitä jo tuossa aiemmin. Torstaina olin aamusella Kirsin kanssa kaksistaan kentällä, tehtiin tötteröistä kiemuraura ja jaksettiin helteestä huolimatta taas reilu tunti pyöriä raviympyröitä ja kiemuroita. Laukka oli aluksi vähän liian vauhdikasta, mutta vasempaan saatiin lopuksi aika kivaakin pätkää. Harjoitusravi meinasi käydä kovasti ponin hermoille, mutta muutaman iteraation jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että ulkopohkeella takapuolen sivuluisun estäminen ei tarkoita laukannostoa.

Perjantain tunnin peruin, kun illaksi tuli muuta menoa, ja päätin ilahduttaa ponia maastoretkellä kenttäväännön sijaan. Assu vaikutti aluksi ihan tyytyväiseltä, löysin ohjin hömpsyteltiin kaatuneelle puulle asti ja siitä jatkettiin ravissa Pinomäen koululle asti. Ravi oli vähän hätäistä, mutta kiltisti Assu kuunteli pidätteitäkin (aina välillä). Tarkoitukseni oli kääntyä koulun pihassa ympäri, mutta siellä kuuluikin niin kova pauke ja kolina ja suhina, että Assu meni aivan paniikkiin. Siellä siis rakennettiin parhaillaan jotain huvimajaa, ja yksi ukko kolisteli sen metallikehikkoa vasaralla ja toinen hitsasi jotain. Assu-parka. En voinut kääntää ympäri, en tiedä, millä kiitolaukalla siitä olisi lähdetty, jos olisin kääntynyt. Niin että ohi mentiin. Koko poni tärisi ja pärisi, en ole varmaan ikinä nähnyt sitä niin peloissaan. Pohkeita vaan ja rauhallista juttelua. Onneksi se vasaramies huomasi meidät ja alkoi jutella, niin Assu rohkaistui puheesta sen verran, että pääsimme hitaasti ja varovaisesti säpsähdellen työmaan ohi.

Ajattelin kiertää Ampparin lenkkiä sen verran, että pääsisin "mutapolulle" ja välttäisin pelottavan kolinan takaisin tullessa kokonaan. Mutta en päässyt ikinä sille polulle, vaan löysin kaksi muuta umpikujaa, ja jouduin karmeaan ötökkäparveen. Assullakin alkoi selvästi olla hätääntynyt olo, kun ihan vieraita polkuja koluttiin. Lopulta seikkailimme jotain melko varmasti ei-hevosille-sallittua ruohikkoista polkua pitkin kohti ammunnan ääniä, kun päättelin, että ampumaradalta ainakin löydän takaisin hevosuralle. Päädyinkin takaisin Pinomäen koululle, suoraan siihen huvimajakolistelijoitten kohdalle. Assu pysähtyi 15 metriä ennen ja kääntyi katsomaan mua silmäkulmasta, sillä oli sellainen "Voi v***u, mä tiedän, että tuosta pääsee kotiin, mutta onko taas pakko" -ilme. Mua alkoi naurattaa, kun annoin pohkeita ja Assu lähti eteenpäin kauniissa muodossa korvat pyörien mutta ihan rauhallisena, aivan sen polun reunaa pitkin ja kääntyi oikealla vilkaisemattakaan sinne pelottavaan häkkyrään. Kun päästiin hevosuralle, se pärski useiden satojen metrien ajan ja annoin sille pitkät ohjat.

Hevosuralla on ikäviä kuoppia niillä savisimmilla osuuksilla, en uskaltanut ravata kuin lyhyitä pätkiä. Jotkin kuopat näyttivät pohjattomilta, siis sellaisilta, mihin vaan humahtaa jalka koko pituudelta yhtäkkiä. Sen uran sais kyllä kaupunki laittaa kuntoon, hevosharrastus tarvitsisi tukea ihan siinä missä juoksu ja hiihtokin, niistä poluista kyllä huolehditaan.

Ennen tallille palaamista halusin vielä käydä kiipeilemässä mäet ja Assukin vaikutti taas tyytyväiseltä maastoiluun. Mutta joku olikin siihen pisimmän mäen huipulle mennyt pystyttämään teltan. Onneksi emme lähteneet ensimmäistä mäkeä laukalla, olisi ollut varmaan hiukan hankala tilanne, kun teltta yhtäkkiä ilmestyi näkökenttään. Assu suhtautui siihen kuitenkin vain normaalilla säpsähdyksellä ja silmien pyörittelyllä, kun kipusimme käynnissä. Toisen puolen jyrkän pikkumäen alla ei tarvinnut paljon laukkaa pyytää, Assu ampaisi aivan täysillä ylös ja mäen päällä pärskähteli innoissaan. Viimeisen mäen alla jostain puskan takaa syöksähti esiin sauvakävelijä, jota piti vähän taas säpsähtää, mutta loppumatka päästiin kuitenkin ihan rauhallisesti tallille.

Tänään olin niin väsynyt ja ilma uskomattoman hiostava, että poni sai vapaapäivän. Huomenna taas tunnille, ehkä ennen tuntia voisin käydä vähän kiipeilemässä taas.

Keskiviikko 7.7.

Annika&Astoria -päivä.
Tiivistettynä: Suuri huokaus.

Alkuverkat suju ihan normi mukavasti, vaikka oltiin yksin yläkentällä... vähän turpa koholla, mutta rauhallista menoa.. Vähän palikkana poni kulki voltit vasemmalle käynnissä.
Sitten joku *&¤")&¤ &"¤/ ...!%#/! äijä könötti siellä metsässä tuijottamassa ja poni sai slaagin.. Hyvästi kaikki totteleminen. Ravi muuttui ihme töpsöttelyksi, käynnissä ei pysytty, laukkaa oli pakko mennä vain ympyrällä ei-metsän-puoleisella sivulla. Ja hyvä kun edes sain sen oikean laukan nostettua kun poni hyppi paikallaan.. juuh.

Tunnilla vähän paremmin.. Assu oli edelleen vähän säikyllä päällä sen metsäukkelin jälkeen. Turpa pysyi koko ajan taivaassa ja assu esitti herkempää kuin oikeasti on. Jokainen pohkeellakosketus oli merkki laukkaamisesta (tai jyrkästä käännöksestä)..
Piti mennä puomeja ravissa ja laukassa kevyessä istunnassa. Poni oli todella hämmentynyt kevyestä istunnasta ja takaisin satulaan istumisista. Ravissa sujui useimmiten ihan hyvin. Pari kertaa onnistui nätti laukka ja puomien ylityskin, mutta muuten Assu oli ARGH ja ratsastaja oli EÄRGH.
Noh ei voi mitään. Ehkä ensi kerralla tunnin aiheena on jotain mieluisampaa Assulle. :)