Vuosi on lyhyt aika. Astorian tarina jatkui kahden tädin kesäponista talven - ja pikku vastoinkäymisten - yli toiseen kesään. Toinen tädeistä luovutti vuodenvaihteessa, vaihtoi isompaan ja rauhallisempaan, toinen ei raaski tehdä luopumispäätöstä, vaikka omat ja vähän toistenkin rahat on jo käytetty, eikä varsinaista edistymistä juuri huomaa.
Aavikkotuulta ei niin vaan kesytetäkään kouluratsuksi, mutta sydämen se on kyllä vienyt herkkyydellään ja hulluudellaan. En tahdokaan nöyrää tuntipollea, vaan sähäkän, uteliaan ja sitkeän kaverin. Ehkäpä en osallistukaan koskaan koulukisoihin, vaan nautin laukasta amppiksen suorilla. Assupossusen kanssa ei tule aika pitkäksi. Assu on ensimmäinen oikea "hoitohevoseni", melkein kuin oma, ainakin yhtä kallis. Elämäni hevonen varmaankin. Pienen sievän kavion jälki syvällä sydämessä.
Kuva Annika Linnainsaari
