Viime viikko (Huom! Tämä teksti on kirjoitettu alunperin 27.1.2011) meni ratsastuksen suhteen vähän hukkaan. Edellisen viikonlopun olin muissa maisemissa ja tunnelmissa pääkaupunkiseudulla. Maanantaina tietysti hirveä väsymys päällä. Maanantaina meni muutenkin aikataulujen kanssa vähän säätämiseksi. Tiistaina ja keskiviikkona oli työn puolesta vähän iltamenoa, joten ratsimaan olisin päässyt vasta torstaina, mutta olin edelleen aivan lopun väsynyt ja nukahdin töitten jälkeen vähän liian pitkäksi aikaa. Niinpä houkuttelin tallilta Lauran testaamaan Assua. Ei Assu silti lomaillut ollut, vaan tiistaina ja keskiviikkona Annika oli mennyt sillä ja kuulemma hyvin sujunut. Lauran testivideo täällä.
Perjantaina oli edelleen työhön liittyvää menoa, joten Annika hoiti Possusen silloinkin. Lauantaina kärsin motivaatiopulasta, kun en ollut koko viikkoon ratsastanut ja rahat tililtäkin kaikki kadonneet. Harmituksessani tein tallilla lumitöitä: raivasin lumet yksärikoppien portaista ja hakkasin jäämuhkuratkin pois kulkuväyliltä. Olimme Kirsin kanssa aamulla katsomassa Eeva Kaartisen valmennustuntia (tai Kirsi katsoi, minä näin vain lopun, kun autoni juuttui hankeen ja Outin kanssa irroteltiin sitä sieltä suurimman osan valmennusajasta...). Kävimme välillä Subilla ja vein Kirsin kotiin, piti käydä vain kotona vaihtamassa vaatteet, mutta otinkin pienet torkut. Pienet. Kolmisen tuntia taisin nukkua. Eipä sitä sitten iltapimeällä viitsinyt enää ratsastaa, kun pollet saivat jo iltaheinätkin. Niinpä sitten riehuin lumitöissä.
Assulle taisi silti olla vapaapäivä ihan hyväksi, koska maanantaina se oli melko rauhallinen ratsastaa. Ilma oli järkyttävän märkä ja yllättävän lämmin. Ihme kyllä, lumet pysyivät maneesin katolla sateesta huolimatta. En tehnyt mitään erityisen vaativia juttuja, halusin vaan Assun liikkuvan rennosti. Alussa se yritti vähän kiukutella ja olla pinkeä, mutta rentoutui siitä kyllä. Laukatkin sujuivat niin rauhallisesti, että lopputunnista keksin ottaa jalustimet pois. Ensin otin vaan jalkani pois jalustimista ja annoin niiden roikkua alhaalla. Kun Assu tottui "uudenlaiseen" istuntaani, päätin elää villisti ja nostin jalustimet sä'än yli ristiin. Käynnissä selkääni sattui joka askeleella ja kun vähänkin yritin varoa kipua jännittämällä joko reisiä tai pakaroita, Assu pysähtyi. Kivusta huolimatta halusin kokeilla ravia.
Kesti hetken, ennen kuin totuimme Assun kanssa tähän uuteen ulottuvuuteen. Mutta yhtäkkiä huomasin, kuinka paljon paremmin Assu liikkui, kun jalkani olivat pitkinä alhaalla, asentoni luonnollisen pysty, hartiani rentoina ja ohjat kevyesti tuntumalla. Pystyin istumaan täysin pomppimatta eikä selkäni sattunut yhtään. Assu reagoi pienimpiinkin muutoksiin istunnassani, voisi sanoa, että ohjasin sitä ajatuksen voimalla. En uskaltanut mennä kovin kauaa ilman jalustimia ensimmäisellä kerralla, vaan tein vain loppuverryttelyt niin.
Tiistaina halusin heti jatkaa samaa. Tein lyhyen alkuverkkailun ja laukkasin molempiin suuntiin heti alussa. Assua jotenkin laiskotti, se ei tuntunut pitävän mitään kiirettä. Vasen laukka tuntui jopa hetkittäin nelitahtiselta. Laukkasin löysin ohjin, olen huomannut, että se sopii Assulle paremmin. Oikea laukka nousi hienosti ja pyöri kivasti. Laukkojen jälkeen otin jalustimet taas pois ja tein kahdeksikkoa ja voltteja käynnissä ja ravissa. Käynti tuntui kyllä omassa selässä aivan kauhealta ilman jalustimia. Mutta ravin tasainen tössyttely ei satu yhtään, vaikka Assu ravaisi vähän reippaamminkin. Hienointa ravissa oli sen säädeltävyys ja tunne siitä, että poni kuuntelee tarkasti ohjeitani. Koko heppa liikkui täysin eri tavalla kuin jalustinten kanssa. Takajalat nousivat kunnolla ja askel tuntui liitävämmältä. Se oli aivan mahtavaa. (27.1.2011)
Näitä samoja juttuja jatkoin koko loppuviikon. Tämä teksti jäi aikanaan julkaisematta jostain syystä, joten julkaisen sen nyt myöhässä, enkä yhtään muista, mitä olisin tähän kirjoittanut, joten kirjoitan huomenna kokonaan uuden blogipätkän. (19.2.2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti