Tilannekatsaus

Viime torstaina olin Kirsin kanssa ratsastamassa "aamupäivällä". Oli todella kuuma ja Assu tuntui vähän jäykältä, aluksi epäilin sen ontuvan, mutta se oli vaan vastahakoinen. Tehtiin ympyröitä ja niitä tavallisia perusjuttuja. Perjantaina olin Tanjan tunnilla. Tuntui siltä, että meni aivan hukkaan. Assu ei pystynyt ollenkaan rauhoittumaan, kun tilanteessa oli koko ajan jotain epämiellyttävää. Ensin yläkentällä tuuli heilutti puskia, isolle kentälle siirryttäessä oli joku koko ajan hengittämässä niskaan ja jossain välissä piti vielä säikähtää koiraakin. Assu oli niin pinkeä, etten saanut siitä minkäänlaista otetta. Näitä päiviä on aina välillä. Aiemmin osasin suhtautua enemmän huumorilla, mutta nyt alkaa oma pinna kiristyä. Ei Assun takia kuitenkaan, vaan olen itse muutenkin kireämpi. Loma loppuu ja kaikenlaista muutakin pyörii mielessä.

Lauantaina oltiin Kirsin kanssa maneesissa, kun ulkona oli vähän tuulinen ja kostea ilma. Yritin pyöriä kouluohjelman osioita ja harjoitella rauhallisempaa laukkaa. Välillä ihan ok, välillä aivan kauheaa. Sunnuntaina olin Suvin tunnilla. Tehtiin pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa, alkuverryttelyksi tehtiin istuntaharjoituksia, joissa sain Assun toimimaan aika kivasti. Ideana siis tehdä ravissa voltteja niin, että kädet ovat kiinni satulassa eikä ohjilla vaikuteta ollenkaan. Assulla jouduin välillä tekemään pidätteitä, mutta muu ohjailu onnistui täysin istunnalla ja pohkeilla. Se ei silti ollut yllätys, Assu on aina kääntynyt lähes pelkän ajatuksen voimalla. Laukkatehtävät lopussa oli Assulle sula mahdottomuus (takajalat uran ulkopuolelle pitkällä sivulla), mutta muuten tunti meni ihan kohtalaisesti. Parempiakin on ollut.

Maanantaina menin maneesiin, koska oli sateinen ilma. Samaan aikaan maneesissa oli Sarin ja Sampan yksityistunti, joten tein ympyröitä ja kahdeksikkoa maneesin toisessa päässä kierrellen kahta kouluradan aidanpätkää. Maneesin seinän takana oli käynnissä vuohiaitauksen purku, joten kaikenlaisia pelottavia ääniä piti sietää. Assu oli melko järkevä. Maneesissa laukannostoissakin oli jotain hallittavuutta, vaikka oikean laukan kanssa on vaikea työskennellä. En meinaa pysyä satulassa siinä, vaan tuntuu kuin satulan istuin väkisin kääntäisi lantioni niin, etten voi olla menossa hevosen kanssa samaan suuntaan. Nyt tuli mieleen, että ehkä se johtuukin siitä, että Assu ei taivu. Jos laukkaan suoralla uralla, tätä ongelmaa ei ole. Sen sijaan ympyrällä Assu ikään kuin laukkaa pois altani koko ajan. Miten voisin työstää sitä? Jotain tarramateriaalia satulaan ja housuihin, ettei lantioni pääse kääntymään?

Tiistaina menin vain vajaan tunnin kevyesti isolla kentällä, kun selkäkramppini alkoi tuntua liian kivuliaalta. Laukkaaminen varsinkin sattui. Yritin silti löytää tasapainoa oikeassa laukassa, mutta ei se kovin hyvin mennyt. Toisaalta laukannostot olivat ihan ok verrattuna edellisiin päiviin, varsinkin vasen nousi rauhallisesti ja sujui melko kivasti muutenkin. Olin isolla kentällä yksin, eikä siinä ollut Assulla mitään ongelmaa. Ongelmat alkavat aina tunnilla, kun muut hepat menevät läheltä ohi tai tulevat taakse. Assun keskittyminen karkaa muiden tarkkailuun, enkä ole tarpeeksi hyvä ratsastaja saadakseni sitä takaisin kuulolle sen jälkeen. Olisi niin paljon vielä opittavaa.

Viime päivinä olen yrittänyt opetella Assun kanssa huvikseni helppoa C:2 -ohjelmaa. Assu onkin oppinut osia siitä ihan ulkoa. Esimerkiksi pysähdys ja peruutus tulee jo ihan pyytämättäkin. Samoin laukannostokohta on hyvin muistissa. Siihen riitti pari toistoa. Mutta kauhealta se näyttää. Ja silti se on helpompaa Assulla kuin leirikisan simppeli ohjelma Hilmalla. Toki Assun selässä olen jonkin verran enemmän viettänyt aikaa kuin Hilman, mutta Hilman osaaminen on aivan toista luokkaa kuin Assun. Niin se vaan on, että vika on satulan päällä. En vaan osaa...

Kun ratsastus ei ole oikein viime päivinä sujunut, olen keksinyt itselleni muita huvituksia. Esimerkiksi värkkäilin seuraavan kuvan. Oikea puolisko on käsitelty Annikan jokin aika sitten tunnilta nappaamasta kuvasta ja vasen löytyy netistä.

Huomattava yhdennäköisyys, eikö vain?