Toipilaana edelleen

Astoria viettää edelleen sairaslomaa. Tällä viikolla piti olla esteharjoituksia ja vaikka mitä, mutta nyt ei tiedä, päästäänkö sittenkään kisoihin tai edes istuntakurssille. Kisoihin nyt on vielä kolme viikkoa melkein aikaa, mutta istuntakurssi taitaa tulla liian pian. Tarvinnee jonkun lainapollen sille sitten. Harmi.

Tänään Possu oli kuulemma tarhassa ravannut ja laukannut, mutta ontui edelleen käynnissä eikä varannut painoa seistessäkään vasemmalle etujalalle, vaan ojenteli sitä eteen lepuutukseen. Muuten poni oli kyllä ihan pirteän ja tyytyväisen oloinen. Lääkkeetkin oli tainnut syödä. Pari päivää vielä niitä ainakin, jos ei ala mennä ontuminen ohi, niin sitten pitää varmaan kutsua ell uudestaan ja miettiä jatkotutkimuksia.

Kolmella jalalla

No niin, nyt se poni on kipiä. Vasen etujalka taas, ei varaa yhtään painoa sille. Ei ollut perjantaiaamuna suostunut edes tulemaan ulos boksistaan. Onneksi oli eläinlääkäri juuri sopivasti tilattu rokottamaan, niin se tutki jalan samalla kertaa ja määräsi kipulääkettä. Toivottavasti Assu huomenna pääsisi jo kävelemään (muutaman tunnin kuluttua siis) sen verran, että voisi mennä tarhaan. Perjantaina eli eilen se vietti koko päivän tallissa, kun ei kerran voinut ottaa askeltakaan. Kummallinen vaiva, kun kaksi viikkoa sitten oli sama juttu, ja kuviteltiin, että se on koheltanut yöllä jotain ja loukannut sen jalan. Viimeksi ontuminen meni parissa päivässä ohi, tosin silloin Assu kyllä varasi alusta asti painoa jalalle vähän enemmän. Edellisiltana, josta tuon edellisen bloginkin kirjoitin, ei ollut havaittavissa minkäänlaista ontumista eikä epäpuhtautta missään askellajissa. Poni meni aivan reippaana ja tyytyväisenä ratsastuksen jälkeen talliin, jossa vielä putsasin kaikki kaviot ja tarkistin kengät ja harjasin jalat puhtaiksi. Poni oli siis täysin kunnossa ja "hyväntuulinen", kun lähdin tallista yhdeksän maissa illalla. Mutta aamulla ihan kolmijalka.

Jalka ei minun käsiini tunnu erityisesti lämpimämmältä kuin muutkaan jalat, ehkä ihan aavistuksen verran vuohisen kohdalta. Ell sanoi, että ruununraja on vähän turvonnut. Mutta Assulla on juuri se kavio "pukinkavio" ja se on aina ollut ruununrajasta eri mallinen kuin muut jalat. Ainakin niin kauan kuin olen Assun tuntenut, koska olen sitä aina ihmetellyt. Mutta tuommoista vaivaa ei ole ennen ollut. Ell suositteli myös, että kavio olisi hyvä kuvata, mikäli vastaava tilanne tulee vielä kolmannen kerran. Nyt Assu saa kipulääkettä muutaman päivän ajan ja seurailen sitä ihan rauhassa. Jos pitää kuvauttaa se jalka, niin tarvin sponsorin. Siihen ei nimittäin omat rahat enää riitä =( Kyseessä on muuten eri etujalka kuin minkä polvi kuvattiin vuosi sitten Hyvinkäällä. Siitähän ei löytynyt mitään varsinaista vikaa silloin, mutta reissu tuli silti kalliiksi.

Assu ontui tätä samaa jalkaa siis viikkoa ennen kengitystä, parani, kengitettiin ja kulki viikon ongelmitta, ja nyt on taas sama vaiva. Ilmeisesti ongelma ei sitten liity kenkään tai kengättömyyteen. Mitä se poni olisi voinut yöllä tehdä sellaista, jossa jalka kipeytyy? Vai voiko se johtua kylmästä ilmasta jotenkin? Onko hepoillakin jotain reumasairauksia, eikö reuma juuri pahene kylmällä ja kostealla ilmalla ihmisilläkin? Vai mikä?

Valvon täällä muuten siksi, että heräsin äsken aivan kauheaan vatsakipuun. Toivottavasti vatsatauti ei ota uusintaerää, vaan tämä olisi pelkkä stressireaktio. Olen istuskellut nyt melkein tunnin tässä ja olo alkaa vähitellen helpottua. Huomenna pitää pystyä käymään tallilla Assua hoivaamassa. Toivottavasti Assupossu pystyisi jo varaamaan painoa jalalle, ettei sen tarvitse seistä yksin tallissa koko päivää.

Possulle piikkiä

Assu saa huomenna rokotuksen ja loppupäivän lepoa, kun itsekin oon illalla ihan muissa maisemissa. Lauantaina aion mennä Assulla käyntilenkille maastoon, jos on kiva ilma. Illalla mennään varmaankin porukoitten kanssa mökille venetsialaisia viettämään (kesän toinen kerta mökille, jeejee). Sunnuntaina taas Assun kanssa samanlainen maastolenkki. Maanantaista alkaen taas normaalia reipasta menoa. Kauraa voinee vähentää viikonlopun ruoka-annoksista jonkin verran, ettei poni enää hypi aitojen yli...

Tänään olin todella väsynyt, mutta olin päättänyt mennä ratsimaan joka tapauksessa. Ehdin tallille vasta kuuden jälkeen ja jäin ihailemaan Lauran ja Paronin mallikasta menoa tunnilla, enkä pitänyt kiirettä Assun kanssa. Harjailin ja putsailin kaikessa rauhassa (olipa Assu likainen!) ja pääsin maneesin vasta puoli kahdeksan jälkeen. Pyörin siellä melkein puoli tuntia kaksin Assun kanssa, kun toiset ratsastivat ulkokentillä. Annika tuli kahdeksan jälkeen kuvaamaan meitä. Reilun tunnin reeni jaksettiin hyvin, Assu ei ollut edes juurikaan hikinen sen jälkeen.

Assu mennä viipotti aika vauhdikkaasti ja yritin lähinnä pitää tahdin tasaisena ja vähän hidastaa. Tämän päivän tehtäväksi hepalle olin miettinyt laukan lyhentämistä ainakin vasemmassa kierroksessa ja nättejä laukannostoja myös oikeassa kierroksessa. Eka yritys oikeaan laukkaan hajosi muutaman kierroksen jälkeen ristilaukalle, kun yritin hidastaa vähän isommilla pidätteillä. Toinen kerta meni ihan kivasti, vaikka edelleen oikeassa laukassa on todella vaikeaa pitää oma istunta suorassa. Voisikohan vika olla satulassa? Jos se on vino?

Vasenta laukkaa sain vähän lyhenemäänkin, sen verran, että uskalsin kokeilla pari kierrosta kevyttä istuntaa (estekisoja varten vähän varovasti olisin harjoitellut). Jalustimet olisivat saaneet olla pari reikää lyhyemmällä, kun en saanut kunnolla tukea ja jalkani heiluivat ja siirtyivät liian eteen. Assu meni kyllä ihan kivasti laukkaa minun asennostani välittämättä, mutta koin oloni liian epämukavaksi. Ensi kerralla siis lyhyemmillä jalkkareilla. Täytyy myös harjoitella niin, että istun esteiden välillä satulaan, kun muuten en pysty kunnolla ohjaamaan Possua. Aika jännää tulee kisasta. Kuusi estettä, kai me nyt niistä sentään selvitään? Johteiden välistä esteen ylitys voi muodostua Assulle ongelmaksi, hehheh... Pitää varmaan salaa tutustuttaa Assua PoR:n johteisiin, ettei mene niiden mulkoiluksi ja päristelyksi koko kisa. Mehän lähdetään nimittäin voittamaan tietenkin (ko. luokassa kaikki ratsukot palkitaan)!

Tänään tein tunnin alkuun ja loppuun myös perus-ravikahdeksikkoa, kevyessä ravissa ja harjoitusravissa, sekä muutaman pohkeenväistöpätkän. Huvin vuoksi tein myös pari peruutusta satunnaisissa kohdissa, ja Assu peruutti kiltisti ja melko suoraan, hyvin pienillä avuilla, tasan neljä askelta, jotka pyysin, ja lähti vielä pienellä pohkeen puristuksella raviinkin suoraan peruutuksesta. Peruutusta en viitsi toistaa paria kertaa enempää yhden ratsastuskerran aikana, kun Assulle voi jäädä vieläkin pakki päälle. Se olisi kovin harmillista, kun muuten poni tuntuu vähän edistyneen kesän aikana. Taivutuksia vaadin myös jonkin verran, mutta lähinnä halusin treenata tänään laukkaa pyörivämmäksi ja hitaammaksi ja omaa istuntaa suoremmaksi. Ihan mukavasti sujui Assulta, omaan suoritukseen jäi paljon parantamisen varaa.

Possuilua

Viime aikoina Assulla on ollut aika rentoa. Perjantaina Assu sai kengät. Rauhoitusaine toimi täydellisesti ja Monteen verrattuna Possun kengitys oli todella "piece of cake". Seuraavina päivinä Assu oli vähän jäykkä takapäästään, joten tehtiin vain pitkiä kävelylenkkejä viime viikonloppuna. Ilmeisesti Assun ruoassa on ollut vähän liikaakin valkuaista, kun on saanut nyt heinää vapaasti ja soijarouhettakin vähän reilummin. Siispä vähennetään soijan määrää.

Lauantaina käveltiin vaan Inan ja vaunujen perässä reilun tunnin lenkki ja sunnuntaina (itsekin lauantai-illan riennoista toipuen) Anun ja Sampan matkassa puolentoista tunnin Ampparin lenkki käynnissä. Assu otti kyllä vähän hidasta ja koottua laukkaakin (Sampan kävellessä rauhallisesti edellä), joten se jäykkyys tai lihasten kipeys oli ilmeisesti poissa.

Maanantaina olin vatsataudin takia pois töistä ja ratsastuskin jäi väliin, mutta Assu oli mennyt talutustunnilla jonkinmoisen maastolenkin, kuulemma oikein kivasti oli sujunut. Hyvä niin. Tiistaina olin jo töissä, mutta nenä alkoi vuotaa ja koko aamupäivän aivastutti, iltapäivällä alkoi särkeä päätä ja vettäkin satoi niin paljon, että jäin työpaikalle odottamaan sateen loppumista, kun Annika vielä lupasi hoitaa ponin liikutuksen. Pääsin lopulta tallille ja kuulin uutiset: Assu oli aiheuttanut vähän härdelliä loikkaamalla tarhan portin yli (ainakin metrin korkuisen, varmaan se on korkeampikin) ja laukkaamalla omin luvin suoraan talliin. How nice. Olinkin juuri edellisenä iltana ilmoittanut meidät tallin harjoitusestekilpailujen 40cm aloittelijoiden luokkaan. Tietääpä ainakin, että ponille ei korkeus tuota ongelmia.

Tänään on Annikan vuoro ratsia ja mennä tunnille, mutta huomenna menen itse. Perjantaina Assu saa rokotuksen, joten viikonloppuna taas rauhallisemmissa merkeissä.

Sairaslomailua

Astoria oli viikon levossa, kun oli ilmeisesti jotain riekkunut tallissa ja ontui sen takia. Ontuminen loppui jo alkuviikosta kylläkin, mutta olen totutellut itse kesäloman jälkeen työntekoon enkä ole ehtinyt ratsastamaan. Vähän myös väsyttänyt. Assu alkoi kuitenkin keskiviikkona talutellessa osoittaa kyllästymisen merkkejä. Oikeastaan se ihan suoraan ilmaisi, että virtaa alkoi olla liikaa.

Hevoselämyskokoelmaani kuuluu nyt näkymä yläpuolellani viuhtovista etukavioista. Yllättävän nopeasti sitä osaakin väistää, päästämättä hevosta irti. Taisin olla niin hämmästynyt siitä, kuinka ylös pikku possuni osaa nousta takajaloilleen. Todella hienolta se näyttikin ilta-auringossa: valkoinen silkkikarva kiilsi, sieraimet puhisteli asiaankuuluvasti ja häntä viuhtoi korkeaa kaarta. Valitettavasti ei tullut kuvaa siitä. Tässä joitain kuvia keskiviikon 18.8.2010 kävelytyksestä kumminkin.

Torstaina oli mentävä ratsastamaan. Epäilin, että kentällä ratsastus jäisi täysin koheltamiseksi, enkä halunnut Assun reväyttävän mitään uudestaan, joten suuntasin maneesiin. Seuraksi tuli Nea Teddyllä. Ajattelin ottaa pitkän ja energiaa kuluttavan verkkailun: paljon kevyttä ravia ja vähän reipasta laukkaa molempiin suuntiin. Assu oli yllättävän rauhallinen, vaikka melko vauhdikas. Laukka alkoi sujua muutaman pöhkön loikan jälkeen kivasti, ja pystyin istumaan kunnolla keskellä satulaa molempiin suuntiin. Astoria olisi laukannut vaikka maapallon ympäri, jos olisin antanut sen vaan mennä. Kivaa tasaista vauhtia, hyvällä rytmillä ja mukavasti rullaten. En uskaltanut kuitenkaan laukata kovin pitkään, kun viikkoon ei ole liikuttu enempää. Omat vatsa- ja kylkilihakset ovat olleet tänään kipiät, joten Assullakin saattaa jotain maitohappoa lihaksissa olla.

Laukkojen jälkeen tuntui siltä, että ravi ei ala rauhoittua millään ja laukka oli koko ajan nousemassa uudestaan. Ryhdyin tekemään yhä pienempää ympyrää ja vaadin enemmän taipumista, ensin vasempaan, sitten oikeaan, ja lopulta kahdeksikkoa. Assu taipui todella hyvin! Loma on auttanut jumitukseenkin. Vauhtia oli aluksi liikaa, mutta kun Assu alkoi keskittyä kiemuroihin, se myötäsi välillä hienosti.

Sisäinen narsistini ihaili kuvajaisiamme peilistä aina kun mahdollista. Kylläpä olenkin kaivannut peilejä kesällä! Maneesin seinät saisivat olla pelkkää peiliä, oman ratsastuksen katselu on niin kiehtovaa. Ja opettavaista! Missä ne kädet onkaan, miten nyrkit, missä kohtaa pohje, ja taas vatsa löysänä, hartiat lysyssä... Oo, nyt se menee muodossa, oo hienoa...

Assulle ei tullut edes kova hiki, vaikka verkkailimme yli tunnin. Lopuksi kävimme Nean ja Teddyn kanssa vielä kävelemässä kiipeilymäkeen ja takaisin hevosuraa pitkin. Heh, valkoiset ponit jumittivat ensin maneesin nurkalle rinnakkain, kun kumpikaan ei suostunut poistumaan pihasta. Pienten peruuttelujen ja venkoilujen jälkeen Assu luovutti. Lähdimme kävelemään säpsähdellen ja hypähdellen metsään, Teddy tuli kiltisti perään. Oli mukavan viileää ja kaikki ötökät olivat vihdoin kadonneet.

Tänään Assu sai kengät. Nyt toivotaan, että kengät pysyvät jalassa ja takakaviot vähän kasvavat. Jatkossa Assu kengitetään seitsemän viikon välein. Olen tehnyt tiukkaa budjettia, että varmasti saan rahani riittämään myös kengityksiin. Assulle on ostettava kuitenkin joka kerta rauhoitusainetta, ja kengitys kustantaakin sen kanssa lähemmäs sataa euroa, vaikka eläinlääkäriä ei paikalle tarvitakaan. Ensi viikolla eläinlääkäri tulee rokottamaan Assun, ei onnistunut samaan kertaan rauhoitus ja rokotus.

Olen tässä pohtinut Assun tulevaisuutta kovasti. Se on nyt rauhallisempi ja helpompi käsitellä kuin koskaan aiemmin. Kengityskin sujui todella hienosti, ei yhtään potkua ja vain vähän rimpuilua takajalkoja ylhäällä pidettäessä. Mutta ei mitään ensimmäisiin kengitysyrityksiin verrattavaa. Rauhoitusainetta olisi riittänyt vähempikin määrä. Possuseni on myös saanut kivasti massaa, soijarouhe tuntuu olevan todella tehokasta. Huomasin sen jo viikon käytön jälkeen, ryntäät alkoivat pyöristyä ja nyt näkyy lihasta takamuksessakin jo enemmän. Lisäksi uusi luomuheinä maistuu Assulle todella hyvin, joten eiköhän se nyt ala pyöristyä muutenkin. Lepoviikoksi vähensin kauran ja myslin määrän puoleen, mutta ensi viikolla palaan taas 1l+1l -annosteluun aamuin illoin.

Tässä sitten pohdin. Mitä tavoitteita minulla tuon heposen kanssa on? Viettää hauskaa vapaa-aikaa? Oppia ratsastamaan? Kehittyä paremmaksi? Päästä kisaamaan? Mitä tavoitteita minulla on ylipäätään tässä harrastuksessa?

Miten koulutat lohikäärmeesi?

tapahtumat 9.-11.8.2010

Eli nämä kolme päivää olen minä, Annika, yrittänyt kesyttää Astoria-lohikäärmettä. Tänään se vihdoin onnistui, mutta aloitetaampa maanantaista..
Olimme siis maneesissa Anun ja Outin kanssa, koska sadetta tuli pieninä kuuroina paljon kerralla. Kiitos ja ylistys, ettei Assu hätkähdä isommistakaan tuulenpuuskista:) Assu meni ihan normaalin-ok-assumaisesti 45min verkat, mm. pohkeenväistöä, voltteja ja käynti-ravi siirtymisiä.. Mutta laukatessa höpöponi kuumeni (Jopi ja Milton laukkasi ympärillä samaan ja eri aikaan) ja rupesi hermoilemaan.. loppuaika meni hampaita kiristellessä. Jäi kuitenkin ihan ok fiilis. Vauhtia ei kertynyt liikaa, mutta pidätteet olisivat voineet taas toimia paremmin ettei koko keskittyminen mene pidättämiseen.. Ihan hyvin siihen nähden, että ponilla oli ollut 2 päivää vapaata.

Tiistai.. Voi kauheeta. Mentiin isolla (märällä) kentällä.. Tuntui ettei oikein mikään suju, vain muutama myötäys alkuverkassa ja lyhyitä rauhoittumisia.. En ajatellut laukata ollenkaan, kun Assulla oli tosiaan ollut vapaata, ja itselläkin oli vähä off-nappi päällä eilisen jälkeen. Poni kuitenkin alkoi hermostumaan odotellessaan laukannostopyyntöä, jota ei kuulunut (muut ravaa ja laukkaa ympärillä..). Päätin siis laukata "vähäsen." Assulla oli herne nenässä ja sata lasissa. Jos yritin pidättää, poni puri kuolaimeen kiinni ja käänsi päänsä ulospäin. Laukan jälkeen mistään ei tullut mitään, lyhyillä ohjilla käynnissä polle vain yritti pomppia ja nostaa laukan, ravi oli kamalaa kiitoravia. Rauhoittelin ponin ympyrällä ravissa ja talutin noin 15min loppukäynnit katsellen Kirsin ja Paronin laukannostoja :)

Keskiviikkona alkuverkkasin yläkentällä tehden ympyröitä ja kahdeksikkoa käynnissä ja ravissa. Poni meni hienosti ja rauhallisesti, mutta kompastui ainakin 5 kertaa puolen tunnin aikana.. Kavioissa ei ollut uusia halkeamia onneksi.
Noora piti tunnin. Verkkaitiin siirtymisiä ja voltteja tehden, vähitellen enemmän ja enemmän taivutellen. Assu oli ihan kiltisti. Verkan jälkeen laukattiin molempiin suuntiin muutama kierros ja Assu meni ihan kivasti, kuunteli pidätteitä ja ympyröillä laukka pyöri rauhallisesti vasempaan kierrokseen. Oikeaan oli vähän hankalampaa ja vauhdikkaampaa ja minun oli vaikea pitää paino oikealla.. Poni väsyi laukkaamisesta ja minä myös, hahhah ;D
Sitten tehtiin jotain kolmikaarisen kiemurauran tapaista, jonka joka kaarteessa tehtiin pieni voltti sisäänpäin tai-vut-ta-en. Noora jankutti että ihan tosissaan nyt käännät sen pään sisäkädellä ja kun se tekee niinkuin pyydetään niin myötäät.. No yritin ja yritin.. käynnissä ja ravissa.. jotenkuten.. taipui hyvin vähän, asettui kyllä..
Lopulta Noora tuli viereen, antoi selvät ja pikkutarkat ohjeet (ulko-ohja tiukkana, pidätteitä jos tarvetta, sisäkäsi sivulle puoli metriä, ulkopohje kääntää, sisäpohje pitää ponin taipuneena.. x1000 potenssiin kuusi..) ja käski kävelemään pientä volttia niin kauan että jotai tapahtuu. "Ja vaikka poni kiukuttelee ja viskoo päätään, ni sua ei kiinnosta, vaan jatkat tehtävää.."Ja lopulta se poni taipui ja turpa tippui maata kohti!! Ja ravissakin jopa. Jes, opittiin jotain. Tätä harjoitellaan sitten enskerralla ;)

tiusk tiusk

Tapahtumat eiliseltä..

Tunti pidettiin maneesissa, sillä Porissa oli satanut jo tulvan verran vettä. Ajattelin, että ehkä Assu ei pääse kiihdyttelemään maneesissa, toisin kuin isolla kentällä, missä voi aina napsaista tilaa uran ulkopuolelta..
Verkkasin käynnissä ja ravissa tehden voltteja ja vähän pohkeenväistöä ja yrittäen taivuttaa joka kulmassa(voi tuskuus).. Assu meni välillä ihan nätisti ja välillä ei suostunut edes asettumaan oikeaan suuntaan.
Tunnilla mentiin kolmikaarista kiemurauraa. Se sujui ihan hyvin käynnissä, vaikka taivutuksia sai hakemalla hakea ja ravissa vauhtia oli hetkittäin liikaa. Pidätteet kuitenkin löyty useimmiten ja Assu myötäsikin muutaman kerran. Menin kolmikaarista sekä keventäen että istuen harjoitusravissa, eikä Assua näyttänyt haittaavan.
Sitten tehtävä vaihtui. Piti tehdä käynnissä lyhyen ja pitkän sivun väliseen kulmaan pieni voltti ja nostaa laukka, laukata pitkä sivu ja tehdä ravissa voltti seuraavaan kulmaan. Aluksi sujui ihan hyvin, mutta sitten Assu rupesi kuumenemaan ja ennakoi laukannostot, eikä suostunut ottamaan raville. Tein pari ylimääräistä laukkaympyrää päätyyn jos tuli ahdasta. Oikean ja vasemman laukan nostoja en edes lopuksi ehtinyt määräämään, kun poni yritti koko ajan pomppia paikallaan ja minä halusin vain käyntiä tai ravia.. Eikä ainakaan auttanut, että jouduin ottamaan hätäjarrut kerran käyttöön, kun menin ravissa sitä volttia, jolta piti nostaa laukka. Toinen ratsukko kääntyi suoraan kohti meitä lyhyeltä sivulta. Mitä ihmettä? Hermothan siinä meni.. Assullakin. Lopuksi piti jäädä laukkaamaan oikeaan kierrokseen, joten jäimme ympyrälle päätyyn. Kesti hetken edes tehdä "rauhallinen" oikean laukan nosto ja sen jälkeen poni olisi oikein mielellään lähtenyt lapasesta.. Taisi muutama kirosana päästä siinä kohtaa..
Ei tyytyväinen :/

Tilannekatsaus

Viime torstaina olin Kirsin kanssa ratsastamassa "aamupäivällä". Oli todella kuuma ja Assu tuntui vähän jäykältä, aluksi epäilin sen ontuvan, mutta se oli vaan vastahakoinen. Tehtiin ympyröitä ja niitä tavallisia perusjuttuja. Perjantaina olin Tanjan tunnilla. Tuntui siltä, että meni aivan hukkaan. Assu ei pystynyt ollenkaan rauhoittumaan, kun tilanteessa oli koko ajan jotain epämiellyttävää. Ensin yläkentällä tuuli heilutti puskia, isolle kentälle siirryttäessä oli joku koko ajan hengittämässä niskaan ja jossain välissä piti vielä säikähtää koiraakin. Assu oli niin pinkeä, etten saanut siitä minkäänlaista otetta. Näitä päiviä on aina välillä. Aiemmin osasin suhtautua enemmän huumorilla, mutta nyt alkaa oma pinna kiristyä. Ei Assun takia kuitenkaan, vaan olen itse muutenkin kireämpi. Loma loppuu ja kaikenlaista muutakin pyörii mielessä.

Lauantaina oltiin Kirsin kanssa maneesissa, kun ulkona oli vähän tuulinen ja kostea ilma. Yritin pyöriä kouluohjelman osioita ja harjoitella rauhallisempaa laukkaa. Välillä ihan ok, välillä aivan kauheaa. Sunnuntaina olin Suvin tunnilla. Tehtiin pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa, alkuverryttelyksi tehtiin istuntaharjoituksia, joissa sain Assun toimimaan aika kivasti. Ideana siis tehdä ravissa voltteja niin, että kädet ovat kiinni satulassa eikä ohjilla vaikuteta ollenkaan. Assulla jouduin välillä tekemään pidätteitä, mutta muu ohjailu onnistui täysin istunnalla ja pohkeilla. Se ei silti ollut yllätys, Assu on aina kääntynyt lähes pelkän ajatuksen voimalla. Laukkatehtävät lopussa oli Assulle sula mahdottomuus (takajalat uran ulkopuolelle pitkällä sivulla), mutta muuten tunti meni ihan kohtalaisesti. Parempiakin on ollut.

Maanantaina menin maneesiin, koska oli sateinen ilma. Samaan aikaan maneesissa oli Sarin ja Sampan yksityistunti, joten tein ympyröitä ja kahdeksikkoa maneesin toisessa päässä kierrellen kahta kouluradan aidanpätkää. Maneesin seinän takana oli käynnissä vuohiaitauksen purku, joten kaikenlaisia pelottavia ääniä piti sietää. Assu oli melko järkevä. Maneesissa laukannostoissakin oli jotain hallittavuutta, vaikka oikean laukan kanssa on vaikea työskennellä. En meinaa pysyä satulassa siinä, vaan tuntuu kuin satulan istuin väkisin kääntäisi lantioni niin, etten voi olla menossa hevosen kanssa samaan suuntaan. Nyt tuli mieleen, että ehkä se johtuukin siitä, että Assu ei taivu. Jos laukkaan suoralla uralla, tätä ongelmaa ei ole. Sen sijaan ympyrällä Assu ikään kuin laukkaa pois altani koko ajan. Miten voisin työstää sitä? Jotain tarramateriaalia satulaan ja housuihin, ettei lantioni pääse kääntymään?

Tiistaina menin vain vajaan tunnin kevyesti isolla kentällä, kun selkäkramppini alkoi tuntua liian kivuliaalta. Laukkaaminen varsinkin sattui. Yritin silti löytää tasapainoa oikeassa laukassa, mutta ei se kovin hyvin mennyt. Toisaalta laukannostot olivat ihan ok verrattuna edellisiin päiviin, varsinkin vasen nousi rauhallisesti ja sujui melko kivasti muutenkin. Olin isolla kentällä yksin, eikä siinä ollut Assulla mitään ongelmaa. Ongelmat alkavat aina tunnilla, kun muut hepat menevät läheltä ohi tai tulevat taakse. Assun keskittyminen karkaa muiden tarkkailuun, enkä ole tarpeeksi hyvä ratsastaja saadakseni sitä takaisin kuulolle sen jälkeen. Olisi niin paljon vielä opittavaa.

Viime päivinä olen yrittänyt opetella Assun kanssa huvikseni helppoa C:2 -ohjelmaa. Assu onkin oppinut osia siitä ihan ulkoa. Esimerkiksi pysähdys ja peruutus tulee jo ihan pyytämättäkin. Samoin laukannostokohta on hyvin muistissa. Siihen riitti pari toistoa. Mutta kauhealta se näyttää. Ja silti se on helpompaa Assulla kuin leirikisan simppeli ohjelma Hilmalla. Toki Assun selässä olen jonkin verran enemmän viettänyt aikaa kuin Hilman, mutta Hilman osaaminen on aivan toista luokkaa kuin Assun. Niin se vaan on, että vika on satulan päällä. En vaan osaa...

Kun ratsastus ei ole oikein viime päivinä sujunut, olen keksinyt itselleni muita huvituksia. Esimerkiksi värkkäilin seuraavan kuvan. Oikea puolisko on käsitelty Annikan jokin aika sitten tunnilta nappaamasta kuvasta ja vasen löytyy netistä.

Huomattava yhdennäköisyys, eikö vain?