Juustohöylää

Aika päivittää taas Astorian kuulumisia. Assun kanssa aina tapahtuu. Pari viikkoa sitten oli tallin koulukisat, joissa Annika ja Assu kävivät korkkaamassa helpon C:n. Sanotaan vaikka niin, että seuraavissa koulukisoissa tavoitteena on tulos. Possu possuili itselleen hylkäyksen, mutta muuten meno oli ok.



Kisoja seuranneen viikon tiistai-iltana Nooran oli tarkoitus vähän kouluttaa Assua, mutta Assu ei halunnut opiskella. Sen sijaan Assu otti lyhyen ja kipakan matsin yläkentän portin kanssa, minkä seurauksena allekirjoittanut on reilun pari sataa euroa köyhempi. Portti vei nimittäin voiton kuorien Assun takajalasta pitkät suikaleet nahkaa ja karvaa irti. Eikä auttanut kuin kutsua päivystävä eläinlääkäri muutaman kymmenen kilometrin päästä tarkistamaan haavat. Onneksi ne olivat vain pintanaarmuja ja ovat nyt jo hyvin parantuneet. Jalka on vaan vähän tai enemmänkin rivon näköinen, kun se on haava-alueiden kohdalta klipattu ja muualla rehottaa paksu ja pörröinen talvikarva. Oikeastaan jalka näyttää siltä, että joku on yrittänyt veistää siitä tuoreeltaan meetwursti-kebabia. Tai yrittänyt klipata sitä juustohöylällä. Auts.

Kääre pois ja alta löytyi siististi parantunut rupi.

Portti vs. Astoria 1-0

Haavaepisodin jälkeen Assu lepäili pari päivää ja itse lähdin lepuuttamaan hermojani Helsinkiin, ensin shoppailemaan (rahatta) ja sitten Horse Show'hun sunnuntaiksi. Annika huolehti Possusen liikuttamisesta ja ruokinnasta. Helsingissä mietin pitkään, mitä ponin kanssa pitäisi tehdä. Ei se tuosta taida kesyyntyä, vaan vähän väliä sitä saa olla paikkaamassa milloin minkäkin itkupotkukiukkukohtauksen jäljiltä. Se on kallista. Todella. Ja ehdinkö tosiaan ratsia sillä vähintään viisi kertaa viikossa? Seuraavana pohdinnassa vakuutusasioitakin. Kohta pitäisi varmaan hampaatkin raspata jne. Kuluja, kuluja, kuluja. Omasta hyvinvoinnista olen jo veistänyt juustohöylällä yhä ohuempia siivuja. Ei ole varaa kampaajaan eikä hammaslääkäriin, lehtitilaukset olen jo perunut...

Horse Show'sta tuliaisina toinkin pari pientä kylttiä, toisen Assun oveen ja toisen omaan oveen:

Joskus sitä vaan herää Prinsessana...

Kylmää pohdintaa aiheuttaa myös oman selän kunto. Sain kuulla, että harjoitusravi ja laukka ovat tällä hetkellä pahasta ja niitä pitäisi välttää. Kuntoutusohjeitakin sain, pitäisi vaan jaksaa noudattaa niitä, ihan joka päivä. Mutta selässäni on kuitenkin kuluma, eikä se sieltä mihinkään häviä. Lihaskuntoa parantamalla sen voisi saada oireettomaksi. Kai.

Selkäni takia olen nyt ratsastellut vain kiemuroita kevyessä ravissa. Assu on ollut kivan rauhallinen koko viikon. Ei mitään mahdotonta kiukutteluakaan, vaikka tuossa olikin muutama pakkaspäivä. Tunnillakin oli mennyt kuulemma oikein hienosti Annikan kanssa. Toivottavasti sama jatkuisi vielä huomennakin, kun menen Kalle Nykäsen valmennustunnille. Uhmaan nyt fysioterapeutin ohjeita ja aion yrittää ratsastaa koko tunnin harjoitusraveineen ja laukkoineen. Sunnuntaista alkaen otan sitten rauhallisemmin ja annan selän levätä. Seuraaviin tallikisoihin, jotka ovat estekisat 21.11. sunnuntaina, saa osallistua Annika. Ehkä 40cm vielä, tavoitteena puhdas rata...