Hankala Possu

Torstaina menin tallille tarkoituksena ratsastaa vain kevyesti vähän joka askellajia ja vähän lyhyemmän aikaa, kun oli muka kiire jonnekin. Kiire kyllä sitten unohtui, kun Assu käyttäytyi laukassa aluksi aika huonosti ja jouduin vähän tappelemaan sen kanssa. Mutta ennen laukkoja yritin taivutella Assua Nooran ohjeen mukaan pienillä ympyröillä molempiin suuntiin. Taisin taivutella vähän liikaakin, vaikka Assu lopulta suostuikin taivuttamaan myös vasemmalle ja välillä jopa myötäämään, kun seuraavana päivänä Assu oli aivan herne nenässä heti ensimmäisellä voltilla asetuksessa vasempaan. Mutta laukan sain lopulta torstaina ihan kivaksi molempiin suuntiin, tosin poni oli turpakarvoista hännänpäähän kuin uitettu hiessä sen jälkeen. Käytin sen suihkussa ja se vaikutti oikein tyytyväiseltä oloonsa treenin jälkeen. Muistaakseni torstaina Eve ja Jessica pesivät Assun, pidin vain sitä paikoillaan pesuboksissa, ja hyvin sujui.

Perjantaina tosiaan olin Tanjan tunnilla ja alkuverkassa Assu meni ihan normaalin rauhallisesti uralla ja isolla ympyrällä, mutta heti, kun käänsin pienemmälle voltille, Assu puri kuolaimeen ja melkein riuhtaisi sisäohjan eli vasemman ohjan kädestäni. Ei toivoakaan asetuksesta vasemmalle, poni täynnä pyhää raivoa, häntä huiski ja silmät pyöri, turpa taivaassa. Aivan sama, mitä yritin selässä tehdä, Assu ei rauhoittunut eikä antanut periksi, ei suostunut ravaamaan eikä kävelemään. Jos vähänkin yritin liikuttaa vasenta ohjaa, Assu käänsi pään oikealle ja kuolain oli kiinni. Tanja antoi ohjeita, mutta mikään ei vaikuttanut. Kun Assu käänsi päänsä voimakkaasti oikealle vaikkapa ympyrällä, sen takajalat kulkivat koko ajan pienemmällä ympyrällä kuin etujalat. Jos yritin ohjeen mukaan ulkopohkeella siirtää etujalkoja samalle uralle, Assu kääntyi poikittain vasemmalle, takapää meni aina ihan omia polkujaan. En saanut ulko-ohjaa tuelle, koska poni piti päätä koko ajan oikealle kääntyneenä, vaikka mitä olisin yrittänyt. Pari kertaa tehtiin siinä asennossa kiukkuinen piruetti vasemmalle, kun Assu mieluummin pyöri itse kuin käänsi päätään edes millin. Yritin antaa ohjaa löysemmäksi mutta Assu vain käänsi päätään vielä enemmän oikealle. Jos yritin pitää ohjan lyhyenä, turpa nousi taivaaseen ja vauhti kiihtyi, jos yritin liikuttaa kuolainta varovasti nyrkkiin-auki -puristuksilla, Assu alkoi viskoa päätä ja yritti purra kuolaimeen niin, ettei se liikkuisi yhtään.

Hetkeksi Assu rauhoittui, kun tehtävänä oli jonkinlainen väistö halkaisijalla, mutta jos vähänkin yritin kulmassa taivuttaa, niin hermot meni välittömästi. Aika jäykkää menoa. Jossain vaiheessa meinasi naurattaa Tanjan kommentti, että mun pitäisi ratsastaa paremmin uralla, kun menen koko ajan siinä tallin puoleisella pitkällä sivulla uran ulkopuolelta. Että pitäis paremmin pitää heppa ulkopohkeella uralla. No kun mä just yritin olla ottamatta askeltakaan siellä uralla, kun se on kaivautunut niin syväksi ojaksi. Assuhan menee normitilassa juuri siitä, mistä sen käskee mennä. Jos se ei ole uralla, niin se johtuu siitä, että ratsastaja pyytää sitä olemaan jossain muualla. Sitä paitsi kulmat ratsastan jopa tarkemmin ilman uraa: pitkät sivut menen uran ulkopuolella ja lyhyet sivut yleensä uran sisäpuolella.

Lopuksi laukattiin ympyröillä ja Assu meni aivan sekaisin siitäkin. Vasen laukka nousi kumman vaikeasti ja poukki mihin sattuu, Assun pää kääntyneenä niin paljon ulospäin kuin mahdollista. Oikea laukka toimi paremmin, mutta siinä vauhdin säätely oli vaikeaa, kun poni oli niin lujasti kiinni kuolaimessa. Lopputunnista Assu ravasi kyllä kivasti löysin ohjin, mutta en ollut mihinkään tehtävään tyytyväinen. Tunnin jälkeen Assu vielä koppasi mua turvalla nenään, kun se oli eri mieltä Helosanin laittamisesta hiertymään. Suutuin ja koppasin takaisin (en kuitenkaan nenälläni turpaan vaan kämmenellä ryntäisiin) ja kylläpä olikin nöyrä heppa sen jälkeen. Tuskin lätkäisy sitä sattui, mutta tulipahan väistämissäännöt taas kerratuksi. Vaihdoin vielä ennen tallilta lähtöä Assun suitsiin toiset kuolaimet ja päätin mennä lauantaina maastoon, jotta ikävät kenttäjutut unohtuisi Assun päästä.

Lauantaina lähdin Ponan ja Nellin perässä maastoon. Assu oli selvästi hiukan ihmeissään kolmipalakuolaimesta, mutta meni varsin tyytyväisenä jonon viimeisenä. Ajattelin mennä vain kiipeilemään, mutta seurasinkin koko matkan Ampparille asti ja laukkasinkin mukana. Maastoreitin alkuun oli taas kaatunut uusi puu, mutta kun muut menivät edellä, siinä ei ollut ongelmaa. Se "vanha" puunrunko ylitettiinkin ravissa molempiin suuntiin, eikä se menoa haitannut. Takaisin tullessa huvikseni kokeilin asettaa Assua ensin oikealle ja sitten vasemmalle ja vuorotellen molempiin suuntiin. Välillä Assu ihan oma-alotteisestikin katseli vasemmalle, mikä ei perjantaina käynyt päinsä ollenkaan.

Sunnuntaina tein Nean ja Teddyn seurassa lyhyen maastolenkin. Assulla oli vauhti päällä, mutta en kovin paljon uskaltanut päästellä, kun Assun kaviosta oli lohjennut pala ja siinä oli vähän terävä palkeenkieli, jota en saanut pois sormivoimin. Eikä tallilta löytynyt mitään pihtejä. Kavio oli kyllä sen alta ehjä, mutta etureuna näytti hurjalta. Ja seuraavana päivänä vielä hurjemmalta. Kengät pitäisi nyt laittaa, yritän huomenna aamulla selvittää, saanko sitä rauhoitusainetta toisen satsin vielä. Maanantaina menin isolla kentällä vajaan tunnin raviympyröitä ja kiemura-uria. Laukkasin vain oikeaan kierrokseen pari kertaa kentän ympäri, Assu menikin melko rauhallisena. Kavio näytti ratsastuksen jälkeen samalta, yritin taivutella palkeenkieltä, mutta ei se irronnut. Pihdit olisi tarvittu.

Tänään olin Kirsin kyydillä tallilla. Kirsi halusi harjoitella kouluohjelmaa, jonka Noora menee Paronilla parin viikon päästä kisoissa. Assun kaviosta lähti pahimmin törröttävä pala siististi irti, joten uskalsin ratsastaa tänäänkin. Tein aluksi pitkään pelkkää isoa pääty-ympyrää, koska tuulinen ilma sai Assun pörhistelemään vähän ylimääräistä. Varmaan sekin vaikutti, että liikunta oli viikonloppuna aika kevyttä. Kun sain ympyrällä Assun kuuntelemaan, yritin päästä samaan harjoitusravissa kiemuroilla, mutta Assu olisi halunnut koko ajan mennä vaan lujempaa. Kirsi teki Paronilla ohjelman pari kertaa ja päätin huvikseen kokeilla, kun tuota C:2-ohjelmaa ei olla Assun kanssa koskaan menty. Ei siitä oikein mitään tullu. Paitsi että sain Assun kahdesti peruuttamaan nätisti neljä askelta ja jatkamaan siitä suoraan harjoitusraviin ilman ylimääräisiä tai sivuttaisia liikahduksia. Peruutusta en ole halunnut hirveästi Assun kanssa harjoitella, kun sillä muutenkin helposti jumittaa pakki päälle. Harjoitellaan sitä sitten, kun ollaan ensin samaa mieltä kaikista eteenpäin suuntautuvista askellajeista. Laukka oli melko mahdotonta, mutta kyllä ne vaadittavat kuviot taisin mennä siinäkin molempiin suuntiin, tosin kauhealta se varmasti näytti.

Huomenna ratsii Annika, ja torstaina menen aamureeniä kentällä, jotta pääsen illaksi nauttimaan jazz-konserteista. Perjantain ratsastus riippuu sitten omasta jaksamisesta, se voisi olla jotain vähän kevyempää taas väliin.