Lauantaina ei ollut meille sopivaa opetustuntia, joten mentiin vain keskenämme possuilemaan maneesiin. Annika tuli kuvaamaan ja kertyneestä materiaalista kokosin huvikseni 11 minuutin Abballa tahditetun videopätkän, joka löytyy Fb-sivultani (ja tästä alta, mikäli olet Fb-frendini ja kirjautuneena Fb:ssa paraikaa). Ei mitenkään laadukasta menoa mutta meillä oli ihan hauskaa. Videossa myös selkeästi näkyy käsieni asento, josta lisää tämän blogipätkän lopussa...
Assu alkaa jo tunnin lämmittelyn jälkeen vähitellen antaa periksi ja rentoutua. Laukassa se ei vielä näy, ellei sitten laukkaa todella pitkään, mutta ravista löytyy jo hyviä hetkiä lopputunnista.
Sunnuntaina olin Suvin tunnilla muitten yksärien mukana ja vaikka tehtävät olivat periaatteessa yksinkertaisia, teimme kyllä Assun kanssa todellakin töitä, jotta A) pysyisimme tarkoitetuilla ympyröillä, ja B) emme sotkisi muiden ympyröitä. Laukannostoon asti tämä jotenkuten onnistuikin, mutta sitten oli hetken aikaa "piru irti". Kävi nimittäin niin, että olimme mahdollisimman huonosti sijoittuneena juuri sillä hetkellä, kun Suvi komensi nostamaan laukan: jonon viimeisenä. Muut nostivat sievästi laukan meidän edestä, mutta Assun turpa nousi taivasta kohden, sieraimet pärähti niin suuriksi, että varmaan aivot näkyivät ja silmät pyöri päässä kuin RAY:n hedelmäpelin kiekot. Poni parhaimmillaan siis. Selväähän se oli, että laukka lähti täysin lapasesta ja minä istuin lähdön jälkeen jossain takakaaren päällä ilman jalustimia ja yritin saada "riivatun" otuksen pysähtymään. Onneksi Jopi ja Mira sattumalta tukkivat tien kulmassa ja pääsin keräämään itseni takaisin oikealle paikalle ennen Assun uutta rynnistystä. Toisella kertaa varauduin paremmin, eikä Assu päässyt ihan yhtä pahasti pois alta. Ympyrät tehtiin jotenkin ja sinnepäin, mutta vasta oikeassa (ihme kyllä!) kierroksessa pystyin hallitsemaan laukkaa niin, että se ehkä jopa näytti siltä, että ratsastan enkä matkusta. Loppuravissa Assu taas rentoutui, ehkä se väsyi laukkapörhellyksestäkin, ja pääsin lyhyiksi hetkiksi nauttimaan kouluratsumaisesti liikkuvasta kaunottaresta.
Tänään maanantaina oli taas vuorossa Emmi-Marian tunti. Tunnilla oli ehkä vähän "täyttä", kun meitä oli maneesissa seitsemän ratsukkoa. Vaikka olikin koko maneesi käytössä. Assu liikkui tapansa mukaan muita reippaammin ja aina tuntui olevan jonkun takapuoli edessä, vaikka tein volttia ja vaihdoin paikkaa ja hidastelin ja kiihdyttelin ja väistelin. Ei ollut ihan tasaväkistä porukkaa taidoiltaan, esimerkiksi yksi ratsukko vain käveli silloin, kun tehtävänä oli laukkaympyrät päätyihin. Ihme kyllä, Astorian kanssa onnistui pelkän pääty-ympyrän laukkaaminen melko hyvin. Oletin, että raviin siirtyminen ympyrän jälkeen olisi ollut vaikeampaa.
Emmi-Maria huomasi ja huomautti taas, että yritän saada Assun laskemaan pään alemmas laskemalla omat käteni alemmas, eikä siitä ole mitään hyötyä. Ehkä sitten joskus tuhannen huomautuksen jälkeen saan kädet pysymään oikealla paikallaan. On se vaan kumma, että vaikka tuosta jokainen opettaja on sanonut, en vaan saa niitä pysymään ylhäällä. Kuitenkin Assu selvästi alkoi rentoutua, kun keskityin pitämään käsiä ylempänä ja hartioita rennompana. Mutta kun keskityin välillä johonkin muuhun, kädet oli taas tipahtaneet alas. Ärh.
Fiilis tunnin jälkeen oli kuitenkin hyvä. Assu teki parhaansa eikä kenkkuillut yhtään. Alkutunnista se ravaili jopa vähän laiskanoloisesti. Ei mennyt huonosti. Jäi semmoinen olo, että opittiin molemmat taas jotain.
Kävin myös tutustumassa SAHY:n sivuihin ja mietin jäseneksi liittymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti