Otsikko kuvastaa Assua tänään. Huoh. Eilen meni silti oikein mukavasti isolla kentällä, vaikka juoksentelevat pikkutytöt vähän säikyttelikin. Olen parannellut krampannutta selkääni viikon verran ja välttänyt ratsastamista sen vuoksi. Keskiviikkona uskaltauduin Annen ja Lumen kanssa kevyesti maastoilemaan, tehtiin pieni lenkki ravissa ja lopuksi kiipeiltiin mäkiä kaikissa askellajeissa. Selkäni kesti ihan hyvin. Torstai jäi Assulle lepopäiväksi, mutta eilen perjantaina ratsastin isolla kentällä reilun tunnin verran. Enimmäkseen yritin työstää ravia ja saada Assua myötäämään ja taipumaan siinä. Hämärän tulosta huolimatta Assu oli oikein mukavalla tuulella ja jäi hyvä mieli, molemmille luultavasti.
Tai sitten ei. Assulla taisi jäädä jotain hampaankoloon, koska tänään hän näytti kaikki hulluuden merkkinsä. Oli tarkoitus ratsastaa maneesissa tunnin verran samoja juttuja kuin eilenkin. Samaan aikaan oli käynnissä Tarkkalan valmennus maneesin toisessa päässä, mutta ei se meitä häirinnyt, eikä mekään toivottavasti sitä. Assu suhtautui ihailtavan järkevästi suloiseen mustaan koiraan, joka vaelteli maneesissa ja loikoili missä milloinkin. Assulla riitti ymmärrystä myös kahdelle pikkuiselle mustalle otukselle katsomossa (kääpiöpinsereitä?) ja poukkoilevalle kuumahkolle valmennushepalle. Sekä myös sille, että kesken ravityöskentelyn katsomon kaiteelle ripustettu loimi ynnä muut vermeet valuivat alas hiekalle. Viimeksi mainittu aiheutti kyllä huomiota herättävää silmien pyörittelyä ja puhinaa sekä hännän huiskintaa ja viehkoa steppausta, kunnes loimimytty maassa oli nuuskittu ja vaarattomaksi todettu. Jatkoimme ravikiemuroita ja nostimme reippaan vasemman laukan, joka sujui ihan kivasti. Kävelimme pitkin ohjin ja kuuntelimme sivukorvalla valmennusta.
Päätin vielä lopuksi tehdä sen kisaohjelman, helpon C:1:n läpi pariin kertaan. Ensin tein pelkän raviosuuden ja päätin sen pysähdykseen ja peruutukseen, josta lähdin uudestaan raviin ja tein ohjelman uudestaan. Pienestä lämpenemisestä huolimatta päätin kokeilla myös laukkaa, mikä oli selvä virhe. Tässä kohtaa tapahtui se "Viuh vauh räks poks pum, viri viri tööt tööt...", ja juuri tuossa järjestyksessä. Laukka-avuista seurasi pari terävää hännänhuiskausta, kaksi suurta loikkaa ristilaukkaa, pukki, epämääräisiä laukka-askelia, uusi laukannostoyritys täysin lapasesta kohti kattoa ja sen jälkeen... no, tööt tööt. Aluksi otin sen kannan, että oikea laukkahan muuten tässä nyt nousee, vaikka seinälle kiivettäisiin. Laukka. Eiku se toinen. Laukka. Ei risti. Laukka. Eiku... Seuraavaksi melkein kiivettiinkin seinälle, kun pysäytin ponin katsomon laitaa päin. Assuhan jysäytti etukavionsa seinään ja kuinka ollakaan, säikähti aiheuttamaansa ääntä. Juu-u.
Siinä sitten väänsin ja väänsin vielä toiset kolme varttia, välillä käynnissä, välillä ravissa, mutta laukasta en vaan saanut järkevää, vaikka sekä poni että minä höyrysimme kilpaa hiestä märkinä. Lopulta pysäytin keskelle pitkää sivua turpa kiinni seinässä ja siinä sitten seistiin ja vedettiin henkeä, kunnes Assu vihdoin pärskäytti muutaman kerran. Käveltiin tovi ja totesin, että heppa on täysin lukossa, mitkään avut eivät menneet läpi, eikä se suostunut kävelemään edes suorassa, vaan taantui täysin siihen "takajalat uran sisäpuolella" -tilaan, jossa mentiin enimmäkseen koko edelliskesä. Yritin tehdä pohkeenväistöä, jotta saisin sen siirtymään sivuttain, mutta vasen kylki oli kuin kiveä, väistö oikealle ei onnistunut kunnolla. Lähinnä vauhti kiihtyi. Totesin, että omat hermot menee just ihan tyystin, joten päätin unohtaa koko laukannoston ja keskittyä ponin hallintaan ravissa, ennen kuin menettäisin kaikki mahdollisuuteni lopettaa päivän harjoitukset edes kuta kuinkin säädylliseen käytökseen.
Ravia tahkottiin kahdeksikolla ja ympyröillä vielä lähes puoli tuntia, kunnes Assu vihdoinkin suostui taipumaan ympyrään suuntaan purematta kiinni kuolaimeen. Se siitä. Muutama kierros käyntiä, muutama kierros taluttaen ja sitten höyrypää talliin. Puuh.
Ihan mielenkiintoista nähdä, millä mielellä huomenna ollaan Eeva Kaartisen valmennuksessa aamukymmeneltä. Onneksi tunnilla on vain kolme ratsukkoa yhteensä ja koko maneesi käytössä. Mielenkiintoista on myös oma kuntoni, kun olin tänään tekemässä tallitöitä, peräti neljän karsinan verran. Ekan kerran viiteentoista vuoteen siis...
(Lisätty 2.1.11) Lisään tähän loppuun vielä videon, jonka kokosin Annikasta ja Assusta 5.10.2010 estetunnin pätkistä. Video on facebookissa ja näkyy vain fb-kavereilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti