Tänään ratsastusvuorossa olinkin minä, Annika. Edellisestä kerrasta onkin taas viikko, joten lueskelin eilen Assun blogin kokonaan läpi ja yritin muistaa kaikki löytämäni assutustusvinkit. Lisäksi keskustelimme syvällisesti Marikan kanssa istunnasta ja notkoselistä (->omistan). Napaa selkärankaan, nyrkit pystyyn, jalkapohjat vaakatasossa ja selkeät avut herkälle ponille, jiiänee.. Paljon muistettavaa ja niitä pitäisi nyt soveltaa käytännössä.
Tallille saapuessani koin ensimmäiseksi kauhean järkytyksen, kun ponia ei ollut boksissa eikä tarhassa. Nähdessäni ponin "yksinään" pihalla ruohoa natustamassa ajattelin, että miten ihmeessä se on karannut tarhasta.. Sitten huomasin Marikan Assun takana. Hehheh. Silly me.
Boksissa Assu oli aivan ihana, vatsan alta harjatessa ei irvistellyt, kaviot nosti nätisti ja aurinkorasvaa sain läimäistyä neidin naamaan ilman suurempaa venkoilua.
Alkuverkka yläkentällä sujui upeasti. Marika oli sanonut Nooran sanoneen (ja kummin kaiman isoisän veli oli sanonut. eiku) että Assu vaatii aika vahvan ohjastuntuman heti alkuun niin on helpompaa.. No sehän toimi. Käynnissä ja ravissa niska oli heti melko pehmeä ja välillä mentiin oikein sievästi. Assu ei enää ole niin jäykkä vasempaan kierrokseen ja asettelu oli helppoa. Taivutukseen vaadittiin vähän enemmän, mutta sekin onnistui. Vihdoinkin olen oppinut liikuttamaan kuolainta ja ulkoavutkin löytyvät aika usein!
Oikea ja vasen laukka nousivat hienosti ensi yrittämillä ja vauhtikin pysyi hanskassa. Yläkentällä vain sattui olemaan viisikin ratsukkoa samaan aikaan ja meinasin vähän törmäillä, kun keskityin Assuun.. "Sori"a on tänään huudeltu suuntaan jos toiseen. ;-)
Tunnin aiheena oli puomit eri askellajeissa ja loiva kiemuraura. Ajattelin heti alkuun, että tänään on varmaan turha odottaa yhtään muodossa kulkemista, mutta kiemurauralla varsinkin Assu meni oikein hienosti. Käynti oli alkutunnista ihan jees, kulki eteenpäin eikä ollut semmoista paikallaan hömpsöttelyä. Ravissa puomeilla oli aluksi vähän liikaa vauhtia, mutta parin kerran jälkeen sain vähän pidätettyä. Tanja huomautti, että pidäte on lyhyt, eikä saa jäädä roikkumaan ohjiin. En ollut huomannut, että melko usein teen hieman liian pitkäkestoisia pidätteitä ja siitä johtuu Assun hermostuminen. Taas opittiin jotain uutta. Niin ja sain kuulla noin triljoona kertaa: "Nyrkkis on taas tippunu.. ylös ne. Saat pidätettyä paljon helpommin jos ne on ylhäällä."
Ravi pysyi aika kivana koko alkutunnin ja muistin kulmissa ulkoavut joka kerta.. Ja lähes joka kerta jaksoin käyttää niitä ;) Kyllä ne helpottaa elämää, suosittelen! Pieni sisäohjan nyrkin puristelu sai Assun nassun kivasti alas. Vasemmalle oli itse asiassa helpompi kääntää, asettaa ja taivuttaa, koska poni ei tuntunut niin herkältä ja pää ei mennyt itsestään vasemmalle, toisin kun oikeassa kierroksessa. Oikealle täytyy pitää heppa suorana vahvoilla ulkoavuilla, kun sillä kerran on tapana kulkea kaula oikealle kartuneena.
Ensimmäiset laukat vasemmalle sujui tosi hienosti. Piti ylittää puomit ravissa, istua satulaan ja nostaa heti laukka. Assu meni vähän turhan vikkelästi puomien yli, mutta pidätteet toimi heti niiden jälkeen ja laukka nousi rauhallisesti ja pysyi rauhallisena. Vaikka laukkapätkät olivat aluksi tosi lyhyitä, Assu ei hermostunut. Oikealle oli hippusen enemmän vauhtia, mutta ihan hyvä suoritus silti.
Sitten tehtävä vaihtui. Laukka nostettiin pitkän sivun alusta ja kaarrettiin kolmelle laukkapuomille. Ulkopohje, ulkopohje, anna sen sisäohjan olla nyt, ulko-ohjalla pidätteet.. Laukkapuomit mentiin vauhdikkaasti ja runsaasti laukkaa vaihtaen :D Kerran poni lähti lapasesta. Pelästyikö jotain? Noupadi nous. Meitä oli tosiaan tunnilla 8-9, eli koko ajan oli joku edessä ja jatkuva pidättely sai ponin imaisemaan ananaksen nenuunsa. Eli päänviskomista ilmentyi.. Erimielisyyksiä tuli tämän myötä myös laukannostoista ja poni aloitti paikallaanlaukkapomppu-shownsa. Olen kuitenkin huomannut, että ärjähtely auttaa. Eli siis: "ASSU! Nyt loppu!" tai "EI. LOPPU." Ja sehän loppuu sitte just siihen. Hetken aikaa mentiin aina oikein lepposaa ravia, kun olin vähän kiukutellut ponille.. :D
"Ärjähtely" auttaa myös jos ei jaksa tehdä pidätteitä... Olin aivan exhausted tunnin lopuksi, eikä energia enää riittänyt kokoajan kuumenevan vauhtiponin vastukseksi. Pahoitteluni ponille, kun olin vähän rasittava ratsastaja lopuksi.
Laukkatehtävä lopetettiin kahteen onnistuneeseen puomien ylitykseen pysyen vasemmassa laukassa. Paljon vaikeuksia pysyä ravissa.. ja tylsä väsynyt ratsastaja roikkui ohjissa räpättäen ei, Ei, ei, prr, ei, wouu. Mutta jos otetaan viiminen 5minuuttia pois laskuista, niin todella onnistunut tunti :) Ehkä viikon ratsastustauko auttoi, sain kerätä energiaa ja jaksoin keskittyä..
Huomenna ilmeisesti on vuorossa Assun irtojuoksutusta maneesissa ja tämän tapahtuman kuvaamista =))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti