perjantai 11. kesäkuuta 2010

Pieniä pyöreitä vihreitä...

Tänään olin Assulla Tanjan tunnilla. Oli vähän sateista, niin oltiin maneesissa. Jätin taas turvaliivin pois ja pitää vielä kerran todeta, että ilman on paljon parempi. Tähän sopii samat aktiivinen/passiivinen turvallisuuskäsitteet kuin autoissakin. Uusissa autoissa on parannettu passiivista turvallisuutta mm. leveämmillä sivupalkeilla (tai mitä nyt ovatkaan oikealta nimeltään), siis etu- ja sivuikkunan välisillä palkeilla. Se kuitenkin heikentää aktiivista turvallisuutta, kun palkin taakse voi jäädä piiloon muita liikenteessä olevia, vaikka luulee katsoneensa joka suuntaan. Vanhemmista autoista näkee paremmin ulos, mutta jos siitä huolimatta joutuu kolariin, ei ole niitä palkkeja suojaamassa. Heppaakin on helpompi hallita ilman turvaliiviä, mutta jos siitä huolimatta sattuu tippumaan, sattuu enemmän. Kai. Sattui se turvaliivin kanssakin muistaakseni.

Assu oli tänään vähän hankala. Piti tehdä taivutuksia, mutta vasemmalle ei Assu suostu taipumaan. Jos kuitenkin väkisin yrittää, poni on kiukkuinen kuin ampiainen. Lopputuntia kohti saatiin ehkä vähän niskaa pehmenemään, mutta en ole tyytyväinen. Pitää jatkaa samaa huomenna. Laukat sen sijaan sujuivat hyvin. Oikeaa laukkaa haettiin vähän kauemmin, mutta sekin sujui ihan mukavasti. Oikeaan kierrokseen laukattiin niin vähän aikaa, etten saanut juurikaan laukkaa kootuksi, kun yritin varoa horjuttamasta Assun tasapainoa ja keikauttamasta sitä ristilaukalle. Assu monesti vaihtaa takajalat ristiin, jos alkaa pidättelemään vauhtia heti alussa. Vasempaan sainkin viimeisen kierroksen taas aika nättiä ja hidasta mutta silti kivasti pyörivää laukkaa, sen Assu jo osaa.

Tunneilla oleminen tuntuu myös stressaavan Assua. Eilen kentällä Miltonin seurana ja myöhemmin yksin ei ollut mitään ongelmaa eikä tappelua kulkusuunnasta tai askellajista, mutta tänään oli vaikeaa mennä jonon etummaisena tai eri suuntaan kuin muut. Tai mennä rauhallista tahtia, kun edessämenijä oli pitkän sivun toisessa päässä. Jos nyt käyn neljä kertaa viikossa tunnilla ja Annika vielä kerran siihen päälle, niin luulisi ponin kohta tottuvan. Assu on kovin miellyttämisenhaluinen kuitenkin. Se rauhoittuu heti, kun ymmärtää, mitä pyydetään. Paitsi noita taivutuksia se ei halunnut millään ymmärtää. Mutta jatketaan harjoituksia, niin kyllä se taas vähän ajan kuluttua onnistuu.

Assulla oli hiertänyt uusikin turpaviritys eli meksikolainen ihon rikki poskista. Se tarkoittaa sitä, että huomenna laitan tavallisen kaksoisremmin takaisin, ja kun se hiertää nenästä, vaihdan parin päivän päästä taas meksikolaisen... Nenänpäällinen oli tainnut vähän palaa, pitää rasvailla sitä nyt huolellisesti. Tänään pesin koko turvan märällä sienellä, Assu joutui alistumaan pinkin ponisienen edessä, ja laitoin Helosania koko vaaleanpunaiselle alueelle. Assu antaa nykyään jo kivasti käsitellä myös päätä, eikä heti yritä peruuttaa.

Olen vähän huolissani satulan sopivuudesta. Assu on ehkä vähän pyöristynyt, mutta satula näyttää silti mielestäni liian leveältä. Täytyy harkita uuden satulan hankkimista. Luin jostain joustorunkoisista satuloista (joiden lähtöhinta oli yli tuhannen euron) ja mietin, olisiko semmoinen Assulle hyvä. Mutta niitä ei taida oikein olla saatavilla, ellei osta uutta. Ja siihen ei vaan ole varaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti