Uusi loimi ja rento poseeraus |
Hain myös apteekista rauhoitusainetta Assulle perjantaista kengitystä varten. Toivottavasti se edelleen tepsii ja toivottavasti se saadaan annetuksi ongelmitta. Viimeksi meni vähän jännäksi, kun Possu päätti nousta pystyyn karsinassaan. En olisi saanut hommaa onnistumaan ilman kengittäjän apua. Mutta ehkä vika oli minussa. Kengittäjällä oli hyvät konstit, ja Assu joutui nuoleskelemaan geelinsä temppuilusta huolimatta. Toivottavasti en joudu katumaan, kun olen suunnitellut Assulle laitettavaksi hokkikenkiä myös takasiin. Se on ollut niin rauhallinen viime aikoina, että uskoisin sen pysyvän ehjänä. Täytyy vaan välttää tilanteita, joissa se "pillastuu"...
Tänäänkin yritimme opetella ravaamaan suoraan uraa pitkin, mutta se takapää ei tahtonut pysyä samalla linjalla vieläkään. Assun kärsivällisyys joutui koetukselle todella, mutta ehkä pientä edistymistä tapahtuu. Toivottavasti. Yllätin sen nostamalla laukan heti alkuverkkailussa ja vielä oikeaan kierrokseen. Se lähti varovaisen epäuskoisella askeleella laukkaan ja pysyi todella rauhallisena koko ajan. Hyvä niin. Vasen laukkakin sujui hetken kuluttua mukavasti. Olen nyt laukannut melkein löysin ohjin, kun Assu tuntuu laukkaavaan hitaammin sillä tavalla. Jos pidän ohjastuntuman tiukkana, vauhti alkaa kiihtyä ja pää nousee ylemmäs. Mutta hyvin kevyellä tuntumalla sujuu kivasti. Äänellä voi mukavasti hidastaa tarvittaessa, pohkeilla taas kiihdyttää.
Huomenna menen ratsastamaan jo puolilta päivin, näen samalla, onko uusi loimi riittävän lämmin. Tallissa oli illalla 7 astetta lämmintä, joten arvelin, ettei Assu tarvitse fleeceä yöksi. Se on niin sähköinen ja kerää purua, joka jää sitten ulkoloimen fleece-vuoriin kiinni myös. Ainakin uuden loimen sovituksen ja valokuvauksen jälkeen Assu oli todella lämmin loimen alta. Olen muutenkin vähän vastaan sisällä loimittamista, jos tallissa on lämpöasteita eikä siellä vedä. Mutta ulkoloimen pitää olla kunnollinen, koska Porissa tuulee aina. Nyt pitäisi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti