Tänään en ollut varannut tuntia, mutta ratsastin itsekseni tunnin yläkentällä. Päätin elää vaarallisesti ja mennä ilman turvaliiviä, niin kuin ennen muinoin oli tapana. Ratsastus sujui todella paljon paremmin. Ei tarvinnut jännittää hartioita yhtään, kädet sai nätisti kylkiin kiinni ja nyrkit pysyivät pystyssä ja istuntakin pysyi paremmassa ryhdissä, kun ei voinut nojata liivin jäykkään etupuoleen. Enkä edes ollut tiedostanut tekeväni niin, mutta ensimmäiset askeleet harjoitusravia paljastivat, että en ole tottunut kannattelemaan ryhtiäni omin voimin. Sitä paitsi, oli miellyttävää nähdä oma varjonsa maassa hoikkana ja "kurvikkaana" ;-) tasapaksun pötkylän sijaan (joo, mulla on tapana tuijotella varjojani ja peilikuviani..).
Assukin vaikutti tyytyväiseltä. En tehnyt mitään erityistä hienosäätöä vaativia juttuja, vaan keskityin ainoastaan siihen, että poni liikkuu "nätisti" eikä näytä hysteeriseltä. Mielestäni onnistuin ihan hyvin. Molemmat laukat nousivat, ja pääsin laukkaamaan puhtaasti ja melko rauhallisesti. Lopuksi sain jopa vasemman laukan nätisti kokoon ja siihen olikin hyvä lopettaa. Assun laukka on uskomattoman hienoa, melkein kuin omat jalat laukkaisi, kun ponin saa lopulta kuuntelemaan. Sitä tunnetta ei vaan ole viime aikoina löytynyt, paitsi nyt tänään. Ehkä tädin piti ensin päästä lomalle ja saada hartiat rentoutumaan, että ponikin suostui yhteistyöhön.
Ratsastin hyvin kevyellä tuntumalla ja pyrin ohjaamaan Assua lähinnä painolla ja pohkeilla Kallen ohjeiden mukaan. Ohjien ristiin laittamista en kuitenkaan kokeillut vielä, enkä väärää ohjasotettakaan, kun halusin pitää Assun rentona tänään. Jotkut juoksijamiehet metsässä yrittivät pelotella kiljahtelemalla (Miksi ihmeessä juostessa pitää huutaa? Ratsastuskentän kohdalla puskista?), mutta Assu säikähti vain kerran yhden sivuaskeleen verran, vaikka vähän epäluuloisesti metsään tuijottelikin. Eikä säikähdyksestä huolimatta jännittynyt, vaan meni ihan normaalin hevosen näköisenä reipasta ravia.
Assu on ollut tämän viikon ajan boksissakin kesympi. Ehkä olen itse ollut niin stressaantunut töitten takia, että se on tarttunut poniin, ja nyt kun olen lomafiiliksissä, ponikin on rauhallisempi ja luottavaisempi. Tästä päivästä jäi hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti