Aavikkolämpötiloja

Kroppaani ei ole luotu yli 30 asteen helteisiin, se ei suostu enää toimimaan. Hiki virtaa ja vatsa menee sekaisin, tekee pahaa ja huippaa. Mutta kummasti sitä vaan on kyennyt ratsastamaan tässäkin helteessä.

Sunnuntaina Suvin tunnilla työskenneltiin enimmäkseen käynnissä. Tehtiin etuosa- ja takaosakäännöksiä. Alkuverkassa sain Assun aika kivasti myötäämään, vapaa alkuverkka on siitä kiva, että pääsen pyörimään Assun kanssa isolla ympyrällä ja siinä on helpompi etsiä ulko-ohjan tuntumaa. Rauhallisen alkuravailun jälkeen oli helppo jatkaa käyntiä samalla tuntumalla. Assukin vaikutti tyytyväiseltä. Annika oli kuvaamassa kamerallani tuntia ja saikin muutaman oikein hienon otoksen meistä.

Lämpötila oli kentällä varmaan lähellä 30 astetta, vaikka tunti alkoi vasta klo 19. Kuumuus on jonkin verran rauhoittanut Assua, se menee helteessä käyntiä ja ravia normaalia rennompana. Laukassa on vielä ongelmia helteessäkin, mutta eiköhän se siitä ala vähitellen parantua.

Tehtävät eli käännökset Assu suoritti niin hyvin kuin minun pyynnöstäni se vaan voi. Etuosakäännöstä olen tehnyt jonkin verran joskus muksuna isoilla suomenhepoilla, mutta ehkä vain pari kertaa tunnilla nyt aikuisena. Takaosakäännöstä ei tehty muksuna jostain syystä koskaan, mutta sitä on tehty pari kertaa aiemmin tunnilla, joskus vuosi sitten viimeksi varmaankin. Suvi antoi kyllä hyvät ohjeet, mutta pitäisi käyttää vielä ainakin toinen tunti samoihin harjoituksiin, jotta osaisin antaa oikeat avut edes jotenkuten.

Kääntyminen oli Assulle helppoa, se ei myöskään "ruuvannut" paikallaan, vaan käveli koko ajan (milloin ei pysähtynyt ihmettelemään, mitä se akka nyt meinaa), mutta se valitettavasti usein käveli myös käännöksen vähän pitkäksi, kun kadotin ohjastuntuman miettiessäni pohkeen paikkaa tms. Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin se erotti etuosa- ja takaosakäännöksen, vaikka antamani avut olivat varmasti epämääräisiä ja niiden perusteella olisi voinut kääntää kumpaa päätä tahansa. Mutta etuosakäännöksessä siirtyi hienosti takapää ja takaosakäännöksessä etupää. Takaosakäännöksessä piti käyttää selkeää johtavaa ohjaa, muuten Assu vain käveli pienen ympyrän.

Tunnin lopuksi nostettiin vielä muutaman kerran laukka ja tehtiin parit laukkavoltit molempiin suuntiin. Assu oli ekalla nostolla melko rauhallinen mutta kyllä se siitä sitten taas lämpeni. Vapaapäivän jälkeen se oli kuitenkin melko maltillinen.

Assu on nyt hikoillut joka tunnin jälkeen niin paljon, että olen vienyt sen aina suihkuun. Tai vähintään märällä sienellä pyyhkinyt omassa boksissaan. Se tuntuu vähitellen tottuvan näihin toimenpiteisiin. En vaan vieläkään uskalla kytkeä sitä molemmilta puolilta ketjuihin, tänäänkin se repäisi aika kovasti eteenpäin, olisi varmaan ollut riimu taas poikki, jos en olisi itse seissyt edessä ja ehtinyt työntää ryntäistä takaisin paikoilleen. Mutta melko hyvin toimii, kun on toisella puolella kaveri avustamassa kiinnipitämisessä ja toiselta puolelta kytkee ketjun. Kastumistakin se sietää jo paremmin, vaikka kyllä edelleen kastun pesuoperaatiossa yhtä paljon itsekin.

Eilen olin Emmin tunnilla. Oli todella kuuma. Assu oli aluksi melko mukava ja rauhallinen. Alkuverkassa tehtiin paljon ravi-käynti-ravi -siirtymisiä ja Assu toimi kivasti. Se oli ihan rauhallinen ja kuunteli hyvin. Verkan jälkeen tehtävänä oli laukkaympyrä päädyssä ja pitkällä sivulla laukkavoltti ja ennen kulmaa pitkällä sivulla raviin, seuraavalla pitkällä sivulla uudestaan laukka, pääty-ympyrä laukassa jne. Ensimmäinen laukannosto oli väärä, mutta onnistuin korjaamaan laukan melko nopeasti. Sen sijaan sille en voinut mitään, että yrittäessäni palata laukkaympyrältä uralle toinen ratsukko jumputti täysin sivulleen katsomatta suoraan eteeni. Assulta löytyy kyllä hätäjarrutkin, mutta niiden käytön jälkeen on turha yrittää mitään hienosäätöä. No jotenkin sain Assun kiltisti ravaamaan uraa pitkin niin, että pääsimme uudestaan laukannostokohtaan. Laukka nousi ihan kohtuullisen iisisti, mutta taas oli toinen ratsukko tien tukkeena, kun olin tulossa ympyrältä takaisin uralle. Tässä vaiheessa alkoi omassa päässä vähän keittää, ja mainitsin melko kovaan ääneen väistämissäännöistä, koska luultavasti ratsastaja ei tosiaan tiennyt niitä. Assu pomppi paikoillaan ja puri kuolaimeen, kiemurteli ja oli tulikuuma muutenkin, siis ihan fyysisestikin. Hiki valui kummankin päästä noroina ja hampaissa narskui kentän hiekkapöly.

Vaihdettiin suuntaa ja tehtiin samaa tehtävää edelleen. Vasemmat laukannostot olivat helpompia Assulle, mutta en päässyt nostamaan laukkaa kuin pari kertaa, kun ensimmäisellä yrityksellä ohitseni suhahti yllättäin laukalla ratsukko (joka siis oli nostanut laukan takaani) ja rynni kulmaan niin, että jouduin pysähtymään. Ja kun pysähdyin, takaa hiipi eräs poni käynnissä ohitseni kävelemään sen pääty-ympyrän, jossa piti laukata. Kun vihdoin pääsin nostamaan laukan ja Assu jopa nosti oikean eli vasemman laukan, tunki samalle ympyrälle (mutta paljon pienemmälle "sisäympyrälle") jo kolmaskin ratsukko. Vedin Assun ulos koko ympyrältä ja laukkasin uran ulkopuolelle. Sen verran kiehui kypärän sisällä, että ohitin kaikki muut ratsukot ulkokautta laukalla, kun en kerran mahtunut heidän kanssaan samalle uralle. Siitä oli se hyöty, että pääsin seuraavalla kierroksella tekemään tehtävän kerran kunnolla läpi ilman törmäystä. Kolmannen kerran ehdin vielä nostaa laukan ja tehdä pääty-ympyrän, kun Emmi sanoi, että voitte siirtyä ravin kautta käyntiin. Meillä oli Assun kanssa tehtävä kesken, joten jatkoin laukkavoltille edelleen. Mutta kas kummaa (ja kuinka yllättävää), uralla käveli kolme ratsukkoa sievässä jonossa juuri sillä kohdalla, mihin meidän olisi pitänyt voltilta palata (ja tunnilla siis oli viisi ratsukkoa). Survaisin Assun kanssa vaan kahden ensimmäisen välistä laukalla läpi ja huusin pari kirosanaa mennessäni, pysäytin ponin suunnilleen aitaa päin. Harvoin hermostun mistään, mutta siinä paloi niin sanotusti käämit.

Alkoi lopulta naurattaa ja hävettää oma typerä käytös, mutta kun ratsastaa muutenkin melko kuumalla hevosella järjettömässä helteessä, ei ole arvostelukyky ihan parhaimmillaan. Assulle silti tunnista kiitettävä arvosana, se oli kelpo suoritus ratsastajan hikeentymisestä huolimatta.

Tänään oltiin Paronin ja Nooran seuralaisina maastolenkillä. Käytiin kiertämässä Ampparin suorat, Noora testaili Paronin veto-ominaisuuksia. Hienosti meni, pieni laukkapätkäkin otettiin, eikä ollut mitään ongelmia. Paria kantoa Paroni vähän silmäili mutta luottavaisesti meni, kun käskettiin. Assukin rauhoittui laukan jälkeen yllättävän nopeasti takaisin raville, eikä edes yrittänyt juurikaan takaisin laukalle missään vaiheessa. Ötököitä oli, mutta ne olivat onneksi vain kärpäsiä. Mukava reissu, Assulle tekee varmaan hyvää tämmöinen vaihtelu.

Tallipihaan palatessa Assu oli hikoillut niin, että kaikki turvepöly oli noussut pintaan ja koko poni oli ihan sottaisen näköinen. Kirsin avustuksella käytiin suihkussa huuhtelemassa liat pois. Laitoin Assulle tänään soijarouhepuuroa, kun sitä ei kuulukaan syöttää kuivana. Kippasin ensin kuppiin kaurat ja myslin, ja niiden päälle kauhasta soijamössön. Assu nuoleskeli soijan ensimmäisenä, näytti maistuvan hyvin. Laitoin sitä vain kolme kourallista ja päästin hanasta kuumaa vettä päälle sen verran, että näytti puurolta. Annoin pöperön hetken jäähtyä ennen kuin annoin ruoat. Aamuruokaan en sitten soijaa enää laitakaan.

Kuvat Annika Linnainsaari