Elikkä Annika täällä kirjoittelee. Mulla ois kauheesti kaikkia koulujuttuja kesken, mutta tän ja eilisen päivän ratsastukset on pakko kirjottaa tänne blogiin just ny. :)
Niin paljon opittavaa vielä..!
Tässä lauantain ratsastukset: Maneesissa mentiin ihan satulan kanssa ja päivän teemana oli rauhallisuus, sopusointu ja TAHTI. Ai että mikä? Assulla se on kovin usein hukassa ja ravista tulee sellaista hömpsöti pömpsis tepastelua. Ravailtiin ihan perus kahdeksikkoja ja muuta mutkittelua, jotta poni vertyisi, aluksi keventäen. Harjoitusravissa hain koko ajan omaa istuntaa enemmän taakse ja ryhdikkääksi(on ollut ongelmaa eteenpäin nojaamisen kanssa) ja pohkeita taakseppäin. Assu meni todella hienosti, kun löysin hyvän istunnan, myös suoralla uralla. Välillä Assun huomio viipyi Qvinto-orissa, mutta onneksi Q ei välitä Assusta. :D
Alkuverkkailun jälkeen kuvittelin olevani oikea GP-tason kouluratsastaja ja vaadin Assulta ravin hidastusta, ei siis lyhennystä. Poni liikkui eteenpäin, mutta ehdin keskittyä jokaiseen raviaskeleeseen! Tosi hieno juttu, sillä yleensä mennään kuusi ympyrällistä pikapika-tuuttuut-ravia ennekuin edes huomaan, että voisin vaikka ratsastaakin, enkä vain istua kyydissä.
Sitten alettiin etsiä hidasta laukkaa.. Ei niin helppo homma, mutta tämäkin onnistui ihan hyvin kun tein töitä siellä satulassa. Laukkailin aluksi muutaman kierroksen vähän vapaammin, jotta poni saa puhistua ja sitten aloin vähitellen pienentämään ympyröitä (pohkeellä käännetään eikä ohjalla.. Pohjepohjepohje.) Inari voi todistaa että Assu meni laukkaa muodossa(vasemmalle), harvemmin kukaan näkee tälläistä harvinaista tapahtumaa. ;)
Outi ja Jopi liittyivät tässä välissä seuraan ja alkuverkkasivat mm. laukannostoja tehden. Päätin kokeilla myös, vaikka tiesin että Assu hermostuu. Mutta täytyyhän siltä jotain ruveta vaatimaan?! Muutaman kerran Astoria nosti laukan harjoitusravista aivan rauhassa, ilman mitään tykinsuusta-ampaisua, mutta joka kerta kun siirryttiin takaisin raviin, Assu pomppi paikallaan tai yritti siirtyä käyntiin. Yritin kuvitella olevani kouluvalmennuksessa ja kuulevani "Eteen! Ei saa jäädä käyntiin ettei se pääse pomppimaan! Pohje rauhoittaa sitä vaikkei siltä tunnu kun se pomppii!" Assu rauhoittui muutaman raviympyrällisen jälkeen, jonka jälkeen uusi nosto ja enintään 3 ympyrällistä laukkaa.. Yksi ympyrällinen oli useimmiten mahdotonta, koska Assu kuumeni koko ajan. Yritin pitää ponin kuitenkin rauhallisena ettei itsellä mene hermo. Inhoan sitä kun minulla menee hermo ratsastaessa ja ärähdän ponille esim. Lopeta!, Ei! tai jotain muuta kieltävää...En jaksa kuunnella itseäni.
Lisäsin haastetta ravaamalla Jopin perässä, tietäen että se nostaa laukan kohta. Ideana oli että Assu keskittyy minuun eikä lähde mukaan muiden juttuihin. No juu kyllä se sitten lopulta keskittyi enemmän minuun kuin Jopiin. :D Pari kertaa laukannostossa Assu jopa pysyi hetken aikaa muodossa, eikä tempaissut nokkaa taivaisiin, kuten yleensä :) Loppuravit mentiin nätisti muodossa, kuten nykyään on tapana :)
Ja sitten se kuuluisa sunnuntai, jona koin valaistumisen... NO siis nojoo, käytin niitä pohkeita, pohkeita niitä pohkeita.....!!!
Alkukäynnit ja vähän ravailua mentiin yläkentällä ilman satulaa. Assu on aivan ihana kun menee ilman satulaa/ilman jalustimia. Se varoo askeleitaan ja on muutenkin rauhallisempi ettei vain tiputa ratsastajaa. :) Olin ajatellut mennä ulkona n. tunnin sillain rennosti, mutta lumi oli niin kovaa, että pelkäsin Assun rikkovan itsensä.
Siirryimme maneesiin ja päätinkin vääntään koulureenin. Aluksi oltiin ihan yksin siellä ja Assu oli vähän hermona ja jännittynyt. Ravi oli juuri sitä kuuluisaa töpstöps-pomps-höps -ravia..
Vähän ajan päästä saatiin joku tuntematon ratsukko +1 este +3 muuta ihmistä seuraksi ja Assu rentoutui. Energiaa ponilla riitti kuitenkin ja löysin taas itseni kiukuttelemasta ääneen (Lopeta, Nyt, Ei, Assu, Hei, [prkl]!). Onneksi Assu ymmärtää jo muuttua pikku enkeliksi kun kuulee jonkun noista.. XD
No kuitenkin, heti kun aloin pitämään pohkeita lähempänä kylkiä ja keskityin pitämään kädet paikallaan ja istuin hiljaa Azzubozzu rentoutui. Palkaksi se sai taputuskuuron ja pitkät ohjat, jonka jälkeen alkoi laukkailu. Laukattiin isolla ympyrällä molempiin suuntiin aina n.5 kierrosta ja välillä ravattiin. Istun laukassa paljon paremmin ilman satulaa. Nojaan taakse ja saan pidettyä hyvän kevyen ohjastuntuman paremmin. Satulan kanssa saatan jännittää kädet ihan lukkoon eikä raviin siirtyminen onnistu kun kädet on ihan pumpissa. O__o
Turrutin taas Assun kyljet laukassa (pohkeella käännetään, opi se nyt jo -.-'), sen jälkeen on helppo antaa Assulle pohkeita ravissa ilman että se heti kuvittelee sen vauhdinlisäyksenä. Päinvattsssoin, Assu ravaa pyöreämpänä. :)
Sitten se ylpeyden aihe nro.1: Assu laukkasi vasempaan kierrokseen monta ympyrällistä muodossa. Arvatkaa oliko se vähän tyytyväinen itseensä. Peileistä näytti kivalta. Taputtelin ponia siinä laukatessa. :) Tässäkin salaisuutena oli vain se ulkopohje lähellä ja sisäpohje koko ajan kutitellen taivuttamassa. Ja se kevyt ohjastuntuma... ja ulko-ohja kädessä...ja istunta. No okei kyllä se sitte vaatikin vähän töitä.
Oikeaan kierrokseen Assu oli paljon jännittyneempi, laukkasi lyhyempänä pärskien ja olis lähteny kyllä tosilujaa ihan mielellään. Niska oli hieman kaarella kyllä, mutta rentoudesta ei tietoakaan. Täytyy itse oppia käyttämään vasenta pohjetta enemmän, muuten ei tuu kesää.
En oikein tiedä, miksi siihen oikeaan kierrokseen on niin vaikea mennä. Koitan vasemmalla ohjalla irrotella kuolainta ja samalla kääntää vas. pohkeella, pitäen ponin suorassa sisäpohkeella, mutta Assu vain tykkää tunkea turpansa oikealle ihan yliasettuneena. En tykkää. Välillä saan sen suoristettua, mutta kohta kun lopetan vas. ohjalla "nykimisen", niin poni on taas virkkuukoukku.
Vasemmalle taas on vaikea saada ulko-ohjaa tuntumalle. Assu menee ihan nätisti muodossa vasemmalle vaikka ulko-ohja ei olisikaan kovin tukeva ja sisäohja taas turhankin kireä. Oma fysiikka ei oikein tajua sitä, että kun mennään vasemmalle niin oikea käsi ei saa liukua eteenpäin. Ohjat kuuluu olla saman mittaiset ja kädet vierekkäin. Yritin keskittyä siihen siinä ravaillessa. Yleensä kun yritän ottaa sen oikean ohjan tuntumalle, Assu hidastaa vauhtia huomattavasti.
Lopulta, miljoonien volttien ja kaarteiden jälkeen Assulle vaihtui päälle kouluratsu-mode. Mentiin ravilyhennyksiä ja pidennyksiä, voi että kun joku olis kuvannu! Mentiin monta pitkää sivua ravipidennyksiä, poni suorana, ilman että ponin pää nousi senttiäkään ylemmäs :) Kehuja sateli ponnylle ja hitsi kun oli kiva katsoa niihin peileihin!
Käynnit "talutin" eli kävelin ponin vieressä.. Jos se eksyi metrin liian kauas, maiskutin ja se kääntyi heti lähemmäs.. Hassu poni :)
Noniin nyt saa luvan riittäää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti