Sairaslomailua

Astoria oli viikon levossa, kun oli ilmeisesti jotain riekkunut tallissa ja ontui sen takia. Ontuminen loppui jo alkuviikosta kylläkin, mutta olen totutellut itse kesäloman jälkeen työntekoon enkä ole ehtinyt ratsastamaan. Vähän myös väsyttänyt. Assu alkoi kuitenkin keskiviikkona talutellessa osoittaa kyllästymisen merkkejä. Oikeastaan se ihan suoraan ilmaisi, että virtaa alkoi olla liikaa.

Hevoselämyskokoelmaani kuuluu nyt näkymä yläpuolellani viuhtovista etukavioista. Yllättävän nopeasti sitä osaakin väistää, päästämättä hevosta irti. Taisin olla niin hämmästynyt siitä, kuinka ylös pikku possuni osaa nousta takajaloilleen. Todella hienolta se näyttikin ilta-auringossa: valkoinen silkkikarva kiilsi, sieraimet puhisteli asiaankuuluvasti ja häntä viuhtoi korkeaa kaarta. Valitettavasti ei tullut kuvaa siitä. Tässä joitain kuvia keskiviikon 18.8.2010 kävelytyksestä kumminkin.

Torstaina oli mentävä ratsastamaan. Epäilin, että kentällä ratsastus jäisi täysin koheltamiseksi, enkä halunnut Assun reväyttävän mitään uudestaan, joten suuntasin maneesiin. Seuraksi tuli Nea Teddyllä. Ajattelin ottaa pitkän ja energiaa kuluttavan verkkailun: paljon kevyttä ravia ja vähän reipasta laukkaa molempiin suuntiin. Assu oli yllättävän rauhallinen, vaikka melko vauhdikas. Laukka alkoi sujua muutaman pöhkön loikan jälkeen kivasti, ja pystyin istumaan kunnolla keskellä satulaa molempiin suuntiin. Astoria olisi laukannut vaikka maapallon ympäri, jos olisin antanut sen vaan mennä. Kivaa tasaista vauhtia, hyvällä rytmillä ja mukavasti rullaten. En uskaltanut kuitenkaan laukata kovin pitkään, kun viikkoon ei ole liikuttu enempää. Omat vatsa- ja kylkilihakset ovat olleet tänään kipiät, joten Assullakin saattaa jotain maitohappoa lihaksissa olla.

Laukkojen jälkeen tuntui siltä, että ravi ei ala rauhoittua millään ja laukka oli koko ajan nousemassa uudestaan. Ryhdyin tekemään yhä pienempää ympyrää ja vaadin enemmän taipumista, ensin vasempaan, sitten oikeaan, ja lopulta kahdeksikkoa. Assu taipui todella hyvin! Loma on auttanut jumitukseenkin. Vauhtia oli aluksi liikaa, mutta kun Assu alkoi keskittyä kiemuroihin, se myötäsi välillä hienosti.

Sisäinen narsistini ihaili kuvajaisiamme peilistä aina kun mahdollista. Kylläpä olenkin kaivannut peilejä kesällä! Maneesin seinät saisivat olla pelkkää peiliä, oman ratsastuksen katselu on niin kiehtovaa. Ja opettavaista! Missä ne kädet onkaan, miten nyrkit, missä kohtaa pohje, ja taas vatsa löysänä, hartiat lysyssä... Oo, nyt se menee muodossa, oo hienoa...

Assulle ei tullut edes kova hiki, vaikka verkkailimme yli tunnin. Lopuksi kävimme Nean ja Teddyn kanssa vielä kävelemässä kiipeilymäkeen ja takaisin hevosuraa pitkin. Heh, valkoiset ponit jumittivat ensin maneesin nurkalle rinnakkain, kun kumpikaan ei suostunut poistumaan pihasta. Pienten peruuttelujen ja venkoilujen jälkeen Assu luovutti. Lähdimme kävelemään säpsähdellen ja hypähdellen metsään, Teddy tuli kiltisti perään. Oli mukavan viileää ja kaikki ötökät olivat vihdoin kadonneet.

Tänään Assu sai kengät. Nyt toivotaan, että kengät pysyvät jalassa ja takakaviot vähän kasvavat. Jatkossa Assu kengitetään seitsemän viikon välein. Olen tehnyt tiukkaa budjettia, että varmasti saan rahani riittämään myös kengityksiin. Assulle on ostettava kuitenkin joka kerta rauhoitusainetta, ja kengitys kustantaakin sen kanssa lähemmäs sataa euroa, vaikka eläinlääkäriä ei paikalle tarvitakaan. Ensi viikolla eläinlääkäri tulee rokottamaan Assun, ei onnistunut samaan kertaan rauhoitus ja rokotus.

Olen tässä pohtinut Assun tulevaisuutta kovasti. Se on nyt rauhallisempi ja helpompi käsitellä kuin koskaan aiemmin. Kengityskin sujui todella hienosti, ei yhtään potkua ja vain vähän rimpuilua takajalkoja ylhäällä pidettäessä. Mutta ei mitään ensimmäisiin kengitysyrityksiin verrattavaa. Rauhoitusainetta olisi riittänyt vähempikin määrä. Possuseni on myös saanut kivasti massaa, soijarouhe tuntuu olevan todella tehokasta. Huomasin sen jo viikon käytön jälkeen, ryntäät alkoivat pyöristyä ja nyt näkyy lihasta takamuksessakin jo enemmän. Lisäksi uusi luomuheinä maistuu Assulle todella hyvin, joten eiköhän se nyt ala pyöristyä muutenkin. Lepoviikoksi vähensin kauran ja myslin määrän puoleen, mutta ensi viikolla palaan taas 1l+1l -annosteluun aamuin illoin.

Tässä sitten pohdin. Mitä tavoitteita minulla tuon heposen kanssa on? Viettää hauskaa vapaa-aikaa? Oppia ratsastamaan? Kehittyä paremmaksi? Päästä kisaamaan? Mitä tavoitteita minulla on ylipäätään tässä harrastuksessa?